Sanon taas jotakin

Ruuneman

Olen kirjoittanut palstalla pitkään ja paljon. Olen hyvin tietoinen puutteistani. Olen vain epätäydellinen ihminen, vammainenkin.

Järjestyksenpito on ollut minulle tärkeää, olinhan sheriffi. Kirjoitusten sisältöönkin olen pyrkinyt vaikuttamaan viihtyvyyden lisäämiseksi.

Nyt olen jo niin vanha ja parkkiintunut, että kestän mitä vain. Lunta tulee tupaan, mutta sehän vain virkistää Suomen hellekesissä.

Tällä palstalla on aina löytynyt niitä kultjyviä, joiden takia en voi kirjoituksistani luopua. Minunkin luopumisvuoroni tulee, niin myös meidän kaikkien kerran.

Kärsikäämme toisiamme sanoi elefantti.

5

356

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sini.sirkku

      Joo, kärsitään vaan töräytti yks elefantti.

      Muut kysyi: ootteko te liittyneet laulukuoroon ? Ei, miten niin ? No, kun veisaatte viimeisiänne. 😊

      • Loreena

        Odotellaan vielä siinä toivossa, ettei kutsua, VIIMEISEEN ILTAHUUTOON" hetkohta tulisi, Sillä maailma on kaunis, paljon vielä nähtävää, kokemuksiakin odotellaan!

        "Ilo pintaan, vaikk", syvän märkänis, näissä merkeissä kuten entinen puhenainen E-Karjalasta asian ilmaisee!!!!!!!!!!!!!!!!!!.

    • sini.sirkku

      Tosikkona taisi Lorenaa kokea tuon laulukuorovitsini 😊 liian kipeitä tuntoja väistääkseen sitä vitsailee reippaasti mieluimmin.
      Kaipa meidän ikäpolvemme jo tiedostavat elämän voivan päättyä milloin tahansa, vaikka sitä ei koko ajan muistaisikaan!

      Silloin vanhusten kotiavustaja aikanani Sipoossa, meille tähdennettiin geriatrian luennoilla, ihmisellä olevan kuin kehittymässä olevia silmuja loppuun saakka.

      Aukeavathan jotkut ominaisuutemme täyteen kukintaansa vielä, jotkut uinuvat latentteina, mutta olosuhteiden ollessa otolliset , saattavat erikoisemmatkin puhjeta kukkaan. Nuppuinakin ne herättävät, -kaihoa.

    • Makriina2

      Olen harrastanut sukututkimusta vuosikausia, nimenomaan harrastanut. Taitavammat olisivat jo päässeet vaikka kuinka pitkälle tutkimuksissaan, kun minä pakerran yhä lähisuvun tiedoissa.
      Eilen menin sukututkimuskurssille pitkästä aikaa. Ihan mukavaa oli kerrata tietolähteitä ja verrata luennoitsijan esimerkkejä omiin kokemuksiin.
      Sukututkimus tuo perspektiiviä elämään, kun saa huomata olevansa yksi lenkki ketjussa, jonka alkupäätä ei historian hämärästä edes näe. Silloin, kun innostukseni oli parhaimmillaan, elin ajatuksissani esipolvieni elämää, etsin tietoja ja juoksin museoissa. Vanhaa suvun esineistöä on kerääntynyt tuskastuttavia määriä. Niillä ei tietenkään ole käyttöä, huonekalut tilaa vieviä, käsityöt haperoita, vaateparret kunnostusta vailla jne. Myötätunnolla ajattelen jälkikasvuani, joka aikanaan joutuvat pesääni perkaamaan. Muu suku on aikojen kuluessa toimittanut minulle kaikenlaista omista yläkomeroistaan, enkä minä ole pystynyt vastustamaan. Toivon, että olen saanut kasvatetuksi jälkipolvistani samanlaisia hamstraajia.
      Mutta sukututkimus tuo harrastajalleen tiedon, että on yksi lenkki ketjussa, ja voin jo nyt nähdä, missä kohdassa sukutauluja nimeni on ja tulee jatkossakin olemaan.

    • sini.sirkku

      Mulla oli ilo saada valmis sukuluettelo 1700 luvulle asti. Viidestoista polvi olen niistä tiedoista, ja olen ihmetellen lukenut otteita sen aikaisista sanomalehdistä, kirkonkirjoista ja kirjeistä. Valokuvat täydentävät sukukirjoja, joissa kaikki jälkipolvenikin on lueteltuna. Valokuvat sukulaisten hautakivistäkin on serkkuni mies tallentanut kirjoihin. Tosi kiitollinen saan olla omasta sukuhistoriastani, johon mielelläni joskus syvennyn.

      Sitä olen hieman ihmetellyt etteivät omat lapseni ole osoittaneet kovin suurta kiinnostusta äitinsä sukuun,..isänsä suomenruotsalaisuusko merkitsee heille enemmän? Tosin minun puoleltani on esi-isäni Johan Barck ruotsinvallan aikainen virkamies, joka vanhimman Margaretha tyttärensä naitti hämäläiseen sukuuni.

      Onhan perinteet hyvinkin mieleniintoisia, kovin paljoa tavaraa en tosin ole säilyttänyt, muistoihin vain tallentanut 😊

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi mies

      En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin
      Ikävä
      30
      4327

    2. Ripeyttä asiointiin

      Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee
      Hyrynsalmi
      30
      2217

    3. Palstan henkisesti sairaat ja lihavat

      Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals
      Ikävä
      114
      1750

    4. Mietin aina vain

      Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh
      Tunteet
      7
      1628

    5. Koska me nähdään

      Seuraavan kerran ja odotanko sitä?
      Ikävä
      83
      1456

    6. Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!

      Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi
      Tunteet
      140
      1323

    7. En tunne muita

      Kohtaan tätä samaa polttavaa halua vain sinua kohtaan. Ei vaan muut sytytä
      Ikävä
      64
      1096

    8. Olen vähän

      Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I
      Ikävä
      10
      1004

    9. Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä

      Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      220
      984

    10. Ollaan kuin yö ja päivä

      Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.
      Ikävä
      70
      971
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt