Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide.
Terve uskonnollisuus tukee ihmisen hyvinvointia ja antaa elämäniloa, epäterve uskonnollisuus toimii päinvastaisesti. Epäterve uskonnollisuus saattaa aiheuttaa mm. mielenterveysongelmia, koska uskonnolla on yhteys ihmisen syvimpiin arvoihin ja identiteetin rakennuspuihin.
Hengellistä väkivaltaa voi ilmetä niin vanhojen uskontojen ja perinteisten kirkkokuntien sisällä kuin uusissa uskonnollisissa liikkeissäkin. Riski joutua hengellisen väkivallan uhriksi on yleensä suuri esimerkiksi fundamentalistisissa lahkoissa, joissa on voimakas karismaattinen johtaja. Hengellinen väkivalta voi olla osa uskonnollisen liikkeen toimintakulttuuria tai se voi ilmetä vain yksittäistapauksina.
Hengellistä väkivaltaa voi olla myös perheissä. Vanhemmat saattavat estää lasten terveen uskonnollisen kehityksen ahdasmielisellä kasvatuksella, jolloin lapsen kyky saada aikuisena uskonnosta tukea elämälleen voi heikentyä.
Terve uskonnollisuus tukee ihmisen hyvinvointia ja antaa elämäniloa, epäterve uskonnollisuus toimii päinvastaisesti. Epäterve uskonnollisuus saattaa aiheuttaa mm. mielenterveysongelmia, koska uskonnolla on yhteys ihmisen syvimpiin arvoihin ja identiteetin rakennuspuihin.
Hengellistä väkivaltaa voi ilmetä niin vanhojen uskontojen ja perinteisten kirkkokuntien sisällä kuin uusissa uskonnollisissa liikkeissäkin. Riski joutua hengellisen väkivallan uhriksi on yleensä suuri esimerkiksi fundamentalistisissa lahkoissa, joissa on voimakas karismaattinen johtaja. Hengellinen väkivalta voi olla osa uskonnollisen liikkeen toimintakulttuuria tai se voi ilmetä vain yksittäistapauksina.
Hengellistä väkivaltaa voi olla myös perheissä. Vanhemmat saattavat estää lasten terveen uskonnollisen kehityksen ahdasmielisellä kasvatuksella, jolloin lapsen kyky saada aikuisena uskonnosta tukea elämälleen voi heikentyä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Suomen Mielenterveysseuran julkaisema "Uskonnon kahdet kasvot: Mielenterveyden tuki vai taakka?".
Kirjassa muun muassa hahmotellaan uskonnollisten yhteisöjen eettisen periaatteet, pohjautuen mm. YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Mukana ovat Suomessa vaikuttavat tärkeimmät uskonnolliset yhteisöt. Esipuheessa kerrotaan, että työhön oli pyydetty mukaan myös SRK:ta, joka oli kieltäytynyt sillä perusteella, että se kuuluu luterilaiseen kirkkoon, joka on jo mukana.
Tästä voinemme vetää johtopäätöksen, että SRK on ev.-lut. kirkon välityksellä sitoutunut noudattamaan kirjassa esitettyjä eettisiä periaatteita. Jokainen voi itse päätellä, miten sitoumusta on käytännössä noudatettu.
Asiaan jonkin verran perehtyneenä, kommentoin edellisen kirjottajan tulkintaa "Uskonnon kahdet kasvot" teoksesta. SRK ei suinkaan ollut kieltäytynyt yhteistyöstä, vaan koki, osana luterilaista kirkkoa, olevansa jo yhteistyössä, siis kirkon virallisten edustajien kautta.
SRK:ta pyydettiin erikseen mukaan. Siis sen lisäksi, että luterilainen kirkko oli jo mukana. Tästä yhteistyöstä SRK kieltäytyi.
Yhteistyöstä kieltäytymisestä voidaan puhua myös sillä perusteella, että monet niistä eettisistä ongelmista, joihin kirja liittyy, ovat olennaisempia vanhoillislestadiolaisuudessa kuin "normaalikirkossa". Vanhoillislestadiolainen uskonnollisuus on erilaista kuin evankelis-luterilainen uskonnollisuus.
Edelleen voidaan puhua yhteistyöstä kieltäytymisestä, koska vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole alettu noudattaa kirjassa sovittuja eettisiä pelisääntöjä. Joihin SRK sinun tulkintasi mukaan on sitoutunut.
Käsitykseni asiasta on seuraava, SRK, osana luterilaista kirkkoa, katsoi jo olevansa yhteistyössä virallisten kirkon edustajien välityksellä. Näin ulkopuolisen näkökulmasta tämä on täysin loogista. Se, että heitä pyydettiin erikseen, omana ryhmänäänkin, yhteistyötä, ei muuta sitä tosiasiaa, että he kirkon jäseninä olivat jo mukana.
Se, miten SRK tai muut mukana olleet ryhmittymät ovat noudattaneet sitoutumistaan periaatteisiin, on oma lukunsa ja kiinnostava kysymys. Jokainen yhteisö saa omassa piirissään päättää, mitä tekee, mutta eettisesti on tietenkin epäillyttävää jos ja kun voidaan todeta, että julkisuudessa esiintuodut periaatteet ja käytäntö eivät ole yhtäpitäviä.
Onko mielestäsi kysymys koko vanhoillislestadiolaisen liikkeestä vai joistakin henkilöistä, jotka eivät noudata sitoumuksiaan ?
Minusta on kyllä tällaisessa yhteydessä ihan eri asia onko kysymyksessä Suomen evankelis-luterilainen kirkko vai vanhoillislestadiolaisuus. Eettiset ongelmat ovat aivan erilaisia ja ehkä eri mittaluokkaakin.
Tiedättekö linkin, mistä noita eettisiä periaatteita joihin SRK:kin on sitoutunut, pääsisi katsomaan?
Uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet
Yleisten ihmisoikeuksien, henkisen hyvinvoinnin ja uskonnonvapauden turvaamiseksi ja edistämiseksi sekä kaikenlaisen uskontoon ja vakaumukseen kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamiseksi me Suomen Mielenterveysseuran Uskonto ja mielenterveys -projektissa mukana olleet eri kirkkoja ja uskonnollisia yhdyskuntia ja yhteisöjä edustavat jäsenet vetoamme sekä omiimme että muihin maassamme toimiviin kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin, että ne soveltaisivat toiminnassaan seuraavia periaatteita:
Suomessa toimivat uskonnolliset yhteisöt
Edistävät kaikkien Suomen lakiin, YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, Euroopan ihmisoikeus yleissopimukseen ja muihin maamme ratifioimiin, kansalaisten perusoikeuksia koskeviin sopimuksiin liittyvien uskonnonvapautta ja muita perusoikeuksia koskevien sitoumusten noudattamista.
Kunnioittavat jokaisen oikeutta päättää ilman minkäänlaista painostusta tai syrjintää uskontokuntaan liittymisestä.
Pyrkivät edistämään eri uskontokuntiin kuuluvien keskinäistä kunnioitusta sekä julkisessa että jäseniinsä kohdistuvassa tiedotus- ja valistustoiminnassa.
Ilmaisevat avoimesti ja selkeästi mistä uskontokunnasta on kyse tiedottaessaan toiminnastaan julkisuudessa ja kutsuessaan toimintansa piiriin kyseiseen uskontokuntaan kuulumattomia.
Varmistuvat siitä, että jokaisella uskontokuntaan liittymistä harkitsevalla - alaikäisten vanhemmilla tai laillisilla huoltajilla - on oikea käsitys uskontokunnan tarkoituksesta ja sen toiminnan luonteesta samoin kuin sen jäsenyyteen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista.
Kunnioittavat alaikäisen lapsen vanhempien ja laillisten huoltajien oikeutta päättää hänen uskonnollisesta kasvatuksestaan ja uskontokuntaan kuulumisestaan.
Huolehtivat siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.
Huolehtivat siitä, että jokaisella, jota uhkaa erottaminen tai jäsenoikeuksien rajoittaminen uskontokunnassaan on oikeus tulla ennen päätöksentekoa kuulluksi, ja että hän voi päätöksenteon jälkeen halutessaan hakea muutosta päätökseen uskontokunnassa korkeampaa päätäntävaltaa käyttävältä elimeltä.
Huolehtivat, että jäsenillä on oikeus
yksityisyyteen
käyttää äänioikeuttaan valtiollisissa ja muissa vaaleissa tai olla äänestämättä
vapaasti päättää siitä, saattaako asiansa riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi vai ei
valita vapaasti aviopuolisonsa ja perustaa perhe tai erota tai olla perustamatta perhettä
omistaa ja hallita omaisuutta tai luopua siitä.
10. Tukevat jäseniään henkisissä ja hengellisissä kriiseissä ja auttavat heitä tarvittaessa turvautumaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.
Eettiset periaatteet on esitelty uskonnollisille yhteisöille kuulemisseminaarissa, joka Uskonto ja mielenterveys -projektin yhteydessä järjestettiin Helsingissä 3.12.1992.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/mielent1.html#eettiset
SRK kieltäytyi osallistumasta yhteistyöhön sillä perusteella, että luterilainen kirkko oli jo mukana. Kieltäytymisen perustelu oli selvä veruke. Todellinen syy kieltäytymiselle oli, että SRK ei halunnut mukaan.
Ihmeellistä tässä asiassa mielestäni on juuri se, että SRK ei halunnut mukaan erillisenä yhteisönä, koska katsoi jo olevansa mukana kirkon jäseninä, kirkon edustajien kautta.
Käytiinko siis kirkon ja SRK:n välillä jonkinlaista vuoropuhelua asioiden tiimoilta, ainakin periaatteessa kirkolla olisi vastuuta jäsenistään ja siitä toiminnasta, mitä sen sisällä tapahtuu.
Kirjoitit ilmeisesti jostakin fundamentalisesta lahkosta. Niitä on tuolla vissiin arabimaissa aika paljon. Mikä on ahdasmielistä. Ai sekö että pidetään uskomisen asioista hyvää huolta. Eihän uskonto ja raamattu ja käskyt ja omantunnon ääni ja muut uskomiseen liittyvät argumentit ole meidän ihmisten keksimiä. Jos me johonkin uskomme niin pitäisikö meidän olla tuuli viiri rauhaton. Lähetät harvinaista tylsää sanahelinää. Käypä joskus katsomassa kuinka elämäniloista väkeä täällä on. Mielenterveys ongelmilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Asioita mielellään yhdistellään toisiinsa pelkän kirvesmies koulutuksen perusteella. Kuinka ahdasmielistä, kuinka henkistä väkivaltaa, kuinka manipuloivaa tietoa mediasta ja kaikesta tuutista tästäkin yrittää tulla ihmisten päihin. Kuinka monet perheet ovat hajalla ja lapsien jonot mielenterveystiskien päissä kasvavat kun ovat saaneet peräänkuuluttamaasi ei ahdasmielistä kasvatusta rikkinäisissä kodeissan tämän maailman jokikisessä kolkassa. Suomessakin. Jos sinä näkisit meidätiloiset ja aidosti rauhalliset nuoret laulamassa yhdessä, voisit oivaltaa jotakin ahdasmielisyydestä ja henkisestä väkivallasta. Epäilen ymmärtäisitkö sittenkään tahmeiden katkerien lasiesi läpi mitään. Ystävällisesti näin kertoo hän, sakke 17 v.
Ihan kirvesmieskoulutuksen saaneena voin sanoa, että masennus on erittäin yleistä vanhoillislestadiolaisuudessa. Tätä mieltä oli hoitava lääkäri. :)
#Ihan kirvesmieskoulutuksen saaneena voin sanoa, että masennus on erittäin yleistä vanhoillislestadiolaisuudessa.#
jos ihminen masentuu, kun hänet ahdistetaan nurkkaan valtavan itse keksityn sääntökasan alle yksinomaan "täyttämään maata". Ja opetetaan vielä valheoppia, että joukko on "ainoita oikeita uskovaisia". Siinä on niin suuri määrä alaspainamista sekä Jumalan sanan ja oppien tallaamista omien jalkojen alle, että en ihmettele, jos masennus iskee.
Ehdottomasti suurimman vastuun tästä kantaa tuo Suomen paavin valtaistuin eli SRK.
Ei kateeksi käy sitä joukkoa.
Tilastot osoittvat suomalaisten sairaseläkkeelle jäämisen ensisijaiseksi syyksi mielenterveyden ongelmat. Itsemurhaluvuissa keikumme myös valittevan kärkijoukossa maailmalla.
Tämä kansa on jostakin syystä helposti masentuvaista. Lestadiolaiset ovat geeniperimältään vielä vankasti suomalaisia, vaikkakin uutta geenivirtaa on tullut kansainvälistymisen vuoksi. Onko sen suurempi ihme, jos lestadiolaiset, siinä missä muutkin suomalaiset, kärsivät mielenterveyden ongelmista?
Ei uskonto pelasta mielenterveyden ongelmista, rahapulalta, työn kuormittavuudelta, ärsyttäviltä sukulaisilta tms. Arki se on mukana raahattavana myös uskovallakin. Kaikilla ei ole yhtä vahva psyyke vastaanottaa arjen töyssyjä.
Ai Ai Sakke onko tullut rikottua lesta-lakeja? ""Ystävällisesti näin kertoo hän, sakke 17 v"" Taidat olla katsonut vanhoja pulttiboisseja itsensä Perkeleen keksimästä Televisiosta! Helvetin tulimeri kutsuu..
Ulkoa päin täydellisin silmin katsottuna
vihoviimeinen porukka ja elämäntapa
Sisältäpäin katsottuna turvapaikka jossa saa nauttia sielun ruokaa ja tuntea ihmeellistä iloa
tarina vl-saarnaajalta:
"Ei ulkopuolinen tajua. Tämä on kuin hakomaja...".
Totuus voi olla jotakin muuta. Jumala ei siunaa oppiensa vääristelijöitä.
usein yhtä taistelua mutta sydän saa rauhan
sen voin sanoa aivan varmasti m32v.
Jumala siunaa sopivasti jokaista
toisia enemmän toisia vähemmän ja kurittaakin usein että pysyis usko kalleimpana
Jumala siunaa sinua, jos kannat sydämessäsi aitoa ja elävää uskoa.
Siitä olen toisaalta varma, että Jumala ei siunaa perkeleellistä "vain me" oppia, jota vl-herätysliike opettaa. Ei myöskään niitä oppeja, joilla Jumalalalta pyritään riistämään sekä syntien anteeksiantajan että ihmisen sielun pelastajan rooli.
Miksi Jumala siunaisi Hänen oppejaan vastustavia ja niitä vastaan opettavia henkilöitä? Koko vl-herätysliikettä riivaava tupakanhimo on yksi esimerkki siitä, miten pimeyden voimat verhoavat vanhoillislestadiolaisuuden.
että sinä olisit uskomassa tavalla joka Jumalalle kelpaa
"Siitä olen toisaalta varma, että Jumala ei siunaa perkeleellistä "vain me" oppia, jota vl-herätysliike opettaa. Ei myöskään niitä oppeja, joilla Jumalalalta pyritään riistämään sekä syntien anteeksiantajan että ihmisen sielun pelastajan rooli."
Jumala kyllä antaa synnit anteeksi kun hänen lähettiläänsä ne saarnaa
Onko tämä Raamatun vastaista?
"Miksi Jumala siunaisi Hänen oppejaan vastustavia ja niitä vastaan opettavia henkilöitä? Koko vl-herätysliikettä riivaava tupakanhimo on yksi esimerkki siitä, miten pimeyden voimat verhoavat vanhoillislestadiolaisuuden"
Jumala antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoillekkin Mutta pahoille palkka täällä ajassa hyville taivaassa
Tämä myös Raamatusta
Sairaan ja terveen uskonnollisuuden raja on kuin veteen piirretty viiva, kuka voisi määritellä, minkälainen uskonnollisuus tukee lapsen/nuoren optimaalista kehitystä ? Kenen arvoista käsin lähdettäisiin määritteleminen?
Mielenterveyshäiriöiden esiintyminen uskonnollisissa yhteyksissä ei ole tutkimustulosten mukaan suurempi kuin muuallakaan. Henkilökohtaisella uskolla voi sen sijaan olla mielenterveyttä ylläpitävä vaikutus ja mielenterveyshäiriötä kärsivälläkin on uskonnollisen yhteisön jäsenenä usein laajempi sosiaalinen verkosto, johon tukeutua myös sairauden aikana.
Viimeaikojen hirvittävät tapahtumat eri uskonnollisissa yhteisöissä ovat kohahduttaneet uskonnollista maailmaa ja erilaiset asiantuntijat ovat lausuneet näkemyksiään. Suurta muotia on nyt nähdä epäterveet ilmiöt uskonnollisissa yhteyksissä epäterveen uskonnollisuuden seurauksena, jossa aivopesulla ja pakottamisella oletetaan olevan suuri merkitys. Toiset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että uskonnollisessa viitekehyksessä tapahtuvat epäterveet ilmiöt ovat seurausta eräiden yksilöiden vakavista mielenterveydellisistä häiriöistä (Näin mm Ruotsin Knutbyn tapaus)
Voisi olettaa, että myös lestadiolaisuuden piirissä on henkilöitä, jotka ovat syystä tai toisesta kokeneet pahaa oloa, toiset taas turvallisuutta ja onnentunnetta. Kyse on yksilöistä, jotka kokevat eri tavalla, yhteisöä tuskin voi pitää syypäänä silloin kun ihmisten kokemukset poikkeavat toisistaan. On selvää, että yhteisön vaikutusta mielenterveydellisten haittojen vaikuttajana voidaan pohtia niissä tapauksissa, missä yksittäinen ihminen on joutunut koko yhteisön tarkasteltavaksi ilman mahdollisuutta puolustautua. Näin on tainnut olla 1970-luvulla.
Olen joukon ulkopuolinen, asioista kiinnostunut ja jonkin verran niihin perehtynytkin. Lukemieni tutkimusten perusteella tuntuisi olevan aivan liian yksioikoista jakaa eri ryhmiä terveisiin ja sairaisiin, sille kun ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä.
Mielenkiintoista on ollut huomata se, että vanhempiensa uskonnolliseen näkemykseen suhtautuvat positiivisesti ne, huolimatta siitä, kuuluvatko he vanhempiensa kanssa samaan yhteissön vai eivät, jotka ovat kokeneet positiivisen ja turvallisen lapsuuden.
,
Aika pitkälle samalla tavalla ajattelen itsekin, vanhoillislestadiolaisena.
Raja terveen ja sairaan uskonnollisuuden välillä on kuin veteen piirretty viiva - aivan samoin kuin lähes kaikissa ihmisyhteisöissä. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa löytyvät samat ilmiöt, huolehtiminen ja asioiden terve tarkkailu muuttuukin hienovaraisesti kontrolliksi ja vallankäytöksi, hyveen verhoon sekoittuu helposti vähän muutakin kuin hyvää, tunteet, tiedostamattomatkin, ohjailevat ihmisen toimintaa, eivätkä ne aina ole yleviä (kateus, ennakkoluuloisuus, oikeassaolemisen tarve jne.), juureva traditionaalisuus muuttuu jääräpäisen asenteelliseksi muutosvastarinnaksi jne. Esimerkkejä olisi loputtomiin.
Uskonnollisen yhteisön ollessa kysymyksessä kaikki liitetään helposti kyseisen yhteisön ominaislaaduksi eikä huomata, että samat piirteet voivat löytyä vaikka pienestä hämäläisestä kylästä, joka ei ole esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudesta kuullutkaan. Tai itse kunkin työpaikalta. Mistä vaan.
Sitä ei kuitenkaan voi vähätellä, että hengellinen yhteisö, niin turvallinen ja suorastaan terapeuttinen lintukoto kuin se monille onkin, omaa myös mahdollisuudet sangen epäterveeseen toimintaan. Näen uskonyhteisöön kohdistuvan kritiikin lähtökohtaisen paheellistamisen ja meissä itse kussakin olevan pahan tiedostamattomuuden (kaikki uskonyhteisössä tapahtuu vain rakkaudesta lähimmäistä kohtaan) pelottavina asioina.
Niissä piirteissä piilee myös hengellisen väkivallan mahdollisuus.