Katsoin ihan otsikon, mistä tällä saitilla tulisi ohjeen mukaisesti keskustella. Ja kappas vaan, taitaa aihe ollakin lemppariteemoja.
OMAA KOKEMUSTA ALKOHOLIN VAIKUTUKSESTA JA ALKOHOLISMISTA:
Join pohjimmiltaan siksi, että pidin alkoholin vaikutuksesta. Tätä on turha kiistää ja siihen tunteeseen vaikea tarttua ja vaikka myönsinkin, että se oli vaarallinen, en enää vuosien juomisen jälkeen erottanut todellista epätodellisesta. Minulle elämä alkoholin vaikutuksen alaisena oli ainoata normaalia elämää. Olin levoton, tyytymätön ja hermostunut, kunnes taas sain kokea helpotusta, jonka muutama ryyppy toi heti tullessaan. Samalla näin myös, etteivät nuo muutamat ryypyt koituneet kohtalokkaiksi muille ihmisille.
Eipä siis ihme, että yritin sinnikkäästi todistaa lukemattomia kertoja turhaan, että osaisin juoda niin kuin muut ihmiset. Pidin visusti kiinni, että jonakin päivänä jotenkin olisin saanut juomiseni kuriin ja olisin pystynyt nauttimaan siitä. Tämä harhakäsitys oli sinnikäs ja vei minut hulluuden ja kuoleman porteille saakka.
Tajusin tietysti selvänä ollessani, että tilanne ei voi jatkua näin ja jouduin miettimään, miten voisin lopettaa kokonaan. Tahdoin kovasti lopettaa juomisen, mutta se oli täysin mahdotonta. Tämä piirre alkoholismissa(ni) on hämmentävä - että en kerta kaikkiaan osannut olla juomatta, vaikka tarve ja halu olisi ollut kuinka suuri.
Nyt voin katsoa tuota tilannetta ja todeta rehellisesti, että jos Mieleni ei olisi valehdellut minulle ja kertonut, että juominen on ihan ok, ei minussa olisi käynnistynyt tuota loputonta fyysistä himoa, joka vaati lisää ja lisää alkoholia. Siksi minulla syntyi kehossa epänormaali reaktio ja ajatuksissa pakkomielle, joka johtaa niin monen alkoholistin kuolemaan. Minulle kerrottiin, että ainoa toivo minulle oli täydellinen elämäntapamuutos.
Näin minulle kertoi lääkäri, joka tunsi alkoholismia ja tähdensi vielä ja iski lopullisesti rätin kasvoilleni: "Lääketiede eikä lääkärit voi sinua auttaa". Alkoholismi on lääkäreitä suurempi sairaus eikä siihen ole keksitty mitään parannuskeinoa. Ainoa apu, minkä voin tarjota on tieto siitä, että enää et voi turvallisesti käyttää alkoholia tuhoamatta itseäsi ja läheisiäsi.
Kysyin lisää tuolta viisaan tuntuiselta lääkäriltä, jolla kuitenkaan ei ollut minulle tarjota mitään parannuskeinoa. Hän vakuutti minut kuitenkin kertomalla, että et varmasti ole yksin. Kaikilla teillä alkoholisteilla on yksi yhteinen oire: Jos alatte juoda teille syntyy eräänlainen allergiaan verrattava reaktio ja pakonomainen tarve. Tämä seikka yksinkertaisesti erottaa teidät ja sinunkaltaisesi tavallisesta alkoholinkäyttäjistä. Tämä tekee teistä erilaisia. En osaa ehdottaa muuta kuin täydellistä pidättäytymistä alkoholista.
Hänen todistus vei pohjan pois minun kohtuukäyttöidealtani. Samalla hän jatkoi, että alkoholismiin liittyy myös tämän fyysisen/kehollisen allergian lisäksi tärkeänä asiana mielenterveydellinen komponentti. Mutta tässä kohdin hän alkoi hieman hymyillä ja kertoi tuntevansa ihmisiä, jotka ovat ratkaisseet alkoholiongelmansa tai paremmin se oli ratkennut. Hän kaivoi pöytälaatikosta kortin, jossa luki nuo kaksi maagista kirjainta ja puhelinnumeron. Kysyi, että haluatko, että otetaan AA:han yhteyttä? Sanoin joo, enkä ole katunut, koska lääkäri nosti kädet pystyyn kohdallani, mutta auttoi minut todellisten lääkärien hoitoon tuohon ihmeelliseen yhteisöön. Siellä minulle tarjottiin resepti, joka tepsii, mutta päivittäminen on tärkeää, etten kuvittele turhaan parantuneeni sairaudesta, johon viisaat lääkäritkään eivät ole keksineet mitään parannuskeinoa.
Yhdysvalloissa lääkäriyhdistys antoi loppulausunnon hienossa konferenssissa, jossa todettiin: "Alkoholismin hoidossa on ensiarvoista, että potilas ei ota alkoholia..."
-Siis alkoholistin kehoni on yhtä epänormaali kuin mieleni! Tätä kai yritin selittää...
OMAA KOKEMUSTA ALKOHOLIN VAIKUTUKSESTA JA ALKOHOLISMISTA:
Join pohjimmiltaan siksi, että pidin alkoholin vaikutuksesta. Tätä on turha kiistää ja siihen tunteeseen vaikea tarttua ja vaikka myönsinkin, että se oli vaarallinen, en enää vuosien juomisen jälkeen erottanut todellista epätodellisesta. Minulle elämä alkoholin vaikutuksen alaisena oli ainoata normaalia elämää. Olin levoton, tyytymätön ja hermostunut, kunnes taas sain kokea helpotusta, jonka muutama ryyppy toi heti tullessaan. Samalla näin myös, etteivät nuo muutamat ryypyt koituneet kohtalokkaiksi muille ihmisille.
Eipä siis ihme, että yritin sinnikkäästi todistaa lukemattomia kertoja turhaan, että osaisin juoda niin kuin muut ihmiset. Pidin visusti kiinni, että jonakin päivänä jotenkin olisin saanut juomiseni kuriin ja olisin pystynyt nauttimaan siitä. Tämä harhakäsitys oli sinnikäs ja vei minut hulluuden ja kuoleman porteille saakka.
Tajusin tietysti selvänä ollessani, että tilanne ei voi jatkua näin ja jouduin miettimään, miten voisin lopettaa kokonaan. Tahdoin kovasti lopettaa juomisen, mutta se oli täysin mahdotonta. Tämä piirre alkoholismissa(ni) on hämmentävä - että en kerta kaikkiaan osannut olla juomatta, vaikka tarve ja halu olisi ollut kuinka suuri.
Nyt voin katsoa tuota tilannetta ja todeta rehellisesti, että jos Mieleni ei olisi valehdellut minulle ja kertonut, että juominen on ihan ok, ei minussa olisi käynnistynyt tuota loputonta fyysistä himoa, joka vaati lisää ja lisää alkoholia. Siksi minulla syntyi kehossa epänormaali reaktio ja ajatuksissa pakkomielle, joka johtaa niin monen alkoholistin kuolemaan. Minulle kerrottiin, että ainoa toivo minulle oli täydellinen elämäntapamuutos.
Näin minulle kertoi lääkäri, joka tunsi alkoholismia ja tähdensi vielä ja iski lopullisesti rätin kasvoilleni: "Lääketiede eikä lääkärit voi sinua auttaa". Alkoholismi on lääkäreitä suurempi sairaus eikä siihen ole keksitty mitään parannuskeinoa. Ainoa apu, minkä voin tarjota on tieto siitä, että enää et voi turvallisesti käyttää alkoholia tuhoamatta itseäsi ja läheisiäsi.
Kysyin lisää tuolta viisaan tuntuiselta lääkäriltä, jolla kuitenkaan ei ollut minulle tarjota mitään parannuskeinoa. Hän vakuutti minut kuitenkin kertomalla, että et varmasti ole yksin. Kaikilla teillä alkoholisteilla on yksi yhteinen oire: Jos alatte juoda teille syntyy eräänlainen allergiaan verrattava reaktio ja pakonomainen tarve. Tämä seikka yksinkertaisesti erottaa teidät ja sinunkaltaisesi tavallisesta alkoholinkäyttäjistä. Tämä tekee teistä erilaisia. En osaa ehdottaa muuta kuin täydellistä pidättäytymistä alkoholista.
Hänen todistus vei pohjan pois minun kohtuukäyttöidealtani. Samalla hän jatkoi, että alkoholismiin liittyy myös tämän fyysisen/kehollisen allergian lisäksi tärkeänä asiana mielenterveydellinen komponentti. Mutta tässä kohdin hän alkoi hieman hymyillä ja kertoi tuntevansa ihmisiä, jotka ovat ratkaisseet alkoholiongelmansa tai paremmin se oli ratkennut. Hän kaivoi pöytälaatikosta kortin, jossa luki nuo kaksi maagista kirjainta ja puhelinnumeron. Kysyi, että haluatko, että otetaan AA:han yhteyttä? Sanoin joo, enkä ole katunut, koska lääkäri nosti kädet pystyyn kohdallani, mutta auttoi minut todellisten lääkärien hoitoon tuohon ihmeelliseen yhteisöön. Siellä minulle tarjottiin resepti, joka tepsii, mutta päivittäminen on tärkeää, etten kuvittele turhaan parantuneeni sairaudesta, johon viisaat lääkäritkään eivät ole keksineet mitään parannuskeinoa.
Yhdysvalloissa lääkäriyhdistys antoi loppulausunnon hienossa konferenssissa, jossa todettiin: "Alkoholismin hoidossa on ensiarvoista, että potilas ei ota alkoholia..."
-Siis alkoholistin kehoni on yhtä epänormaali kuin mieleni! Tätä kai yritin selittää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Likka här: http://www.biovita.fi/suomi/index.html
Silkworth palautti minullekin muistikuvan ajoilta jolloin alkoholi oli vielä hallinnassani.Siis ajassa taaksepäin. Istuin näköalaravintolassa, pöydällä edssäni oli grokilasi, viskiä jäillä. Ystävälliset ja kauniit tarjoilijat tulivat usein kysymään onko kaikki OK ja haluaisinko palvelua? Sormieni välissä oli hyvälaatuinen sikari, joka lisäsi täydellisen NAUTINNON tunnelmaa. Minusta tuntui, että koko maailma on minulle Paratiisi!
Edellisestä episodista oli kulunut muutamia vuosia.
Heräsin jossakin juoppoputkassa. Makasin lattialla alastomana. En tiennyt mitä oli tapahtunut. Mikä oli kaupunki, missä vaatteet? Betonilattialla oli virtsaa ja ulosteita. Metalliovi kolisi ja sieltä tuli vartija vesiletkun kanssa ja alkoi huuhdella lattiaa, samalla sain itsekin kylmän suihkun.
Aluksi oli huvittelusta ja hauskanpidosta kysymys sekä unohduksen tuomasta tilapäisestä lohdutuksesta. Minulla oli todella vaikea hyväksyä alkoholi sellaiseksi voittajaksi, josta en itse selviydy. Jostain sain sellaisen ymmärryksen, elämäni epätoivoisimpana hetkenä, että lähdin mukaan AA:n toimintaan. Raitiuden myötä olen saanut uuden elämän, siitä olen kiitollinen. tänäänkin.