Aikaa puuttuu.. Olen menettänyt taas tunteja.. Mitä tein? Etsi vihjeitä! Kädet? Ehjät! Huone? Niinkuin jätin. Puhelin? Ei..eieieiei!
Did eli dissosiative identity disorder on perseestä. Niille jotka ei tiedä, niin se on monipersoonahäiriö. En tiedä mitä "muut minäni" tekevät sinäaikana. Menetän usein tunteja. Joskus päiviä ja kerran jopa puolitoista viikkoa ilman muistikuvaa tapahtuneista. Enkä voi hallita sitä! En tiedä laukaisijoitani! Stressi? Paine? Alkoholi? Olen kuitenkin huomannut eri käyttäytymismalleja eripersoonien välillä. On itseni satuttaja ja raivopää.
Lähes aina kun olen menettänyt aikaa, joudun käymään ensiavussa joko tarkistamassa etten ole niellyt mitään, tai sitten tikkaamassa uusia haavoja. Ja tämä sairaus on suhteellisen harvinainen, että jos sanon "en tiedä/muista söinkö lääkkeitä/millä viiltelin" hoitajat katsovat minua kuin sekopäätä ja joudun selittämään tilanteeni ja tietää että he eivät usko.
Ette voi kuvitellakaan herätä vaatteet päällä lämpimästä kylpyammeesta, käsissä syvät pituussuuntaan menevät viillot. Puhelin on ties missä, on kylmä ja heikko olo verenhukan vuoksi, käsiä aristaa etsiä puhelinta jotta voisit soittaa apua.. Samalla tietää että jos et olisi tullut tajuihisi sinä hetkenä, olisi voinut olla liian myöhäistä.
Tai löytää itsensä putkasta tietämättä miten päädyit sinne ja kuulla potkineen naapurin ovea kun yritit raivopäissäsi päästä sisään.
Tai tulla tajuihin lepositeissä kahden vartijan valvomana kun olit kirveellä uhannut perhettäsi ja lopputuloksena yrittänyt hakata oman kätesi irti.
Pelkään itseäni suunnattomasti!
Olen eristäytynyt itsestäni, perheestäni ja kaikesta sosiaalisesta siinä pelossa että teen jotain heille. Elän yksin kaupungissa, mutta ympärilläni ei ole ketään. Kävin terapeutilla kunnes rahani loppuivat. Jätin koulun kesken ja olen työtön. Enkä näe tälle loppua.
Did eli dissosiative identity disorder on perseestä. Niille jotka ei tiedä, niin se on monipersoonahäiriö. En tiedä mitä "muut minäni" tekevät sinäaikana. Menetän usein tunteja. Joskus päiviä ja kerran jopa puolitoista viikkoa ilman muistikuvaa tapahtuneista. Enkä voi hallita sitä! En tiedä laukaisijoitani! Stressi? Paine? Alkoholi? Olen kuitenkin huomannut eri käyttäytymismalleja eripersoonien välillä. On itseni satuttaja ja raivopää.
Lähes aina kun olen menettänyt aikaa, joudun käymään ensiavussa joko tarkistamassa etten ole niellyt mitään, tai sitten tikkaamassa uusia haavoja. Ja tämä sairaus on suhteellisen harvinainen, että jos sanon "en tiedä/muista söinkö lääkkeitä/millä viiltelin" hoitajat katsovat minua kuin sekopäätä ja joudun selittämään tilanteeni ja tietää että he eivät usko.
Ette voi kuvitellakaan herätä vaatteet päällä lämpimästä kylpyammeesta, käsissä syvät pituussuuntaan menevät viillot. Puhelin on ties missä, on kylmä ja heikko olo verenhukan vuoksi, käsiä aristaa etsiä puhelinta jotta voisit soittaa apua.. Samalla tietää että jos et olisi tullut tajuihisi sinä hetkenä, olisi voinut olla liian myöhäistä.
Tai löytää itsensä putkasta tietämättä miten päädyit sinne ja kuulla potkineen naapurin ovea kun yritit raivopäissäsi päästä sisään.
Tai tulla tajuihin lepositeissä kahden vartijan valvomana kun olit kirveellä uhannut perhettäsi ja lopputuloksena yrittänyt hakata oman kätesi irti.
Pelkään itseäni suunnattomasti!
Olen eristäytynyt itsestäni, perheestäni ja kaikesta sosiaalisesta siinä pelossa että teen jotain heille. Elän yksin kaupungissa, mutta ympärilläni ei ole ketään. Kävin terapeutilla kunnes rahani loppuivat. Jätin koulun kesken ja olen työtön. Enkä näe tälle loppua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.