Purjeneulomot Suomessa?

Miten voit päätellä materiaalin laadukkaaksi?

No siis jos laminaattikangas on sitä mitä lupasivat tarjouksen yhteydessä (Dimension-Polyant PX black), niin materiaali on kunnollista. Purje kävi heti uutena suomessa korjauksessa, koska muutama asia oli jätetty tekemättä Puolassa, purjemaakari joka tuon fiksasi lopulliseen kuntoon piti purjetta kokonaisuudessaan laadukkaana, mutta mainitsi ompeleiden tietynlaisesta huolimattomuudesta.

Hinta tällä kertaa ratkaisi valinnan, toisenlaisessa tilanteessa olisin valinnut toisin.

PX Black on mustaksi värjättyä polyesteriä filmipintaisena. Edullinen kangas pieniin kilpapurjeisiin lähinnä sellaisiin luokkiin, joissa vain polyesteri sallittu. Filmipintaisena ei kovinkaan pitkäikäinen materiaali jos on normaalissa matkapurjekäytössä. Sinänsä huvittavaa, että kankaan valmista mainostaa mustan pigmentin lisäävän polyesterikuidun uv-kestävyyttä. Polyesterikuitu kestää kuitenkin tuossa kankaassa merkittävästi pidempään kuin pintakerroksena oleva mylar filmi. joka hajoaa ensimmäisenä riippumatta siitä minkä väristä kuitua on välissä. PX kangasta saa myös ihan perus valkoisella polyesterillä pyöreästi 4 € neliö halvemmalla. Jos musta muotiväri ei kiinnosta niin yhtä hyvän purjeen saa valkoisena ja ehkä vähän halvemmallakin.

Kanpela kirjoitti:

PX Black on mustaksi värjättyä polyesteriä filmipintaisena. Edullinen kangas pieniin kilpapurjeisiin lähinnä sellaisiin luokkiin, joissa vain polyesteri sallittu. Filmipintaisena ei kovinkaan pitkäikäinen materiaali jos on normaalissa matkapurjekäytössä. Sinänsä huvittavaa, että kankaan valmista mainostaa mustan pigmentin lisäävän polyesterikuidun uv-kestävyyttä. Polyesterikuitu kestää kuitenkin tuossa kankaassa merkittävästi pidempään kuin pintakerroksena oleva mylar filmi. joka hajoaa ensimmäisenä riippumatta siitä minkä väristä kuitua on välissä. PX kangasta saa myös ihan perus valkoisella polyesterillä pyöreästi 4 € neliö halvemmalla. Jos musta muotiväri ei kiinnosta niin yhtä hyvän purjeen saa valkoisena ja ehkä vähän halvemmallakin.

Lue lisää

Itsellä ohuella taffetalla oleva versio tuosta (skin-lite), parantanee kestävyyttä ainakin jonkin verran. Purjeet nyt joka tapauksessa kestävät aikansa, sitten kun venyvät liikaa/hajoavat niin ne vaihdetaan. Tässä tapauksessa ei haettu isältä pojalle ratkaisua.

Tuota ajatusta, että olisi tarkoitettu etupäässä pieniin kilpapurjeisiin en kyllä aivan osta, valmistaja itse suosittelee sitä vielä 40jalkaisten veneiden purjemateriaaliksi. https://goo.gl/xAsJRV

Narwal kirjoitti:

Itsellä ohuella taffetalla oleva versio tuosta (skin-lite), parantanee kestävyyttä ainakin jonkin verran. Purjeet nyt joka tapauksessa kestävät aikansa, sitten kun venyvät liikaa/hajoavat niin ne vaihdetaan. Tässä tapauksessa ei haettu isältä pojalle ratkaisua.

Tuota ajatusta, että olisi tarkoitettu etupäässä pieniin kilpapurjeisiin en kyllä aivan osta, valmistaja itse suosittelee sitä vielä 40jalkaisten veneiden purjemateriaaliksi. https://goo.gl/xAsJRV

Lue lisää

Tässä luottaisin enemmän Kanpelan kaltaiseen purjeentekijään kuin kankaan valmistajaan. Toinen on toista puolueettomampi ja Kanpela on moneen kertaan osoittanut tietävänsä, mistä puhuu.

Mun on hitusen vaikea uskoa, että Dimension-Polyantin kaltainen laatuvalmistaja haluaisi myydä kankaitaan väärään sovellukseen. Mut ehkä maailmassa kaikki on myytävänä(jopa vastoin myyjän pitkän tähtäimen etua) ja tälläiset vanhat idealistit ovat vain väärässä.

toista.uskon kirjoitti:

Tässä luottaisin enemmän Kanpelan kaltaiseen purjeentekijään kuin kankaan valmistajaan. Toinen on toista puolueettomampi ja Kanpela on moneen kertaan osoittanut tietävänsä, mistä puhuu.

Lue lisää

Jos yllä mainittuja DP:n laminaatteja pidetään laadukkaana materiaalina niin minulla iso ja genoa kestivät tasan 3 v. Neljäntenä vuonna insigniaa ja spinnuteippiä kului kymmeniä metrejä, että ylipäänsä pääsin rapakon yli Euroopan puolelle pistämään purjeet suoraan roskikseen. Muodossa ei ollut vikaa vaan UV- delaminaatiossa.. Narwal uskoo ohuen taffetan suojaavan. Kun samassa genoassa oli laminaatti taffetan kera ja ilman niin jälki mäinen oli kauttaaltaan ehjä. Suojavaikutusta ei ollut tai cdx/ gdx ( toivottavasti nimet ulkomuistista meni oimein) olivat muutoin niin erilaatuisia. Taffeta hajosi ensimmäisenä palkeenkieliksi, sitten mylarkalvoon tuli reikiä.. Ehjän näköistä taffetaa saattoi sormilla nyppiä pieninä tuppoina irti kalvosta. Siis liimauskin petti.
Loppukäyttäjän on mahdoton itse arvioida materiaalien ominaisuuksia tai laadukkuutta, etenkään uusia. Turvallisinta varmaankin on luottaa purjeentekijän ammattitaitoon ja pysyä useita vuosia vanhoissa ratkaisuissa.

Narwal kirjoitti:

Itsellä ohuella taffetalla oleva versio tuosta (skin-lite), parantanee kestävyyttä ainakin jonkin verran. Purjeet nyt joka tapauksessa kestävät aikansa, sitten kun venyvät liikaa/hajoavat niin ne vaihdetaan. Tässä tapauksessa ei haettu isältä pojalle ratkaisua.

Tuota ajatusta, että olisi tarkoitettu etupäässä pieniin kilpapurjeisiin en kyllä aivan osta, valmistaja itse suosittelee sitä vielä 40jalkaisten veneiden purjemateriaaliksi. https://goo.gl/xAsJRV

Lue lisää

Polyesteri laminaatin edut ovat hyvä UV- ja taittelunkesto sekä halpa hinta. Haittoina taas heikko murtolujuus ja suuri venymä. Kilpapurjeeksi polyesteriä ei haluta ellei ole pakko. Pienessä veneessä se vielä on OK, mutta suuremmassa paino ja jäykkyys tulevat kiusallisen suuriksi ja silti venymää voi olla turhan paljon. Onko enää edes hintaetua, kun paremmilla kuiduilla kuitua tarvitaan paljon vähemmän?

Onko kestävyydessä nykyään enää eroa? Ennen (90-luvulla) mielestäni polyesterilaminaattipurjeet kestivät pidempään kuin Kevlar ja vastaavat. Hyvin ovat mielestäni oman veneeni mukana tulleet Elvströmin "Cruising laminate" purjeet kestäneet. Tietääkseeni nuo ovat polyesterilaminaattia tuplataffetalla. Ainakin kuitu on vaaleaa. Purjeet ovat radiaalileikattuja. Ovat vuodelta 2005 ja maileja veneellä on 14 000, joista ehkä pari tuhatta on ajettu kisapurjeilla. Fokasta on hajonnut lattataskuja, UV-suojaa ja "snörppitunneli". Isosta irtosi 7 vuotta sitten skuuttikulman hela, mutta muuten sille ei ole tehty muuta kuin laitettu numeroteippiä saalingin pään kohdalle tulleeseen pieneen viiltoon.

Suunnilleen sama tilanne hyvin vastaavassa veneessä on kaverillani, mutta purje on stringipurje Kevlarilla (myös tuplataffetalla) ja muutaman vuoden uudempi. Maileja samaa luokkaa.

Kisapurjeet eivät ole olleet läheskään noin pitkäikäisiä, mutta niissä ei olekaan taffetaa. Cubenfiberista tehty kyllä tuntui kestävän pitkään, mutta niitä ei enää saa tai ainakin hinta olisi kohtuuton. Onko sitten ehkä hiukan vastaavat Ice ja 3Di yhtä kestäviä kisapurjeita? 3Di:stä ei ole kokemusta, mutta Ice tuntuu kestävän selvästi paremmin kuin tavallinen laminaattipurje.

Olen enemmän kuin paljon valmistautunut siihen että tuo Narwalin tekemä purje ei kestä kuin puolet siitä mitä vaikkapa WB:n tai NS:n purje kestäisi. Siltikin hinta/vuosi tulee halvemmaksi. Meille tarjottiin myös tuota CDX:ää, mutta valitsimme tuon PXB:n skinlitellä, myyjä väitti sitä laadukkaammaksi ja hintaero oli pieni.

Ja tottahan toki purjeentekijöiden ammattitaitoa kannattaa arvostaa, niin mekin teimme hankkiessamme tuon purjeen. Tässä tapauksessa purjeentekijä vain oli Puolalainen.

Ja kuten aikaisemmin jo sanoin, materiaalin arvioi täällä suomen päässä hyvin kokenut purjeentekijä laadukkaaksi. Mutta toivottavasti aika ei osoita sitä yhtä heikoksi kuin Seppomartin purjetta.

seppomartti kirjoitti:

Jos yllä mainittuja DP:n laminaatteja pidetään laadukkaana materiaalina niin minulla iso ja genoa kestivät tasan 3 v. Neljäntenä vuonna insigniaa ja spinnuteippiä kului kymmeniä metrejä, että ylipäänsä pääsin rapakon yli Euroopan puolelle pistämään purjeet suoraan roskikseen. Muodossa ei ollut vikaa vaan UV- delaminaatiossa.. Narwal uskoo ohuen taffetan suojaavan. Kun samassa genoassa oli laminaatti taffetan kera ja ilman niin jälki mäinen oli kauttaaltaan ehjä. Suojavaikutusta ei ollut tai cdx/ gdx ( toivottavasti nimet ulkomuistista meni oimein) olivat muutoin niin erilaatuisia. Taffeta hajosi ensimmäisenä palkeenkieliksi, sitten mylarkalvoon tuli reikiä.. Ehjän näköistä taffetaa saattoi sormilla nyppiä pieninä tuppoina irti kalvosta. Siis liimauskin petti.
Loppukäyttäjän on mahdoton itse arvioida materiaalien ominaisuuksia tai laadukkuutta, etenkään uusia. Turvallisinta varmaankin on luottaa purjeentekijän ammattitaitoon ja pysyä useita vuosia vanhoissa ratkaisuissa.

Lue lisää

Miten kauan sinulla on joku muu laminaattipurje kestänyt vastaavassa käytössä? Mikä on ollut kestävintä? Sinulle varmaankin tuli paljon maileja jo tuossa 3-4 vuodessa, mutta toisaalta tuskin montaa vendaa, jiippiä, nostoa ja laskua, jotka kuluttavat purjetta paljon nopeammin kuin suoraan purjehtiminen. Toisaalta tuulta varmaan oli keskimäärin reilusti enemmän kuin meillä Itämerellä purjehtivilla.

Filmipintainen laminaatti on mielestäni aina kilpapurjekangas lyhyestä käyttöiästä johtuen ja varma valinta jos haluaa uusia purjeitaan melko nopeaan tahtiin. Matkapurjelaminaateissä on pääsääntöisesti kohtalaisen paksu polyesterikangas pintakerroksena tuomassa kulutus ja uv-kestävyyttä nimenomaan siten, että mylarfilmin haurastuminen hidastuu. Liteskin tuo jossain määrin kulutuskestävyyttä lisää puhtaaseen filmipintaan nähden. Kokemuksia todellisesta kestävyyslisästä on vielä vähän, mutta voisi kuvitella että sijoittuu jonnekin filmipintaisen ja kangaspintaisen välimaastoon.

Paksuin PXB vaihtoehto on vain 6 oz ilman liteskin pintoja, joiden ainoa tarkoitus on hankauskestävyyden lisääminen eli eivät paranna kankaan venymäarvoja. Toki 40 jalkaisen veneen isopurjeen voi tehdä 260 g/m2 painavasta polyesterilaminaatista, mutta ei se mikään suorituskykyinen purje enää ole.

Polyesteri on siitä "hyvä" materiaali, että sillä on varsin korkea murtolujuus suhteessa kuormituksen kestoon, eli jos on paljon kuormaa, niin venyy, mutta ei repeä. Purjeesta voi siis tehdä varsin kevyen, mutta se ei silti mene heti rikki vaan vain venyy paljon. Polyesteripurjeiden materiaalimitoituksessa joustavuus on kuitenkin se määräävä tekijä. Muodon kannalta haitallinen joustavuus saadaan pysymään järkevissä mittasuhteissa vain valitsemalla riittävän paksu materiaali. Kun kangaspaksuus valitaan joustavuuden pohjalta on valintana 40 jalkaisen veneen isopurjeessa aika paljon painavampi materiaali kuin 260g/m2. Kilpapurjeissa taas tuossa kokoluokassa kukaan ei nykypäivänä vakavasti ehdota materiaaliksi polyesteriä vaan vaihtoehtoisia merkittävästi vähemmän joustavia vaihtoehtoja kuten aramidit, hiili ja UltraPE.

Joakim1 kirjoitti:

Polyesteri laminaatin edut ovat hyvä UV- ja taittelunkesto sekä halpa hinta. Haittoina taas heikko murtolujuus ja suuri venymä. Kilpapurjeeksi polyesteriä ei haluta ellei ole pakko. Pienessä veneessä se vielä on OK, mutta suuremmassa paino ja jäykkyys tulevat kiusallisen suuriksi ja silti venymää voi olla turhan paljon. Onko enää edes hintaetua, kun paremmilla kuiduilla kuitua tarvitaan paljon vähemmän?

Onko kestävyydessä nykyään enää eroa? Ennen (90-luvulla) mielestäni polyesterilaminaattipurjeet kestivät pidempään kuin Kevlar ja vastaavat. Hyvin ovat mielestäni oman veneeni mukana tulleet Elvströmin "Cruising laminate" purjeet kestäneet. Tietääkseeni nuo ovat polyesterilaminaattia tuplataffetalla. Ainakin kuitu on vaaleaa. Purjeet ovat radiaalileikattuja. Ovat vuodelta 2005 ja maileja veneellä on 14 000, joista ehkä pari tuhatta on ajettu kisapurjeilla. Fokasta on hajonnut lattataskuja, UV-suojaa ja "snörppitunneli". Isosta irtosi 7 vuotta sitten skuuttikulman hela, mutta muuten sille ei ole tehty muuta kuin laitettu numeroteippiä saalingin pään kohdalle tulleeseen pieneen viiltoon.

Suunnilleen sama tilanne hyvin vastaavassa veneessä on kaverillani, mutta purje on stringipurje Kevlarilla (myös tuplataffetalla) ja muutaman vuoden uudempi. Maileja samaa luokkaa.

Kisapurjeet eivät ole olleet läheskään noin pitkäikäisiä, mutta niissä ei olekaan taffetaa. Cubenfiberista tehty kyllä tuntui kestävän pitkään, mutta niitä ei enää saa tai ainakin hinta olisi kohtuuton. Onko sitten ehkä hiukan vastaavat Ice ja 3Di yhtä kestäviä kisapurjeita? 3Di:stä ei ole kokemusta, mutta Ice tuntuu kestävän selvästi paremmin kuin tavallinen laminaattipurje.

Lue lisää

Alkuperäisen aiheen vierestä kysymys Jokelle: Minkälaisiin käyttötuntimääriin voi olettaa pääsevänsä kilpapurjeilla? Siis laminaatti ilman taffetaa.

spkoo kirjoitti:

Alkuperäisen aiheen vierestä kysymys Jokelle: Minkälaisiin käyttötuntimääriin voi olettaa pääsevänsä kilpapurjeilla? Siis laminaatti ilman taffetaa.

Kanpela on varmasti paljon parempi vastaamaan tuohon. Minä en edes ole koskaan ostanut omaan veneeseen täysin uusia kisapurjeita yhtä spinnua lukuun ottamatta, vaan olen käyttänyt veneen mukana tulleita tai ostanut käytettyjä. Toki olen ollut gastina veneissä, joissa purjeita on uusittu paljonkin.

Ensiksi pitää määritellä mistä tulee raja purjeen käyttökelpoisuudella. Laminaattipurjeet kutistuvat ja muutenkin menettävät muotoaan eli suorituskyky heikkenee, tosin ei lainkaan samaa tahtia kuin kudotuissa purjeissa. Sitten ne alkavat vaatia korjaamista ja lopulta ne hajoavat käsiin niin, ettei niitä enää saa pysymään kasassa.

Hajoamistavoissakin on suuria eroja eli jotkut delaminoituvat ja toiset katkeavat. Edellisen veneeni ja veneen, jossa olen usein gastina, purjeissa en ole havainnut merkittävää delaminoitumista. Mutta lopulta niihin on tullut repeämiä, joissa koko laminaatti katkeaa kerralla. Molemmilla voitettiiin avomeri-SM, vaikka purjeilla oli jo ikää ja korjauksia takana. Toisessa tosin isopurje hajosi kappaleiksi viikatessa kovatuulisen ja voitokkaan ratakisapäivän jälkeen, niin ettei sitä voinut korjata. Loppukisa ajettiin uudemmalla isolla. Tuolla oli kisattu varsin aktiivisesti ehkä 4-5 kautta ja oli tehty pieniä korjauksia. Tuo oli Doylen Stratis. Nykyiset Ice-purjeet tuntuvat kestävän paremmin.

Tuosta edellisestä veneestäni iso tuntui hajoavan jokaisen kovatuulisen kisan jälkeen tai aikana viimeisenä kahtena vuotena. Takaliiistä irtosi 2-10 cm suikale, pahimmillaan kolmen latan korkeudelta. Korjaus oli aika helppo ja taas mentiin muutama kuukausi ja vauhti oli hyvä. Tuolla oli kisattu vuosi 2000 jonkin verran ja minä kisasin 2007-2010 varsin aktiivisesti (LYS, ORC ja reilut kymmen iltakisaa vuodessa). Tuo oli WB:n tekemä polyestrilaminaattipurje. Lomapurjeet oli erikseen. Cuben fokka tuntui olevan pomminkestävä, vaikka oli todella kevyt. Ainoat pienet viillot siihen tuli irronneen mastovalon terävästä lampunpidikkeestä. Kerran juttelin yhden ennen ahkerasti kisanneen veneen omistajan kanssa. Heillä oli koko purjesetti Cubenia ja jo 10-vuotias. Kaikki purjeet ehjiä eikä korjauksia vaadittu.

Nykyisessä veneessä olevat kisapurjeet ovat vuodelta 2008. Niitä ei ole käytetty 2010 ja 2011. Minä kisasin aktiivisesti 2012-2014 niillä. Sitten ne alkoivat olla loppu varsin totaalisen delaminoitumisen takia. Kalvon voisi helposti käsin kuoria kokonaan kaikista 4:stä purjeesta, mutta kakkosfokkaa lukuunottamatta suurempia vaurioita ei ole tullut eikä siinäkään mennyt kuituja poikki. Sen sijaa tuli miehen mentävät rei'ät kahden latan sisäpäähän jo vuonna 2012. Nekin on korjattu, mutta hyvää tuosta purjeesta ei enää tullut. Isossa ja ykkösfokassa insigniaa on kulunut paljon, mutta isompia korjauksia ole tarvinnut. Muoto on vielä kohtuullinen ja viimevuosien 1-3 kisaa/vuosi on menestys ollut hyvää, tosin vain LYSissä. Ei noilla kyllä enää uskaltaisi lähteä pidempään kisaan tai usean päivän regattaan. Nuo ovat 3DL:ää kevlarilla, alunperin X-35:een tehtyjä. Lomapurjeet erikseen.

Joakim1 kirjoitti:

Kanpela on varmasti paljon parempi vastaamaan tuohon. Minä en edes ole koskaan ostanut omaan veneeseen täysin uusia kisapurjeita yhtä spinnua lukuun ottamatta, vaan olen käyttänyt veneen mukana tulleita tai ostanut käytettyjä. Toki olen ollut gastina veneissä, joissa purjeita on uusittu paljonkin.

Ensiksi pitää määritellä mistä tulee raja purjeen käyttökelpoisuudella. Laminaattipurjeet kutistuvat ja muutenkin menettävät muotoaan eli suorituskyky heikkenee, tosin ei lainkaan samaa tahtia kuin kudotuissa purjeissa. Sitten ne alkavat vaatia korjaamista ja lopulta ne hajoavat käsiin niin, ettei niitä enää saa pysymään kasassa.

Hajoamistavoissakin on suuria eroja eli jotkut delaminoituvat ja toiset katkeavat. Edellisen veneeni ja veneen, jossa olen usein gastina, purjeissa en ole havainnut merkittävää delaminoitumista. Mutta lopulta niihin on tullut repeämiä, joissa koko laminaatti katkeaa kerralla. Molemmilla voitettiiin avomeri-SM, vaikka purjeilla oli jo ikää ja korjauksia takana. Toisessa tosin isopurje hajosi kappaleiksi viikatessa kovatuulisen ja voitokkaan ratakisapäivän jälkeen, niin ettei sitä voinut korjata. Loppukisa ajettiin uudemmalla isolla. Tuolla oli kisattu varsin aktiivisesti ehkä 4-5 kautta ja oli tehty pieniä korjauksia. Tuo oli Doylen Stratis. Nykyiset Ice-purjeet tuntuvat kestävän paremmin.

Tuosta edellisestä veneestäni iso tuntui hajoavan jokaisen kovatuulisen kisan jälkeen tai aikana viimeisenä kahtena vuotena. Takaliiistä irtosi 2-10 cm suikale, pahimmillaan kolmen latan korkeudelta. Korjaus oli aika helppo ja taas mentiin muutama kuukausi ja vauhti oli hyvä. Tuolla oli kisattu vuosi 2000 jonkin verran ja minä kisasin 2007-2010 varsin aktiivisesti (LYS, ORC ja reilut kymmen iltakisaa vuodessa). Tuo oli WB:n tekemä polyestrilaminaattipurje. Lomapurjeet oli erikseen. Cuben fokka tuntui olevan pomminkestävä, vaikka oli todella kevyt. Ainoat pienet viillot siihen tuli irronneen mastovalon terävästä lampunpidikkeestä. Kerran juttelin yhden ennen ahkerasti kisanneen veneen omistajan kanssa. Heillä oli koko purjesetti Cubenia ja jo 10-vuotias. Kaikki purjeet ehjiä eikä korjauksia vaadittu.

Nykyisessä veneessä olevat kisapurjeet ovat vuodelta 2008. Niitä ei ole käytetty 2010 ja 2011. Minä kisasin aktiivisesti 2012-2014 niillä. Sitten ne alkoivat olla loppu varsin totaalisen delaminoitumisen takia. Kalvon voisi helposti käsin kuoria kokonaan kaikista 4:stä purjeesta, mutta kakkosfokkaa lukuunottamatta suurempia vaurioita ei ole tullut eikä siinäkään mennyt kuituja poikki. Sen sijaa tuli miehen mentävät rei'ät kahden latan sisäpäähän jo vuonna 2012. Nekin on korjattu, mutta hyvää tuosta purjeesta ei enää tullut. Isossa ja ykkösfokassa insigniaa on kulunut paljon, mutta isompia korjauksia ole tarvinnut. Muoto on vielä kohtuullinen ja viimevuosien 1-3 kisaa/vuosi on menestys ollut hyvää, tosin vain LYSissä. Ei noilla kyllä enää uskaltaisi lähteä pidempään kisaan tai usean päivän regattaan. Nuo ovat 3DL:ää kevlarilla, alunperin X-35:een tehtyjä. Lomapurjeet erikseen.

Lue lisää

"varsin aktiivisesti ehkä 4-5 kautta ja oli tehty pieniä korjauksia".
Kuinka paljon arvioisit, että aktiivisesti kisaavalle tulee käyttötunteja?
15 kisaa 15 treeniä, 2-3 kolme tuntia keskimäärin per rupeama? 60 - 90 tuntia/vuosi?

spkoo kirjoitti:

"varsin aktiivisesti ehkä 4-5 kautta ja oli tehty pieniä korjauksia".
Kuinka paljon arvioisit, että aktiivisesti kisaavalle tulee käyttötunteja?
15 kisaa 15 treeniä, 2-3 kolme tuntia keskimäärin per rupeama? 60 - 90 tuntia/vuosi?

Lue lisää

Ei tuossa treenattu olla lainkaan, mutta koko kauden ajettu iltakisoja, siis myös keskikesän, ja muutama seuran sisäinen kisa eli siitä tulee 15 1-3 tunnin lähtöä. Kai tuosta 30-40 tuntia tulee, kun purjeet on ylhäällä reilusti ennen starttia.

Sitten on ajettu lähes kaikki lähialueen LYS- ja ORC-kisat BOW. Katselin oman veneen vanhoja kisakalentereita ja noista näytti tulevan 6-8 kisaa/vuosi, mutta BOW oli tuolloin vielä aika pitkällä yökisalla ja lisäksi oli 2 ratapäivää. Mukana oli myös Helsinki Two Star joka kesti melkein vuorokauden. Noista siis tuli kymmenkunta kisapäivää, jotka useimmat olivat 4-8 tuntisia ja sitten päälle kaksi n. vuorokautta. Sanotaan siis 8*6 40 = ~90 tuntia. Päälle tulee siirtopurjehdukset, jotka tein kisapurjeilla. Ehkä 20-30 tuntia/kausi?

Yhteensä siis ehkä 150 tuntia/vuosi. Tuo siis oli mun veneelle. Tuo lainaus oli siitä veneessä, jossa olen ollut paljon gastina. Sillä kisataan enemmän. Jo pelkistä Suursaari HTR, joissa en ollut omalla, tulee ehkä 40 tuntia/kausi lisää. Tulisiko 200-250 tuntia/vuosi?

Erona tuossa oli se, että minulla oli vain yksi fokka ja spinnu, joilla ajettiin kaikki kelit. Tuossa toisessa oli ainakin 3 spinnua ja 3 keulapurjetta käytössä samalla kaudella.

Kestäisikö kisapurjeet siis 1000 tuntia jotenkuten käyttökelpoisena? Täällä sanotaan paljon pienempiä lukuja, mutta ne ovatkin aivan huipulla: http://www.northonedesign.com/Technology/3DLTechnology/3DLQA/tabid/1823/language/en-US/Default.aspx

150-200 tuntia, mutta seuraavassa kappaleessa mainitaan AC:ssäkin ajetun 400 tuntia samalla purjeella. Keulapurjeelle annetaan pahimmillaan vain 20 tunnin käyttöaika, mutta silloin siis lasketaan vain se aika kun se on ylhäällä. Kuulostaa kyllä todella vähältä, mutta tietysti jos rahaa on ja säännöt ei kiellä, kai se olisi mukava vaihtaa purjeita kesken kaudenkin. Varmaankin nuo myös suunnitellaan äärirajoille eli kestävyys unohtaen.

Itämerellä pääosa tunneista tulee keveissä tuulissa ja yli 10 m/s kelit ovat varsin harvinaisia, mikä tietysti parantaa tilannetta.

Eiköhän tuollle mun Cuben-fokalla tullut ~400 tuntia ajettua ja viimeisenä kautena voitettiin SM. Aika naurettavalta olisi tuntunut se vaihtaa kymmenien tuntien jälkeen. Purje kyllä näytti rumalta eli oli hyvin rypistyvää tavaraa. Kerran yksi kokenut kilpapurjehtija tuli gastiksi ja purjeita nostettaessa sanoi, että saisit paljon vauhtia lisää fokan vaihtamalla. Hiljeni sitten kisassa. Ja kyllähän se kutistuikin kohtuu paljon, mutta oli kuitenkin uudempaa Cubenia eli ei kohtuuttomasti. Varmasti siis maailman huipulla olisi vaihdettu.

Eiköhän myös mun nykyisen veneen 3DL light fokalla ole tullut 300-400 tuntia täyteen. Se on vieläkin aika nopea, mutta saattaa hajota millä hetkellä hyvänsä. Se on joutunut suunniteltua pahemmalle käytölle, koska H/M-fokka hajosi heti ekana mun kautenaan ja korjattuna ei ollut kovinkaan hyvä. Tuolla on siis ajettu kovemmissa keleissä kuin oli tarkoitus. Kolmas fokka taas on jo niin pieni ja litteä, että tuulta pitää olla 10 m/s hyvään vauhtiin.

Kiitos seikkaperäisestä vastauksesta. Vahvistaa omaa mielikuvaa. Vielä vähemmän olen itse kilpapurjeita hankkinut, kisannut kyllä monen tasoisissa veneissä.

Viimeisen kappaleen tieto on hyvä ja selkeästi hyödynnettävissä: 300-400 tuntia ja saattaa hajota milloin tahansa. Muuten voi yhteenvetona kai todeta, että tyypillinen suht ahkera CLUB -tason kisaaja ajanee kilpapurjeilla n. 100 tuntia vuodessa. 3-4 vuoden välein siis uutta hankkimaan. Keskimäärin. Hajontaa tietysti on paljon, syystä tai toisesta.

spkoo kirjoitti:

Kiitos seikkaperäisestä vastauksesta. Vahvistaa omaa mielikuvaa. Vielä vähemmän olen itse kilpapurjeita hankkinut, kisannut kyllä monen tasoisissa veneissä.

Viimeisen kappaleen tieto on hyvä ja selkeästi hyödynnettävissä: 300-400 tuntia ja saattaa hajota milloin tahansa. Muuten voi yhteenvetona kai todeta, että tyypillinen suht ahkera CLUB -tason kisaaja ajanee kilpapurjeilla n. 100 tuntia vuodessa. 3-4 vuoden välein siis uutta hankkimaan. Keskimäärin. Hajontaa tietysti on paljon, syystä tai toisesta.

Lue lisää

Tuo 300-400 tuntia oli siis juuri ko. purje ylhäällä eli se ainoanakin keulapurjeena purjehdustunteja ehkä 500. Eli mun käytössä ehkä purjesetti kestää sen 1000 käyttötuntia, jos keulapurjeita on useampia.

Tuli pieni sekaannus. Loppuosa keskustelusta kääntyi kilpapurjeisiin joissa siis ei ole taffetaa ollenkaan.

Cruisinglaminaatit kestää ilman muuta paljon pidempään. Minullakin polyesterilaminaattigenoa jolla on ajettu todella paljon. Ikää jo 10 vuotta. Rujon näköinen alkaa olla mutta muoto on edelleen käsittämättömän hyvä eikä laminaatissa mitään havaittavaa hajoamista. UV -suoja on uusittu kertaalleen.

Mulla oli mylar genoa 1, jolla ajoin 17 kautta. Kilpailtuakin tuli jonkin verran. Rehellisyyden nimissä sauraava Pentexi ei kestänyt kuin 7 kautta, mutta sillä kilpailtiinkin jo varsin aktiivisesti 20 - 40 starttia kaudessa. Kuuden kauden jälkeen genoan takaliikki leikattiin "kupituksen" vuoksi. Samalla heikkeni suorityskykykin merkittävästi.

Tuohon purjeen kestoon voit itse vaikuttaa käytöllä, käsittelyllä ja suojauksilla.

Purjetta ei tulisi ajaa suositelun tuulialuettansa kovempaan keliin, eikä antaa lepattaa. Lepattaminen helposti murtaa laminaattin kalvon takaliikin likkinauhan etupuolelta, mihin syntyy materiaalin jäykkyyden suhteen selvä epäjatkuvuus kohta. Purje tulisi myös huolellisesti pakata kuivana pussiinsa, mieluiten rullaten tai löyhästi laskostaen. Laskostuksen kanssa tulisi välttää toistuvasti samasta kohtaa taittamista. Kalvot kannattaa suojata Dacron teippipätsein etenkin saalinkien ja kaidetolppien kohdilta kulutusta vastaan jo uutena.

Tämä keskustelu kestoiästä on hieman harhaan johtava. Tyypillisesti laminaatti näyttää hyvältä ja vetää hienosti kunnes hajoaa ja yleensä aika totaalisesti. Darcon purje taas venyy ja sen muoto alkaa näyttää pahalta yllättävänkin "tuoreena", mutta dacronit kestävät melkein isältä pojalle.

Atlannin ylitys on leppoisaa purjeille, vaikka tuulta onkin enemmän. Olettaen tietysti, ettei lepata purjeita tai jätä snörppiä liian löysälle. Purjeet kuluvat eniten nostoista/laskuista, lepatuksesta ja vendoista. Ratapurjehdus kuluttaa siksi purjeita aivan eri tahtiin kuin valtameren ylitys. Tuo 1000 h on siis tullut Suomessa kisaten. Vaikkapa yhdessä ratakisapäivässä ajetaan kolme lähtöä, joissa jokaisessa 3 kryssiä ja 3 lenssiä. Fokka menee ylös alas 9 kertaa ja vendoja tullee pari kymmentä. Lisäksi startin aikana tulee erilasia kiemuroita ja purjeita joutuu lepattamaan. Saaristokisoissa kulutusta on vähemmän, mutta edelleen vendoja tulee helposti 10-20 muutamassa tunnissa ja keulapurje nostetaan ja lasketaan useamman kerran.

Siis tuossa tuhannessa tunnissa on tuhansia vendoja, ehkä tuhat keulapurjeiden nostoa ja laskua sekä useampi sata ison nostoa ja laskua. Kuinkas paljon noita tulee Karibian reissussa?

Atlanninylityspurjeet tehtäneen poikkeuksetta myös kestämään paremmin kulutusta ja kovaa tuulta kuin ne, joilla yritetään voittaa rata- ja saaristokisoja pääosin keveissä tuulissa.

Eikös Atlannin ylitys kestä n. kolme viikkoa. Tuhat tuntia on kuusi viikkoa eli vastaan purjehdusta edestakaisin. Keulapurje taitaa olla tuosta alhaalla suurimman osan?