Haluaisin kuolla mutta en haluaisi kuitenkaan

Eli kuten otsikosta jo osaatte luke, nii haluisin vaa kuolla mutta en kyllä haluaisi perjaatteessa. Siis mulla ei todellakaa mee asiat hyvin, mutta en saa apua tilanteeseen koska mulla on aina pakkomielle esittää että kaikki on hyvin. Vihaan lääkäreitä ja kuraattoreita yms. Kaikki sanoo että heitä helpottaa puhua heille, mutta mua ei. En vaa pysty puhumaan mun ongelmista kenellekkää tuntemattomille naisille, jotka ei oo yhtään mun tyylisiä ihmisiä. Mä en nyt sit tiiä mikä enää auttais paitsi kuolema, en kyllä semmoseen tekoon varmaan pystyisi. Siis joka päivä on täysin samanlaine. Mua itkettää koulussa ja ahdistaa, mutta mulla on jo lapsesta saakka automaattisesti tullu semmone etten näytä mun tunteita. En siis kykene vaikka haluisin (okei välillä oon alkanu itkee ilma et joku huomaa mut siis en pysty kertomaan kenellekkää että voin huonosti).Mulla ei siis oo paljoo kavereita koska oon huono saamaan kavereita ja pitämään yllä kaverisuhteita, mua kiusataan vähän, mutta ei riittävän paljoa että siitä pitäisi tehä joku isompi juttu, mun koulu menee aivan perseilleen ku en jaksa keskittyä ja en saa tuke koulussa koska en osaa/uskalla pyytää opettajilt tukiopetusta tai muuta, mulla on erittäin kova ikävä erästä henkilöä joka auttoi mua kaikkien näiden asioiden kaa joskus mutta ei enää... Oon siis iha yksi kaiken kaa ja en tiedä ollenkaa mitä tehdä koska kaikkien vastaus on aina että mene psykologin tai kuraattorin luo, mutta kukaan ei ymmärrä että olen jo ollut heidän luona ja ne ei vaan auta mua. Joo tää oli tämmönen erittäin sekava teksti varmasti nautitte paljon hei hei hyvää yötä