Sinä joka ikävöit

yhteisiä hetkiä. On vain ihastus ja kiinnostus toista kohtaan. Silti tullut kyyneliä, koska ei pääse sen toisen lähelle.

Mietin kai liikaakin. Välillä itkettää kun yksin olen tai just jos nopeasti ohimennen nähnyt. Tuntuu että sydän halkee. Mutta en voi tehdä asialle mitään. Syytä en kerro.
Taidan taas pitemmän tovin pois pysyä täältä. Herää vaan turhat toiveet tai tulee surkea olo kun tääl näitä jotai lueskelee. Josko toivottasti en tulisi enää koskaan tänne

En kaipaa enää ketään elämääni, jos ei tajunnut silloin niin ei tajua nytkään. Soronoo. 🐽

Tietenkin mietin, mutta olen hyväksynyt että asiat on näin.

Hän katsoi että paras tapa toteuttaa suhdetta on epärehellisyys ja vaikka painotin rehellisyyden tärkeyttä itselleni, hän katsoi tarpeettomaksi välittää toiveistani.

Häntä en voi pakottaa muuttumaan. Hänen pitäisi itse pitää sitä elämänarvoissaan tärkeänä ja tärkeänä osana toimivaa suhdetta.
Hän ei ajattele asiasta niin eikä hänellä ollut/ole halua rehellisyyteen.

Hän ei myöskään pitänyt etusijalla meitä. Hänelle muut asiat ajoi edelle.

Koska en voi toista määräillä mutta omaa elämää voin määrätä ja ohjata tätä elämää kohti sellaisia asioita joissa on hyvä olla, tein päätöksen että tiemme erkanee.

En voinut muuta, koska en halunnut enää itkeä ja tuntea luottamukseni jatkuvasti murenevan lisää. Se vahingoitti minun mielialaa ja itseluottamusta sekä verotti arjessa tarvittavia voimavaroja. Tarvin niitä voimia muidenkin asioiden hoitoon ja käsittelyyn.

Silti päivittäin hän on mielessä. Rakastan edelleen. Suren jokainen minuutti mutta en päätöstäni pyörrä.

Tarvitsen henkiset voimavarani arkeeni, en miettimään ja suremaan miksi valehtelu ja mikä osa valetta ja mikä ei ja voiko tästä ikinä tulla mitään kun valeita valheen perään kasvoille lyödään. Onko järkeä jatkaa suhdetta joka perustuu täydellisesti valheen pohjalla jne.. se verottaa liikaa henkisiä voimiani

En ole valmis palaan entiseen. Jos valheellisuus poistuisi ja kaikki perustuisi rehellisyyteen ja luotettavuuteen niin sitten ehdottomasti asia olisi toisin.
Näin ei kuitenkaan käy. Olen sen todennut tässä vuosia jo soittaneena ja huovanneena. Yritän unohtaa hänet mahdottomana rakkautena

Kyllä , niin että pää räjähtää ja sydän halkeaa..
Niin surullista..

🖤 Kyllä mä mietin ja .. ikävöin myös .. en mie rakasta, mutta kieltämättä hän on rakas minulle.
En itke .. mutta haikea mieli on .. 🤔

Hän Mr. M. ♡

Mietin ja rakastan. Uskon, että voimme olla yhdessä vielä.