Lopetin juuri pitkäaikaisen kaukosuhteen, vaikka otti todella lujille. Alkoi mennä kärsimyksen puolelle jatkuva ikävöinti kun mies oli töissä jatkuvasti ja kiireinen. Yhteinen aika oli todella vähäistä.Yritin puhua ongelmasta, mutta hän ei kuunnellut. Välitän hänestä, mutta tuntui että elämä menee ohitse odotellessani tapaamisiamme, jotka usein peruuntuivat.Pelottaa tulevaisuus mutta tehty mikä tehty. Kunpa tietäisin että yksinäisyys ei ole lopullinen kohtaloni.Itkettää.Paistaako joskus aurinko sydämeen saakka.
Kuka lohduttaisi?
pilvi
3171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
totta kai paistaa aurinko viel sullekin. jättäminen oli tehty oikein, sillä vaikutat sellaiselta persoonalta, joka ei pysty olemaan yksin päiviä. eikä mies näyttänyt välittävän sinusta tarpeaksi, kun töiden takia hyväksyi eroamisen. kyllä kaikki järjestyy ja löydät uuden, mukavan miehen, jolla on sinulle aikaa!
Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä. Kyllä tein oikein, sillä mielestäni on itsekästä sysätä toinen ihminen luotaan kiireisiin ja töihin vedoten.Matkustelen itsekin työni puolesta, eli pystyn olemaan yksin jopa viikkoja, mutta jos yhteisen ajan järjestämiseen ei panosta kuin toinen, silloin on jotain vinossa. Terveisiä sinulle paljon!
Kyllä sinä varmasti hyvän ratkaisun teit vaikka tottakai se sattuu vielä...miten voi ollakkin, itsellä ihan sama tilanne,hassua..
Mutta jos kuuntelit sydämesi ääntä ja se kertoi sinulle että olet onneton, teit varmasti oikean ratkaisun!
Tulee tunne että olisit mennyt rikki vain enemmän ja nyt suojelit itseäsi..
Onnittelut vaikean valinnan teosta, rohkeudesta ottaa uusi askel elämää kohtaan, ja jotenkin minusta tuntuu että sinulle on tulossa hienoja hetkiä tulevaan...eikä mene kauaa että lohduttajaa et enää tarvitsekkaan...
Jossain vaiheessa saat kumppanin joka on sinulle ja tilanteellesi sopiva
Tsemppiä!