Kulta. Puran vain ajatuksiani. Istuin aamun koneella erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja nyt olen pitkin lyhyyttäni sohvalla.
Olen ymmärtänyt tunteitteni syvyyden. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sen paremmin ymmärrän. Tämä on opettanut paljon.
Onneksi en kehtaa enää kirjoittaa sinulle. En kehtaa tuoda ilmi, että tiedän osoitteesi, enkä halua tunkeilla yksityisalueellesi. Työpaikkasikin jätän rauhaan. Vaihtoehdoksi jää viesti, mutta päädyn nykyään jo joka kerta siihen, ettei sekään ole vaihtoehto enää. Sitten on tämä outo ja ikävä paikka, jossa ei ole juuri tilaa lämpimille tunteille. Lopulta se jää vain sydämeeni.
Pelkkään lämpöön.
Nyt olen siis tässä pisteessä, että jauhan näitä aikani, kunnes aika tulee tältäkin osin täyteen.
Entä sinä. Muistan minä, kun sanoit, ettei tunteita ole, etkä juuri ajattele minua. Muistan sen kappaleen, joka soi taustalla. Muistan, että senkin jälkeen tapahtui vielä asioita, jotka pyörsivät puheesi. Ja asioita, jotka olivat linjassa niiden lauseiden kanssa, mitkä saivat minut itkemään.
Elämme samassa maailmassa, tarpeemme ja toiveemme ovat jokseenkin samanlaisia. En usko, että arvo- tai ajatusmaailmamme hirveästi eroavat, niin huomasin aikoinaan.
Mutta on meissä erojakin. Se eräs huomattava ja elämän historia mutta kaikillahan ne eroavat.
Yritän vahvistaa tuota henkistä pääomaa.. miettiä, mikä on elämässä tärkeää..
Kunhan jauhoin. Kultajyviä.
Sinä olet ihana. Ihaninta. Anteeksi, kun olin usein niin ymmärtämätön, anteeksi, jos loukkasin sinua. Rakastin sinua silloin ja rakastan yhä.
Olen ymmärtänyt tunteitteni syvyyden. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sen paremmin ymmärrän. Tämä on opettanut paljon.
Onneksi en kehtaa enää kirjoittaa sinulle. En kehtaa tuoda ilmi, että tiedän osoitteesi, enkä halua tunkeilla yksityisalueellesi. Työpaikkasikin jätän rauhaan. Vaihtoehdoksi jää viesti, mutta päädyn nykyään jo joka kerta siihen, ettei sekään ole vaihtoehto enää. Sitten on tämä outo ja ikävä paikka, jossa ei ole juuri tilaa lämpimille tunteille. Lopulta se jää vain sydämeeni.
Pelkkään lämpöön.
Nyt olen siis tässä pisteessä, että jauhan näitä aikani, kunnes aika tulee tältäkin osin täyteen.
Entä sinä. Muistan minä, kun sanoit, ettei tunteita ole, etkä juuri ajattele minua. Muistan sen kappaleen, joka soi taustalla. Muistan, että senkin jälkeen tapahtui vielä asioita, jotka pyörsivät puheesi. Ja asioita, jotka olivat linjassa niiden lauseiden kanssa, mitkä saivat minut itkemään.
Elämme samassa maailmassa, tarpeemme ja toiveemme ovat jokseenkin samanlaisia. En usko, että arvo- tai ajatusmaailmamme hirveästi eroavat, niin huomasin aikoinaan.
Mutta on meissä erojakin. Se eräs huomattava ja elämän historia mutta kaikillahan ne eroavat.
Yritän vahvistaa tuota henkistä pääomaa.. miettiä, mikä on elämässä tärkeää..
Kunhan jauhoin. Kultajyviä.
Sinä olet ihana. Ihaninta. Anteeksi, kun olin usein niin ymmärtämätön, anteeksi, jos loukkasin sinua. Rakastin sinua silloin ja rakastan yhä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varmaan tiedätkin että ajattelen sinua joka päivä. Miten me tämä sotku selvitetään?
Mun on ensinnäkin hirveän vaikea uskoa, että hän vastaisi minulle täällä kuuden minuutin viiveellä.
En tiedä hänen minua ajattelevan.
Mutta ihana, jos näin. Ei ole mitään sotkua. On vain ollutta ja mennyttä ja tunteet, jotka jäivät.
Hän on yksin sotkunsa kanssa kun on sen aiheuttanutkin. Jos ei avaa ja selvitä omia sotkujaan juttu on loppu. Ei toinen auta kun ei aiheuttanutkaan sotkua. Yksin on solmussa jos ei selvitä.
Rakas. Hyvää yötä. Minulla on ikävä sinua.
Tää oli kaunis.
<3
Kauniita ja levollisia unia.
https://youtu.be/vyduFbh4nGI
Oot täydellinen Nuo kauneimmat silmät ja katseesi kertovat ♨️
https://youtu.be/ejPw5EHkpmY
Sun luonas aina mä rauhoitun.
Tuo Vesalan ääni on kuin kaunista unta.
En ole ikinä ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään tällaisia viestejä täällä. Jos joku on oikeesti ihana niin hänelle voi kertoa sen irl. Joitakin ihmisiä ihailu ja ihanana pitäminen voi lämmittää, mutta mun mielestä tuommoinen ihanana pitäminen ei mitenkään konkreettisesti välity kohteelle eli ihan sama vaikka olisi sata ihmistä, jotka pitää ihanana, mutta ei ketään lähellä. Samoin viestit, kun tein niin väärin ja oon niin pahoillani. Ehei, ihminen ei oo oikeesti mitenkään pahoillaan ja katuvainen, jos ei pysty asiaa toiselle kertomaan.
Ja missä luki, etten niitä koskaan jänelle henkilökohtaisesti kertonut?
Niinpä niin.
Tulit mieleeni tästä tekstistä.
Ajattelen, että sinulla on lahja kirjoittaa kauniisti. Ehkäpä se tulee perimästäsi ja toivon, että voit joskus saada tuon kauniin lahjasi kunnolla käyttöön, muualla kuin täällä.
Viime viikkoina ja kuukausina olen hakenut etäisyyttä sinuun. Olen tarvinnut sitä. Olen ikävöinyt sinua ja yhteyttämme paljon ja samanaikaisesti tuntuu kuin hyvästelisin sinua...Enkä haluaisi sitä. Koska kaipaan ja rakastan sinua. Se on niin ristiriitaista. Ollut koko ajan.
Arkityö hoituu ja antaa minulle paljon. Silti kannan koko ajan surua sisälläni. En enää tunnista mitä se suru oikein on. Se sisältää liian paljon. Liian kauan kaikkea. Voin huonosti.
Minä en kaipaa ihailua. Olen niin tavallinen omassa itsessäni. Helvetin herkkä vain. Sinä löysit sen herkkyyden ja siitä syystä sinulle on helppo kirjoittaa tänne kun muuta osoitetta ei enää ole. Olen surrut ettei minulla ole enää yhteyttä sinuun. Toivon sitä.
Itken kun ajattelen tätä yhteistä matkaa.
Tää on hulluuden high way joka suhteessa.
Olet minulle rakas ja tärkeä. Aina sielussani.
Sydämessäni.
<3
Ps.kirjoitin kuin kaivatulleni