Pakkomielteistä diagnostiikaa Asperger/ADHD

Piti muuten itsellä olla "en tykkää tästä ja tuosta". Tuollainen syrjintä on myös paha juttu. Ylipäänsä siihen, että omat vanhemmat käyttää ns. pakkokeinoja pitäisi olla korkea kynnys. Viranomaisten pitää myös huolella arvioida milloin kriteerit täyttyy. Mutta faktahan on se, että moni psyk- ja neupsy-oire johtuu muiden tekemistä virheistä.

On paljon ihmisiä joilla ei pitäisi olla lapsia lainkaan. Joskus tilanteet voi muuttua odottamatta, mutta toisaalta monta kertaa seuraukset olisivat kyllä arvattavissa.

Nimimerkki Monisairas kirjoitti: "faktahan on se, että moni psyk- ja neupsy-oire johtuu muiden tekemistä virheistä."

Minusta tuo kuulostaa vähän kyseenalaiselta. Eivätkö esim. neurologisten oireiden syyt ole lähinnä perintotekijöissä. Esim. Aspergerin syndrooma on neurobiologinen ilmiö eikä se synny koskaan siitä, että ihminen on joutunut psyykkisen kaltoinkohtelun uhriksi. Sama koskee muitakin autisminkirjon ilmiöitä. Kauan sitten jotkut luulivat, että autismi johtuu "jääkaappiäideistä". Ne, jotka näin aikoinaan luulivat, joutuivat - saatuaan parempaa tietoa - perumaan sanansa ja pyytämään äideiltä anteeksi.

Nykyään viisastuminen on usein sitä, että lakkaa uskomasta valeuutisiin.

Mitä on syyllistäminen. Eikö se ole sitä, että syyllisenä pidetään joitakin ihmisiä silloin kun pitäisi puhua syistä ja jättää syyttömät rauhaan.

Aspergerin yhteydessä olen huomannut joidenkuiden jääneen pahasti psykologisoimaan asioita, vaikka AS ei ole millään tavalla psyykkisperäinen vaan johtuu neurobiologisista tekijöistä, toisin sanoen AS-henkilöiden aivotoiminta on ns. normaalista poikkeavaa SYNNYNNÄISESTI.

Kyseistä teema/fem-ohjelmaa en ole nähnyt mutta kiinnostaisi. Minkä niminen ohjelma se oli?
Löytyykö se ylen areenasta? Jos näen sen, kommentoin lisää.

zelektiivinen kirjoitti:

Nimimerkki Monisairas kirjoitti: "faktahan on se, että moni psyk- ja neupsy-oire johtuu muiden tekemistä virheistä."

Minusta tuo kuulostaa vähän kyseenalaiselta. Eivätkö esim. neurologisten oireiden syyt ole lähinnä perintotekijöissä. Esim. Aspergerin syndrooma on neurobiologinen ilmiö eikä se synny koskaan siitä, että ihminen on joutunut psyykkisen kaltoinkohtelun uhriksi. Sama koskee muitakin autisminkirjon ilmiöitä. Kauan sitten jotkut luulivat, että autismi johtuu "jääkaappiäideistä". Ne, jotka näin aikoinaan luulivat, joutuivat - saatuaan parempaa tietoa - perumaan sanansa ja pyytämään äideiltä anteeksi.

Nykyään viisastuminen on usein sitä, että lakkaa uskomasta valeuutisiin.

Mitä on syyllistäminen. Eikö se ole sitä, että syyllisenä pidetään joitakin ihmisiä silloin kun pitäisi puhua syistä ja jättää syyttömät rauhaan.

Aspergerin yhteydessä olen huomannut joidenkuiden jääneen pahasti psykologisoimaan asioita, vaikka AS ei ole millään tavalla psyykkisperäinen vaan johtuu neurobiologisista tekijöistä, toisin sanoen AS-henkilöiden aivotoiminta on ns. normaalista poikkeavaa SYNNYNNÄISESTI.

Kyseistä teema/fem-ohjelmaa en ole nähnyt mutta kiinnostaisi. Minkä niminen ohjelma se oli?
Löytyykö se ylen areenasta? Jos näen sen, kommentoin lisää.

Lue lisää

No juu, tuli kirjoitettua vähän mutkat suoriksi. Ei tuossa ohjelmassa siis väitetty tätä "faktaa", vaan olen itse muista lähteistä saanut tietoja.

Aspergerin osalta ja muiden kehityshäiriöiden tai vastaavien osalta on varmaan näin. Jotain viitteitä on siitä, että esim. vitamiinipuutoksilla voisi olla osuutta eli tätä kautta äidin ruokavalio voi vaikuttaa. Myös erilaisten kemikaalien osuutta tutkitaan. Hormonaalisella toiminnalla on myös merkitystä. Pitkään on ollut tiedossa vahva epäily äidin kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydestä adhd:hen. Itsellä kilpparin vajis ja olen semmosen 20 vuotta tiennyt tästä.
Psyykkisissä oireissa onkin sitten suoraviivaisempi syys-seuraus -suhde. Molemmissa kai kuitenkin kasvuympäristöllä iso merkitys myöhempien oireiden kannalta eli se ei ole vaan "voi voi ei voi mitään".

Käsittääkseni voidaan vaikuttaa kunhan tiedetään mistä kyse ja vanhemmat sinnikkäitä. Montaa juttua mitä ennen pidettiin vain synnynnäisenä eikä voi mitään voidaankin muokata. Pointti on se että synnynnäisesti saadaan alttius, mutta puhkeamiseen vaaditaan muutakin. Mutta on selvää kaiketi, että äidin kaikki merkittävät terveyshäiriöt kannattaa korjata mahdollisimman pian sikäli kuin mahdollista, ihan hampaita myöten. Istukka toimii tietynlaisena suodattimena mutta liika on liikaa.

Mutta en osaa näistä sen kummemmin sanoa, sillä en ole syvällisemmin perehtynyt, koska ei ole ollut tämmösiä lähipiirissä. Tutkimustakin tarvitaan paljon vielä. Ei ole varmaan yhtä syytä.
Mutta siis koko aloituksen pointtihan ei ollut tämä....

zelektiivinen kirjoitti:

Nimimerkki Monisairas kirjoitti: "faktahan on se, että moni psyk- ja neupsy-oire johtuu muiden tekemistä virheistä."

Minusta tuo kuulostaa vähän kyseenalaiselta. Eivätkö esim. neurologisten oireiden syyt ole lähinnä perintotekijöissä. Esim. Aspergerin syndrooma on neurobiologinen ilmiö eikä se synny koskaan siitä, että ihminen on joutunut psyykkisen kaltoinkohtelun uhriksi. Sama koskee muitakin autisminkirjon ilmiöitä. Kauan sitten jotkut luulivat, että autismi johtuu "jääkaappiäideistä". Ne, jotka näin aikoinaan luulivat, joutuivat - saatuaan parempaa tietoa - perumaan sanansa ja pyytämään äideiltä anteeksi.

Nykyään viisastuminen on usein sitä, että lakkaa uskomasta valeuutisiin.

Mitä on syyllistäminen. Eikö se ole sitä, että syyllisenä pidetään joitakin ihmisiä silloin kun pitäisi puhua syistä ja jättää syyttömät rauhaan.

Aspergerin yhteydessä olen huomannut joidenkuiden jääneen pahasti psykologisoimaan asioita, vaikka AS ei ole millään tavalla psyykkisperäinen vaan johtuu neurobiologisista tekijöistä, toisin sanoen AS-henkilöiden aivotoiminta on ns. normaalista poikkeavaa SYNNYNNÄISESTI.

Kyseistä teema/fem-ohjelmaa en ole nähnyt mutta kiinnostaisi. Minkä niminen ohjelma se oli?
Löytyykö se ylen areenasta? Jos näen sen, kommentoin lisää.

Lue lisää

Tässä kaipaamasi linkki vielä: https://areena.yle.fi/1-4361838

Omissakin vanhemmissa kyllä oli jotain autismin ja adhd:n piirteitä, mutta piirteitä sinänsä on jokaisessa kun oikein tarkkaan tutkitaan. Eikä kyse ollut pelikistä piirteistä vaan jonkinasteisesta väkivallasta eri muodoissaan ja välinpitämättömyydestä tiettyjä terveydentilaan liittyviä juttuja kohtaan. Tietyt suulliset kommentit ja käyttäytyminen sekä muut seikat on ollut sellaisia että minulla on ollut aihetta epäillä vähän vakavampiakin asioita. Molemmat ovat jo kuolleet, toinen jo hyvin kauan sitten.
On ollut kaikenlaista mielessä jo lapsena, jopa vakavia henkeen ja terveyteen kohdistuvien toimien osalta. On se aika jännää matemaattisesti lahjakkaana ollut seurata tunneorientoituneiden itsekeskeisten vanhempien päätöntä touhua ja vielä on kuviteltu ettei lapset ymmärrä, oivalla ja opi mitään.
Väittäisin ettei omalla kohdallakaan psyykkinen ja neuropsykologinen status ole synnynnäistä vaan kasvuympäristön tulos. Olen matemaattis-looginen, mutta en pelkästään asiaihminen, mutta kylläkin ratkaisukeskeinen. Tunteet voi olla joskus ns. off-tilassa eri syistä johtuen. Vähän taustaa noin isolla pensselillä.

Tiesitkö, että matemaattisesti lahjakkaista huomattavan suuri osa on nimenomaan aspergerejä?

zelektiivinen kirjoitti:

Tiesitkö, että matemaattisesti lahjakkaista huomattavan suuri osa on nimenomaan aspergerejä?

Juu olen lukenut, mutta ehkä tämä on vain korrelaatio. Varmaan löytyy jokin muukin sairaus, jota sairastavilla on jotain yhteisiä piirteitä. Mutta aiheuttaako Asperger sitten suoraan parempaa matemaattista lahjakkuutta...?
En itsessäni kyllä ainakaan tunnista Aspergeria tässä mielessä enkä myöskään ole mm. niin asiakeskeinen ja kykenen mielestäni tulkitseen toisten tunteita eikä ole aistiyliherkkyyksiä.

ps.
Uskon geenien ja ympäristövaikutusten yhteisvaikutuksiin näissä asioissa.,

Pitkä ja perusteellinen selvitys siitä mistä kyse ja hyvä niin. Jaan näkemyksesi kokolailla. Olet täysin oikeassa, että on älytonta diagnosoida hyviä ominaisuuksia. Kyllä aivovamma tai tulehdus voi myös aiheuttaa tosiaan ko. oireita. Kehityshäiriöthän täytyy kehittyä johdonmukaisesti lapsuudesta alkaen.
Diagnosoinnisssa ei saa olla kyse vain diagnoosista vaan pitää myös pyrkiä hoitamaan sitä mahdollisuuksien mukaan. On liikaa sitä, että lätkäistään psyykkinen tai neupsy dg ja homma jää siihen. Tarvitaan myös asennemuutosta ihmisten suhtautumisessa joo.

Joo paitsi on hullunkurista jos ihmistä yritetään hoitaa niin että saataisiin muutettua hänen synnynnäinen perusolemuksensa aivan muuksi kuin se on, jotta hänestä olisi hyötyä jollekulle juuri tietynlaisena työntekijänä. Koska tämähä'n on helposti köyhän tilanne. Köyhästä halutaan fyysisen työn tekijä. Niin sitten on iso ongelma edessä jos köyhällä ja kouluttamattomalla onkin ainoastaan henkisälylliseen työhön sopivat ominaisuudet. Hän ei kelpaa sitten mihinkään, koska hän kuuluu sosiaalisesti väärään ryhmään ja sitä ryhmää ei voida vaihtaa, vaan pitäisi vaihtaa henkilön synnynnäiset ominaisuudet ja siitä ei tule mitään.

Se oli iso ongelma että tyttöhenkilöllä oli syvällisen filosofinen luonne.
Yhdistelmä sinällään suututtaa ihmiset, ja se on rankkaa pienelle tyttöhenkilölle semmonen aggressiivinen joukkio.

Ihmiset ei siedä sitä, että joku melko pienikokoinen täysin arvovallaton ja asematon "tyttö" on selvittänyt jonkun asian vielä perusteellisemmin. Se ottaa heidän egon päälle ja heistä tulee hyökkääviä. Mutta semmonen lauma jotain tyttöä kohtaan henkisesti hyökkäävänä on todella törkeää eettisesti.
Siksi tästedes pysyttelen poissa kaikista sosiaalisista kuvioista luureja ja tätä palstaa myöden.

Minä olen "väärässä" vaikka kellään ei ole ollut eikä ole esittää väitteitäni kumoavia perusteluja, jotka eivät olisi osoitettavissa valeeksi.
Ja minä en kykene elämään valeessa, jossa ei ole päätä eikä häntää, se on minun sosiaalisesti vakavin ongelmani. Tulen siinä pisteessä hulluksi, jos sopeudun valeeseen, joten valitettavasti se vaihtoehto ei käy kyseeseen. Yritin parhaani. Jonkinasteinenkin valeeseen sopeutuminen tuntui kuin olisin elänyt elävässä helvetissä. En voi suostua siihen.

Minä en ymmärrä että kuinka ihmiset eivät ymmärrä, että jos minun ei hyväksytä ajattelevan asioita oikein, niin siinä tapauksessahan minä ajattelen ne väärin. Ja sitten he ihmettelee kauheesti mistään niin vääriä ajatuksia on tullut.
Vaistaisivatkohan itse, että jos et saa ajatella että 1 plus 1 on 2, vaan sinua vaaditaan sosiaalisesti ajattelemaan toisin, mitä voit silloin ajatella tuosta 1 plus 1 asiasta ? No sanot sitten heille heitä miellyttääkseen no ok 3. Ja sit he kaikki pilkkaa sua. Kun sen että 1 plus 1 on kaks saa tietää vain joku matematiikkaa erityisesti opiskellut. Jotta saisit elää totuudessa, jossa 1 plus 1 on 2, sun pitäs mennä joltain asiantuntijalta hakemaan oikeutus ajatella että yksi plus yks on kaks , eikä kolme. Koska sun pitää olla väärässä, koska sulla ei ole mitään titteliä. Saat olla oikeassa vain jos joku tittelin omaava antaa sulle luvan siihen. Tämä on aivan kauheaa.

Kyllä mä ehdottomasti tarvin diagnoosin myös siitä syystä, koska mä en todellakaan pysty olemaan toimintakykyinen yhteiskunnan jäsen jos mua samaan aikaan vaaditaan meditoimaan 1 plus 1 on viisi. Mun aivot vaan ei voi toimia noin. ei millään. Jokinen palapelin pala pitää olla kohdallaan jotta ne voi toimia oikein. Yksikin pala vaaditaan väärin päin väärään paikkaan, olen täysin toimintakyvytön sitten.

ihmiset vaatii edes yhden kahden tai kolmen pienen valeen hyväksymistä, mutta mun logiikan mukaan sen jälkeen mikään ei voi olla totta, joten en voi suostua siihen. Yksi vale riittää tekemään kaiken valeeksi.

En kertakaikkiaan halua enää osallistua valehteluun, joten jättäydyn sosiaalisen elämän ulkopuolelle.

En jaksa alkaa enää uskomaan sellasta mistä ensimmäinen vastaantuleva filosofian kirja sanoo aivan toisin.

Ihmiset hakee multa koko ajan jotakin muita kuin filosofisia motiiveja, mutta kun minulla ei varsinaisesti ole muita motiiveja- En jaksa sitä enää kun he projisoi minuun niitä omiaan minulle kummallisia motiiveja...

Filosofiaan kuulu juuri se että tietoa haetaan vain tiedon vuoksi, ei minkään muun saamiseksi. Mut ihmiset kuvittelee mulle koko aika jotakin muuta mitä mä hakisin, kuin tietoa puhtaasti tiedon vuoksi. Sorry , ei kiinnosta !

https://www.iep.utm.edu/epistemo/

Mun mielestäni kaiken keskustelun tulisi huomioida tämän tapaiset seikat, muuten se on vain aivotoimintaa häiritsevää sotkua...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Joo paitsi on hullunkurista jos ihmistä yritetään hoitaa niin että saataisiin muutettua hänen synnynnäinen perusolemuksensa aivan muuksi kuin se on, jotta hänestä olisi hyötyä jollekulle juuri tietynlaisena työntekijänä. Koska tämähä'n on helposti köyhän tilanne. Köyhästä halutaan fyysisen työn tekijä. Niin sitten on iso ongelma edessä jos köyhällä ja kouluttamattomalla onkin ainoastaan henkisälylliseen työhön sopivat ominaisuudet. Hän ei kelpaa sitten mihinkään, koska hän kuuluu sosiaalisesti väärään ryhmään ja sitä ryhmää ei voida vaihtaa, vaan pitäisi vaihtaa henkilön synnynnäiset ominaisuudet ja siitä ei tule mitään.

Lue lisää

Älytöntä totta tosiaan ja terveen ei tarttis joustaa yhtään mutta sairaan kyllä vaikkei pystyikään! Tää koskee oikeastaan montaa muutakin sairautta, ominaisuutta tms.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Ihmiset ei siedä sitä, että joku melko pienikokoinen täysin arvovallaton ja asematon "tyttö" on selvittänyt jonkun asian vielä perusteellisemmin. Se ottaa heidän egon päälle ja heistä tulee hyökkääviä. Mutta semmonen lauma jotain tyttöä kohtaan henkisesti hyökkäävänä on todella törkeää eettisesti.
Siksi tästedes pysyttelen poissa kaikista sosiaalisista kuvioista luureja ja tätä palstaa myöden.

Lue lisää

Ihan varmasti just noin. Pääpaino pitäisi olla itse kyvyissä, osaamisessa ja laadukkaassa lopputuloksessa eikä siinä kuka osaa. Sehän ei käy alkuunkaan jos joku vähänkin poikkeava jotain osaa.

Minäkin katsoin sen dokumentin, josta tämä ketju alun perin lähti.
Siis tämä ylen areenasta yhä löytyvä dokumentti: https://areena.yle.fi/1-4361838
Ohjelman nimi: Doc: Diagnoosi

Huomioni kiinnittyi dokumentissa erityisesti päähenkilö Odetten ja hänen koko sukunsa ADHD-piirteisiin. Odette hyväksyi 12-vuotiaana saamansa ADHD-diagnoosin ja oli helpottunut kun sen aikoinaan sai. Sen sijaan samaan syssyyn saamaansa AS-diagnoosia hän ei hyväksynyt, ei tunnistanut sellaista itsessään, vaan koki että se diagnoosi vain kurjisti ja varjosti hänen elämäänsä.

Dokumentti kertoi Odettesta aika paljon myös rivien välistä. Muutamia Odetten selviä AS-piirteitä ei voinut olla huomaamatta. Siksi en ihmettelekään, että hän on saanut aikoinaan myös AS-diagnoosin.

Odettella - kuten monella muullakin - tuntuu olevan AS.sta hyvin negatiivinen käsitys. Sellainen että se on "sairaus" tai "tuomio" ja että jos on AS niin silloin on ihmisessä jotain "vikaa" ja että on kielteisellä tavalla "outo".

Kaikkein eniten pohdin dokumentin ääressä sitä, kuvitteleeko joku pääsevänsä AS-oireyhtymästä eroon niin että siitä annettu diagnoosi perutaan. Eihän sellainen diagnoosin peruminen vaikuta mitään siihen itse todellisuuteen, joka vallitsee diagnoosin saaneen ihmisen neurobiologiassa. Jos esim. jotain sinipunaista asiaa lakataan sanomasta sinipunaiseksi niin se ei yhtään poista sen asian sinipunaisuutta.

Saattaa olla että Ruotsissa on annettu jossain huumassa vähän liian helposti AS-diagnooseja. Tuon dokumentin taustajoukoissa oli neuvonantajana (rådgivning) arvostamani lääkäri Lena Nylander, joka on kirjoittanut mm. viisaan kirjan "Autisminkirjo aikuisikäisillä".

AS on tunnetusti niin moniulotteinen ja vaikeasti hahmotettava oireyhtymä, että varsinkin aikuisikäisissä on hyvin monia sellaisia ihmisiä, joilla on syntymästä asti ollut AS mutta eivät ole missään vaiheessa havahtuneet sitä tiedostamaan. AS on siis varmasti alidiagnosoitu oireyhtymä. Paljon on myös aikuisissa niitä, jotka ovat nykyään kohtalaisen hyvän AS-informaation ääressä tajunneet olevansa asseja mutta eivät ole enää sen tajuamisen päälle nähneet tarpeelliseksi hankkia siitä virallista diagnoosia. Mm. minä kuulun juuri tällaiseen tajuajien ja tiedostajien joukkoon.

Katsokaa tuo kiinnostava dokumentti ja muodostakaa oma näkemyksenne siitä. Keskustelun on hyvä jatkua.

Joo näinhän se on , älyltään normaalit vammaiset on joittenkin tosi vaikea sulattaa, ja Aspergerhan on just normaaliälyisen poikkeavuus. Sehän siinä on outoa että Asperger ei tiettävästi vaikuta älykkyyttä laskevasti, mutta silti käytännössä ihmset odottaa Aspergerilta jotain älyvikaa ikäänkuin mikä on epäloogista, kun ei semmonen kuulu Aspergeriin. Normaaliälyisen vammaisen on vaikeampi saada apua. Mullakin kuin sain sit tommosen aivovamman missä meni aistit ja hahmotus ja liikunta, mutta edelleenkään ei harmaat aivosolut. Niin tollanen vammanen ei saa mitään apua, kun jos ei suostu esiintymään älyvikaisena mitään oikeaa ongelmaa ei muka ole vaikka olis puoliks halvaantunut jne. Vain vajaaälyisellä olis ikäänkuin oikeus saada mitään apua.
Ei hyväksytä vammaisella on normaali äly ja hän pitää siitä kiinni, ei suostu älyllisesti alamaiseksi.

Breda kirjoitti:

Minäkin katsoin sen dokumentin, josta tämä ketju alun perin lähti.
Siis tämä ylen areenasta yhä löytyvä dokumentti: https://areena.yle.fi/1-4361838
Ohjelman nimi: Doc: Diagnoosi

Huomioni kiinnittyi dokumentissa erityisesti päähenkilö Odetten ja hänen koko sukunsa ADHD-piirteisiin. Odette hyväksyi 12-vuotiaana saamansa ADHD-diagnoosin ja oli helpottunut kun sen aikoinaan sai. Sen sijaan samaan syssyyn saamaansa AS-diagnoosia hän ei hyväksynyt, ei tunnistanut sellaista itsessään, vaan koki että se diagnoosi vain kurjisti ja varjosti hänen elämäänsä.

Dokumentti kertoi Odettesta aika paljon myös rivien välistä. Muutamia Odetten selviä AS-piirteitä ei voinut olla huomaamatta. Siksi en ihmettelekään, että hän on saanut aikoinaan myös AS-diagnoosin.

Odettella - kuten monella muullakin - tuntuu olevan AS.sta hyvin negatiivinen käsitys. Sellainen että se on "sairaus" tai "tuomio" ja että jos on AS niin silloin on ihmisessä jotain "vikaa" ja että on kielteisellä tavalla "outo".

Kaikkein eniten pohdin dokumentin ääressä sitä, kuvitteleeko joku pääsevänsä AS-oireyhtymästä eroon niin että siitä annettu diagnoosi perutaan. Eihän sellainen diagnoosin peruminen vaikuta mitään siihen itse todellisuuteen, joka vallitsee diagnoosin saaneen ihmisen neurobiologiassa. Jos esim. jotain sinipunaista asiaa lakataan sanomasta sinipunaiseksi niin se ei yhtään poista sen asian sinipunaisuutta.

Saattaa olla että Ruotsissa on annettu jossain huumassa vähän liian helposti AS-diagnooseja. Tuon dokumentin taustajoukoissa oli neuvonantajana (rådgivning) arvostamani lääkäri Lena Nylander, joka on kirjoittanut mm. viisaan kirjan "Autisminkirjo aikuisikäisillä".

AS on tunnetusti niin moniulotteinen ja vaikeasti hahmotettava oireyhtymä, että varsinkin aikuisikäisissä on hyvin monia sellaisia ihmisiä, joilla on syntymästä asti ollut AS mutta eivät ole missään vaiheessa havahtuneet sitä tiedostamaan. AS on siis varmasti alidiagnosoitu oireyhtymä. Paljon on myös aikuisissa niitä, jotka ovat nykyään kohtalaisen hyvän AS-informaation ääressä tajunneet olevansa asseja mutta eivät ole enää sen tajuamisen päälle nähneet tarpeelliseksi hankkia siitä virallista diagnoosia. Mm. minä kuulun juuri tällaiseen tajuajien ja tiedostajien joukkoon.

Katsokaa tuo kiinnostava dokumentti ja muodostakaa oma näkemyksenne siitä. Keskustelun on hyvä jatkua.

Lue lisää

Mitkä ne selvät AS-piirteet oli mielestäsi? Mutta niin piirteitä... Eikö se psykologinainen loppupäässä kuitenkin todennut ettei hän nähnyt kumpaakaan diagnoosia tarkoituksenmukaisena? Käyttäytymisen syynä kai lähinnä väärälle polulle lähtenyt diagnostiikka, äidin suhtautuminen (olikohan muuta?) sekä näiden vaikutus muuhun elämään. Toisaalta ohjelmassa ei sittenkään tuotu taustaa kunnolla esille, joten ei kunnon kantaa oikein muodostunut.

Mielestäni dokumentin tärkein opetus on siis se ettei pidä tehdä liian heppoisesti ongelmaa jostain poikkeavuudesta tai muusta vain siksi ettei satu tykkäämään. Eikä diagnoosi saa olla päämäärä vaan hoitoon pitää myös satsata.

Arvasinkin, että niitä manitsemiani "selviä AS-piirteitä" tullaan kysymään.

Tein ohjelmaa areenasta katsoessani koko ajan muistiinpanoja. Poimin muistiinpanoista nyt keskeisimpiä AS-piirteitä - siis minun mielestäni.

Erityisen AS-piirteistä on se, jos ottaa ihmisten puheet kirjaimellisesti. Odetten veli sanoi alussa, että Odette ottaa puheet kirjaimellisesti. Se ei ole ominaisuus, joka nyt on kaikilla jossain määrin, vaan se on silmiinpistävää nimenomaan aspergereilla.

Toinen tyypillinen AS-piirre on se, että on paljon poissaoloja koulusta, että usein haluaa jäädä kotiin ja että Odetten lailla esim. pelkää siirtymistä lukioon.

Kolmas tyypillinen AS-piirre on nirsoilu syömisten kanssa. " En syö tomaattia", on aika usein kuultu juuri asperger-lapsen suusta. Lisäksi Odette oli hyvin assimainen siinä, että ei juurikaan halunnut istua ruokapöydässä muiden kanssa.

Neljäs AS-piirre, joka Odettesta kerrottiin, on se, ettei lapsena ollut kiinnostunut muista lapsista vaan viihtyi yksin.

Viides AS-piirre tuli esiin siinä, kun Odetten läheisille oli kerrottu, että AS-lapselle kannattaa kertoa etukäteen, mitä on tulossa, jotta hän säästyy liialta stressiltä ja saa aikaa sulattaa uusia asioita ja muutoksia. Näiden ohjeiden noudattaminen ohjelman mukaan oli hyvä asia eli se vähensi ongelmia Odetten kanssa. AS-ohjeet osuivat siis kohdalleen.

Kuudes AS-piirre minusta on se, että varsinkin Odetten ja äidin välillä ilmeni kommunikointiongelmia, keskustelu ei sujunut, Odette oli 17-vuotiaana vuoden puhumatta äidilleen sanaakaan. Ja ihan vauvana hän oli pitkään puhumaton.

Jos tuon ohjelman ääressä ei ole tarkkana, saa helposti sen kuvan, että psykologi on nyt selvittänyt totuuden ja että Odettella ei ole aspergeria. Sellainen kuva on kuitenkin lähemmin ja syvemmin tarkasteltuna minusta kyseenalainen. Ohjelmassa ei esim. kuultu ollenkaan niitä lääkäreitä, jotka alun perin olivat antaneet niitä diagnooseja. Psykologi ei millään lailla oikonut Odetten erittäin negatiivista AS-käsitystä. Joku kirjoittikin täällä jotenkin että koko tapauksen pääongelma oli liian kielteinen AS-käsitys ja että jos on sellaisen väärän AS-käsityksen vallassa niin haluaa purkaa AS-diagnoosinsa täysin riippumatta siitä mikä on totuus.

Muodostakaa oma käsityksenne eli katsokaa tuo ohjelma!
https://areena.yle.fi/1-4361838

Breda kirjoitti:

Arvasinkin, että niitä manitsemiani "selviä AS-piirteitä" tullaan kysymään.

Tein ohjelmaa areenasta katsoessani koko ajan muistiinpanoja. Poimin muistiinpanoista nyt keskeisimpiä AS-piirteitä - siis minun mielestäni.

Erityisen AS-piirteistä on se, jos ottaa ihmisten puheet kirjaimellisesti. Odetten veli sanoi alussa, että Odette ottaa puheet kirjaimellisesti. Se ei ole ominaisuus, joka nyt on kaikilla jossain määrin, vaan se on silmiinpistävää nimenomaan aspergereilla.

Toinen tyypillinen AS-piirre on se, että on paljon poissaoloja koulusta, että usein haluaa jäädä kotiin ja että Odetten lailla esim. pelkää siirtymistä lukioon.

Kolmas tyypillinen AS-piirre on nirsoilu syömisten kanssa. " En syö tomaattia", on aika usein kuultu juuri asperger-lapsen suusta. Lisäksi Odette oli hyvin assimainen siinä, että ei juurikaan halunnut istua ruokapöydässä muiden kanssa.

Neljäs AS-piirre, joka Odettesta kerrottiin, on se, ettei lapsena ollut kiinnostunut muista lapsista vaan viihtyi yksin.

Viides AS-piirre tuli esiin siinä, kun Odetten läheisille oli kerrottu, että AS-lapselle kannattaa kertoa etukäteen, mitä on tulossa, jotta hän säästyy liialta stressiltä ja saa aikaa sulattaa uusia asioita ja muutoksia. Näiden ohjeiden noudattaminen ohjelman mukaan oli hyvä asia eli se vähensi ongelmia Odetten kanssa. AS-ohjeet osuivat siis kohdalleen.

Kuudes AS-piirre minusta on se, että varsinkin Odetten ja äidin välillä ilmeni kommunikointiongelmia, keskustelu ei sujunut, Odette oli 17-vuotiaana vuoden puhumatta äidilleen sanaakaan. Ja ihan vauvana hän oli pitkään puhumaton.

Jos tuon ohjelman ääressä ei ole tarkkana, saa helposti sen kuvan, että psykologi on nyt selvittänyt totuuden ja että Odettella ei ole aspergeria. Sellainen kuva on kuitenkin lähemmin ja syvemmin tarkasteltuna minusta kyseenalainen. Ohjelmassa ei esim. kuultu ollenkaan niitä lääkäreitä, jotka alun perin olivat antaneet niitä diagnooseja. Psykologi ei millään lailla oikonut Odetten erittäin negatiivista AS-käsitystä. Joku kirjoittikin täällä jotenkin että koko tapauksen pääongelma oli liian kielteinen AS-käsitys ja että jos on sellaisen väärän AS-käsityksen vallassa niin haluaa purkaa AS-diagnoosinsa täysin riippumatta siitä mikä on totuus.

Muodostakaa oma käsityksenne eli katsokaa tuo ohjelma!
https://areena.yle.fi/1-4361838

Lue lisää

Kiva kun kerroit perusteellisen näkemyksesi. Toinen ja kolmas kertomasi piirre ovat kyllä siinä ja siinä voiko niitä pitää tyyppioireena. Kommunikointiongelmat voivat johtua luonne-eroista tai ties mistä muusta ja minusta äiti-tytär suhde oli "vain" tulehtunut. Mutta sitten tuo vauvana puhumattomuus, kirjaimellisuus, yksikseen viihtyminen (omasta tahdosta?) ovat paremmin sopivia oireita.
Totta ettei psykologin näkemys sinänsä ainoa oikea totuus, sillä sitä ei oikein olekaan. Kumma kyllä ettei sitä taustaa selvitetty eikä siis esim. diagnoosin antaneita lääkäreitä haastateltu. Miten kohdeltu vauvana tai lapsena ylipäänsä? Jotain oleellista on jätetty kertomatta?

Muuten, minäkin inhoan tuoretta tomaattia - lähes oksennan jos syön. Sama juttu sipulin kanssa sekä riisipuuron. Outo juttu, en yhtään tiedä mistä johtuu. Tietääkseni mitään ei ole pakkosyötetty tms. eli ei pitäisi olla mitään traumoja. Ketsuppia ja tomaattimurskaa laitan ruokiin, mutta sipulia en silppua. Jossain mausteseoksissa sitä nyt vähän on mutta se menee.

Omat ongelmani minullakin on terveyden kanssa ja ollut myös kommunikaatio-ongelmia vanhempien kanssa. En voinut sietää sitä kun piti tehdä kuten he tai joku muu auktoriteetti vaikka olisivat tehneet väärin, puhunut yhtä ja tehnyt toista, terveyden suhteen eivät välittäneet tarpeeksi ja osin lainkaan, jopa ruumillista kuritusta eri mieltä olemisesta, piti tehdä kuten käsketään ilman perusteluja, järjetön rahankäyttö. Pääni on mri-kuvattu (muusta syystä) eikä siellä ole mitään poikkeavaa ajattelun tai tunteiden säätelyn alueella. Kemialliset erot tietty ei näy vaan tarvittaisiin funktionaalinen kuvaus.

Oli kuinka vaan, pitää ihmisten alkaa enemmän sopeutua asperger- ja adhd- piirteisiin eikä keskittyä hakemaan vikoja, varsinkaan jos niitä ei voi hoitaa. Nykyinen elämäntyyli myös lisää em. kaltaisia oireita ellei jopa ole kaiken lisääntymisen selittävä syy. Kyllä kouluissa ja työpaikoilla pitäisi alkaa perehtyä enemmän aivotoiminnan merkitykseen työssäjaksamiseen. Ylen sivulta löytyy aamutv- jutut näihin liittyen ja vähän laajemmin lapsiin. Muistaakseni Elina Stenvall kertoi lapsen ymmärryksestä (just kuten itse!) sekä aivotutkija Minna Huotilainen kuormituksesta.

Monisairas kirjoitti:

Kiva kun kerroit perusteellisen näkemyksesi. Toinen ja kolmas kertomasi piirre ovat kyllä siinä ja siinä voiko niitä pitää tyyppioireena. Kommunikointiongelmat voivat johtua luonne-eroista tai ties mistä muusta ja minusta äiti-tytär suhde oli "vain" tulehtunut. Mutta sitten tuo vauvana puhumattomuus, kirjaimellisuus, yksikseen viihtyminen (omasta tahdosta?) ovat paremmin sopivia oireita.
Totta ettei psykologin näkemys sinänsä ainoa oikea totuus, sillä sitä ei oikein olekaan. Kumma kyllä ettei sitä taustaa selvitetty eikä siis esim. diagnoosin antaneita lääkäreitä haastateltu. Miten kohdeltu vauvana tai lapsena ylipäänsä? Jotain oleellista on jätetty kertomatta?

Muuten, minäkin inhoan tuoretta tomaattia - lähes oksennan jos syön. Sama juttu sipulin kanssa sekä riisipuuron. Outo juttu, en yhtään tiedä mistä johtuu. Tietääkseni mitään ei ole pakkosyötetty tms. eli ei pitäisi olla mitään traumoja. Ketsuppia ja tomaattimurskaa laitan ruokiin, mutta sipulia en silppua. Jossain mausteseoksissa sitä nyt vähän on mutta se menee.

Omat ongelmani minullakin on terveyden kanssa ja ollut myös kommunikaatio-ongelmia vanhempien kanssa. En voinut sietää sitä kun piti tehdä kuten he tai joku muu auktoriteetti vaikka olisivat tehneet väärin, puhunut yhtä ja tehnyt toista, terveyden suhteen eivät välittäneet tarpeeksi ja osin lainkaan, jopa ruumillista kuritusta eri mieltä olemisesta, piti tehdä kuten käsketään ilman perusteluja, järjetön rahankäyttö. Pääni on mri-kuvattu (muusta syystä) eikä siellä ole mitään poikkeavaa ajattelun tai tunteiden säätelyn alueella. Kemialliset erot tietty ei näy vaan tarvittaisiin funktionaalinen kuvaus.

Oli kuinka vaan, pitää ihmisten alkaa enemmän sopeutua asperger- ja adhd- piirteisiin eikä keskittyä hakemaan vikoja, varsinkaan jos niitä ei voi hoitaa. Nykyinen elämäntyyli myös lisää em. kaltaisia oireita ellei jopa ole kaiken lisääntymisen selittävä syy. Kyllä kouluissa ja työpaikoilla pitäisi alkaa perehtyä enemmän aivotoiminnan merkitykseen työssäjaksamiseen. Ylen sivulta löytyy aamutv- jutut näihin liittyen ja vähän laajemmin lapsiin. Muistaakseni Elina Stenvall kertoi lapsen ymmärryksestä (just kuten itse!) sekä aivotutkija Minna Huotilainen kuormituksesta.

Lue lisää

Tässäpä linkit vielä :
https://areena.yle.fi/1-50008211
https://areena.yle.fi/1-50008266
Vähän kyllä mielikuva että eilen jo olisin laittanut johonkin, mutta en nyt muista mihin enkä viitsi etsiä. Joku miespsykologi sanoi aiemmin ettei lasten kanssa pidä koskaan neuvotella. Täysin kuutamolla aiheesta, vanhan koulukunnan kasvatti ja ehkä ymmärryskin puutteellista. Lapset ovat paljon fiksumpia ja muistavampia kuin moni arvaakaan ja totta kai lapsia pitää kuunnella. Ei neuvottelu tarkoita automaattista päätösvallan siirtoa.

Tähän aihepiiriin on muitakin nimiä, kuten Katri Saarikivi, Asta Raami, Markus Rantala

"Oli outo asetelma, että lääkäreiden antamia diagnooseja kumoamaan oli lähtenyt vähemmän koulutettu psykologi. Eikös vain lääkäreillä ole oikeus antaa/purkaa diagnooseja? "...

Tämäpä on todella kuuma peruna. Laillisesti onkin noin. Lääkäri on statukseltaan parempi mutta ei välttämättä ammatillisesti käytännössä. Lääkärit katsoo monesti liian kapeasti ja ovat asennevikaisia. Minusta tämä psykologi juuri ajatteli laajasti. Ohjelman perusteella minullekin tuli käsitys, että kyseessä on normaalireaktiot eikä sairauden oireet, mutta kuten jo totesin aiemmin, niin kunnolla ei kantaa pystynyt muodostamaan, koska taustatiedot jäi aika vajaiksi. Pitäisi varmaan katsoa uudestaan ja tarkemmin juuri adhd- ja asperger- näkökulmasta.