Huolestuttava piirre monessa luterilaisessa

On itsestäänselvää, että itsestäänselvä on pikkuisen erilainen eri ihmisillä.

Kaikesta epäolennaisesta palstalla pauhataan, mutta vaelluksen korjaamista peräänkuuluttava avaus vaietaan kuoliaaksi. No, se on nyt tätä aikaa. Parannuksen teko ei kiinnosta, kun maailma on niin kiva ja voihan sitä pari kertaa vuodessa käydä ihan eturivissä istumassa ja kuunnella rock-konsertin.

Aiheellinen epäilys esitettiin sanassa, että löytyykö yhden yhtäkään..

Tehkää Parannus, te maailman lapset. Tulkaa Jeesuksen lapsiksi.

Montako luterilaista kirjoittelijaa täällä tunnetkaan, että koet olevasi jotenkin "ylempi" arvioimaan milloin kenenkin vaellusta ?

Jos te nyt siellä omissa ympyröissänne sitä samaa Raamattua luette niin luulisi olevan sinullekkin selvää, että ainoa jolla on oikeus punnita on Jumala.

Ja me luterilaiset elämme jo tässä maailmassa koska mikään ei Raamatussa viittaa siihen, että pitäisi elää maallinen elämänsä kuin juostenkusten ja käydä jollain toisella kasteella missä muka kaikki pois pyyhkäistään. Vastuuta siis kannamme jo nyt.

Ihan sieltä harrastuksistakin asti. Toki aina voi valita käyttääkö voimavaransa hyvään tai pahaan. Minä käytän yhteiseen hyvään kuten olen tehnyt aina, elänyt nuhteettoman elämän.

Ilmestyskirja:
3:15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
3:16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

>Jumalan sanan mukaan, tulisi keskittyä Jeesukseen ja elää muukalaisena maailmalle.

Mitä kirjekuorien liimaamista vaativampaa työtä ajattelit tehdä tällä asenteella? Asuisit itse savupirtissä lehmälle julistaen, jos esi-isäsi olisivat ajatelleet noin – ja mikäli olisit elossa. Todennäköisestihän olisit jo kuollut.

"Mikä on tärkeämpi kuin Jeesus kristus "

Jumala tietysti. Turha yrittää eksyttää kuolleen nimeen.

Kokemus keskustasta todistaa, kuinka muukalaisia.

Oma uskonelämäni on ollut viime aikoina kompurointia, mihin olen etsinyt muutosta. Esim. TV seiskalta on tullut muutamia hyvin innostavia ohjelmia, missä on muistutettu, mistä uskossa olemisessa on kysymys sen lisäksi, että on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen ver taiuudestaan innostua Jeesuksesta/Jumalasta, taivaallisesta Isästä ja Pyhästä Hengestä, kuka opettaa ja antaa meile tarvittavaa voimaa vaelluksessamme. Ymmärtäessämme esim. Kristuksen valtavan rakkauden aina jossakin tilanteessa, meille tulee valtava halu tuntea Jumala, pysyä Hänen lähellään ja tehdä sitä, minkä ymmärrämme Hänen tahdoksi ja mitä Hän on ehkä kehoittanut meitä tekemään kuullessamme Hänen ääntään aika ajoin. Jumalan rakkaus meitä kohtaan saa meidät kokemaan ja osoittamaan vastarakkauttamme (joskus jopa sähkökitaralla, jos sellainen on, mutta ulkoisiin asioihin ei tule liikaa tuijottaa, jos kyse ei ole synnistä, minkä sisällään tuntee).
Oi jos saisimme "ilmestysvuorikokemuksia" tai ainakin saisimme tuntea elävän rakastavan Jumalan lähellämme. Jumalan läheisyydessä eläminen n se tärkeä asia ymmärtää, että sen ymmärrämme ja se on meille todellisuutta. Silloin emme tuijota uskonaisiin asioihin, mutta haluamme aidosti toteuttaa Jumalan tahtoa, rakastaa lähimmäistämme yms.
Joillekin ilmeisesti melko on suotu mahdollisuus kokea Kristus elävänä lähellään ilmestyksessä tms. Näille kokemuksille on yhteistä hämmästyminen, miten paljon Jumala/Jeesus Kristus meitä rakastaa, tietää kaikki asiamme. Heidän uskonelämäänsä on tullut valtava muutos, kun tietävät kenen luokse ovat matkalla. Jos me emme tällaisia ihmeellisiä kokemuksia saa, niin ainakin tiedämme sen olevan totta. Kannattaa viettää aikaa rukouksessa, kuunnella, jos Jumala meille jostakin puhuu, ylistää ja kiittää Häntä. Jos tuntuu, että uskonelämämme on näivettynyt tai "jäähtynyt", niin mennään Jumalan eteen yksin ja yhdessä anomaan uudistusta uskoomme. Itsestämme jos yritämme parannusta puristaa, niin usko saattaa muuttua pakkopullaksi, jossa vain väsymme. En usko Jumalan tarkoittaneen elämästämme "tylsää" ja innotonta. Vaikka elämäämme tulisi vaikeuksia, kokisimme jopa vainoja, niin kokemuksiaan tällaisissa oloissa olleet uskovat ovat jakaneet ja kertoneet, miten ihmeellisen läheseltä Jumala ja Jeesus Kristus on tuntunut heille ulkonaisesti karmeissa olosuhteissakin. Elävä usko lähellä Jumalaa on mahdollista ja tiedän sen olevan mahdollista etsien sitä, vaikka juuri nyt olen vaikeuksissa. Haluan elää täyttä kokosydämistä Jumalan arkoittamaa hyvää elämää yhteydessään ja siinä on sydämen hyvä olla olosuhteista huolimatta. Tässä ei pidä tuijottaa,minkä nimiseen seurakuntaan kuuluu. Jumalalla on vain yksi seurakunta, johon kuuluvat uudestisyntyneet kristityt.

Aloituksessa oli maininta kaksoiskäskyn ensimmäisestä osasta mutta toista ei mainittu (ainakaan vilkaisten) vaikka se mainitaan Raamatussa lähes samanvertaisena ja sen puuttuminen tuntuu olevan palstalla kyllä suuri puute.

Minusta huolestuttavampaa on se, että trolleja ei enää erota vakavissaan olevista fundamentalisteista.

Aloituksessa kirjoitettiin: >>Mieti. Kun polvistut Herran Jeesuksen edessä ajan tuolla puolen, niin minkä asian maailmassa Ihmisen Poika hyväksyy itseään tärkeämmäksi eli selitykseksi, mikset kiinnittänyt katsettasi joka ikinen päivä Häneen ja vain Häneen? Perheasiat? Ehei. Lapset tai vanhemmat? Ehei. Vastaus. Ei mitään. <<

Vanhemmat jotka ovat pakottaneet lapsensa vastoin näiden omaa tahtoa syntymään tähän maailmaan voivat siis aloittajan mukaan jättää lapsensa hoitamatta ja kasvattamatta vetoamalla tuohon määritelmään.
Lapsen imettämisen sijaan polvistua aloittajan esittämällä tavalla... huh.
Voitko hieman tarkentaa ajatusmalliasi, olen huolestunut sinusta varsinkin jos olet pienten lasten vastuullisen vanhemman asemassa.
Mikään ei saa ajaa lasten edun edelle, he ovat joutuneet vastoin omaa tahtoaan syntymään maailmaan vanhempiensa tahtotilan tai nautinnonhalun seurauksena.

"Eikö ole monissa monissa kohdissa sanottu, että me uskovat emme ole tästä maailmasta? Me olemme muukalaisia. "

Kaikki ihmiset elävät ihmisen elämän ja tässä maailmassa. Tuo on enemmän vertauskuvallinen ilmaisu. Jos tosiaan joku ei halua elää "tässä maailmassa", niin kannattaa lähteä johonkin erämaanhan erakoksi.

Kun olin mukana helluntaiseurakunnassa, saarnaajat olivat hyvin kohtuullisia, evankelisia ja viisaita, mutta seurakuntaväen joukossa oli runsaasti aloittajan kaltaisia hurmahenkiä, joille pelastus onkin IHMISEN sitkeyttä ja keskittymistä.