Yhdyselämän lopunpelko ja abortti

Onko kukaan muu tehnyt aborttia sen takia että on pelännyt "yhteyselämän" huonontumista? Tai loppumista? Siis mieheni ei hyväksy sitä. Mitä lääkäri sanoi kun pyysitte abortia sen takia? Vai oliko miehenne mukana. Miehelleni ne "hommat" on niin tärkeitä että hän ei tykkää jos siihen tulee häiriötä eikä saa kun haluaa jotain. Mieheni on sanonut mulle että oksentaa kun näkee ison mahan joka paksunaolevilla. Ettei voi sietää sitä. Ja sitten on iho löysänä ja arpinen ja "se" pilalla että meille ei sitten lapsia tule vaikka itse haluaisin. Lapset haittaisi liikaa mieheni elämää. Ei voisi tehdä "sitä". Lääkäri sanoi vaan että kaikkea sitä saa kuulla kun mieheni oli mukana kun haimme aborttia ja mieheni puhui puolestani. Mieheni sanoi että laki on sellainen että miehen mielipide on otettava huomioon. Minä en oikein tunne lakia, meillä ei ole kirjoja ja mieheni valvoo että en käy sivuilla mitä hän ei hyväksy. Mieheni selitti asian lääkärin vastaanotolla niin hyvin että lääkäri suostui heti aborttiin. Tämä rv 11 elokuun alussa. Meni v ielä kaavintaan kun lääkkeellä ei heti onnistunutkaan. Sekin suututti mieheni kun tuli taukoa ja teki ne "puuhat" liika kipeää. Sitten oli pakko suostua "siihen" liika aikaisin koska mieheni halusi ja sain siitä kovan kuumeen jälkitulehduksen ja olen nyt antibioottikuurilla. Mieheni toivoi että olisi lapsettomuus seurauksena. Hän ei hyväksy ehkäisyä. Se vie jännityksen.Mutta nyt minulla on kuukautiset myöhässä ja pelkään että olen jälleen raskaana. Mitä teen ettei mieheni vain suuttuisi liikaa? Rakastan miestäni. Saako abortin heti perään kun yksi on tehty? Mieheni on 62 ja minä 18. Siunausta lukijoille!