Haluaisin kuolla mutta en haluaisi kuitenkaan

Eli kuten otsikosta jo osaatte luke, nii haluisin vaa kuolla mutta en kyllä haluaisi perjaatteessa. Siis mulla ei todellakaa mee asiat hyvin, mutta en saa apua tilanteeseen koska mulla on aina pakkomielle esittää että kaikki on hyvin. Vihaan lääkäreitä ja kuraattoreita yms. Kaikki sanoo että heitä helpottaa puhua heille, mutta mua ei. En vaa pysty puhumaan mun ongelmista kenellekkää tuntemattomille naisille, jotka ei oo yhtään mun tyylisiä ihmisiä. Mä en nyt sit tiiä mikä enää auttais paitsi kuolema, en kyllä semmoseen tekoon varmaan pystyisi. Siis joka päivä on täysin samanlaine. Mua itkettää koulussa ja ahdistaa, mutta mulla on jo lapsesta saakka automaattisesti tullu semmone etten näytä mun tunteita. En siis kykene vaikka haluisin (okei välillä oon alkanu itkee ilma et joku huomaa mut siis en pysty kertomaan kenellekkää että voin huonosti).Mulla ei siis oo paljoo kavereita koska oon huono saamaan kavereita ja pitämään yllä kaverisuhteita, mua kiusataan vähän, mutta ei riittävän paljoa että siitä pitäisi tehä joku isompi juttu, mun koulu menee aivan perseilleen ku en jaksa keskittyä ja en saa tuke koulussa koska en osaa/uskalla pyytää opettajilt tukiopetusta tai muuta, mulla on erittäin kova ikävä erästä henkilöä joka auttoi mua kaikkien näiden asioiden kaa joskus mutta ei enää... Oon siis iha yksi kaiken kaa ja en tiedä ollenkaa mitä tehdä koska kaikkien vastaus on aina että mene psykologin tai kuraattorin luo, mutta kukaan ei ymmärrä että olen jo ollut heidän luona ja ne ei vaan auta mua. Joo tää oli tämmönen erittäin sekava teksti varmasti nautitte paljon hei hei hyvää yötä
172
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilaneestasi tänne! Hankalalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara, vaikka et koekaan ainakaan vielä saaneesi apua esim. lääkäriltä tai kuraattorilta.

On olemassa auttamistahoja, joissa voit asioida anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tässä sinulle tiedoksi muutama taho, joihin voit halutessasi olla yhteydessä:

- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 7-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoise

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

- Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

Tsemppiä tilanteeseesi ja avun hakemiseen!

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Äänestä

Kommentoi aloitusta


elämäpilalla kirjoitti:

Eli kuten otsikosta jo osaatte luke, nii haluisin vaa kuolla mutta en kyllä haluaisi perjaatteessa. Siis mulla ei todellakaa mee asiat hyvin, mutta en saa apua tilanteeseen koska mulla on aina pakkomielle esittää että kaikki on hyvin. Vihaan lääkäreitä ja kuraattoreita yms. Kaikki sanoo että heitä helpottaa puhua heille, mutta mua ei. En vaa pysty puhumaan mun ongelmista kenellekkää tuntemattomille naisille, jotka ei oo yhtään mun tyylisiä ihmisiä. Mä en nyt sit tiiä mikä enää auttais paitsi kuolema, en kyllä semmoseen tekoon varmaan pystyisi. Siis joka päivä on täysin samanlaine. Mua itkettää koulussa ja ahdistaa, mutta mulla on jo lapsesta saakka automaattisesti tullu semmone etten näytä mun tunteita. En siis kykene vaikka haluisin (okei välillä oon alkanu itkee ilma et joku huomaa mut siis en pysty kertomaan kenellekkää että voin huonosti).Mulla ei siis oo paljoo kavereita koska oon huono saamaan kavereita ja pitämään yllä kaverisuhteita, mua kiusataan vähän, mutta ei riittävän paljoa että siitä pitäisi tehä joku isompi juttu, mun koulu menee aivan perseilleen ku en jaksa keskittyä ja en saa tuke koulussa koska en osaa/uskalla pyytää opettajilt tukiopetusta tai muuta, mulla on erittäin kova ikävä erästä henkilöä joka auttoi mua kaikkien näiden asioiden kaa joskus mutta ei enää... Oon siis iha yksi kaiken kaa ja en tiedä ollenkaa mitä tehdä koska kaikkien vastaus on aina että mene psykologin tai kuraattorin luo, mutta kukaan ei ymmärrä että olen jo ollut heidän luona ja ne ei vaan auta mua. Joo tää oli tämmönen erittäin sekava teksti varmasti nautitte paljon hei hei hyvää yötä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu