Todella huono olo itselläni. Kun tietäisi, mitä mies sinä ajattelet? Menikö tämä niin kuin halusit vai mitä haluat?
Paha mieli tästä kaikesta
päästänkö_irti
322943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
täällä ei ole miehiä. Pelkkiä naisia. Lopeta ikävöinti.
Just näin..
Vain naisia...👅👁👁
Onhan tuo mieli ollut aina välillä maassa. Kaikki meni kyllä alusta alkaen jotenkin pieleen.
Mistä kaikesta ? Ainakin kohdallanni olin avoin puhumaan ja tutustumaan. Oli kyllä sellainen olo etten uskaltaisi, mutta haluasin ja haluuan edelleen, että meillä olisi jokin yhteys. Jäi kuitenkin epäselväksi mikset kuitenkaan halunut selvitellä tätä.
Miksi yrittää analysoida tappiota, joka ei johdu minusta itsestäni? Turhaa vatulointia. Mulla on parempaakin tekemistä.
Haluan edelleen. Mutta iskit liian kovaa, siitä etäisyys. Pelko ajanut eroon sinusta, silti ikävöin ja toivon. Mutta, miksi tutustua kun esteitä vaan liikaa. Jos edes näkisi jossain muualla....
Esteitä on. Eikö ne ole tarkoitettu ylitettäviksi?
Ei tietenkään mennyt niin kuin olisin halunnut. Enhän olisi tänne eksynytkään jos olisi mennyt niin kuin halusin. Minullakaan ei ole ollut tämän suhteen mitenkään kovin hyvä mieli, mutta olen vain ajatellut että mitäpä minä sinua tällä vaivaamaan jos sinä satut olemaan tämän suhteen jo hyvässä tilassa.
Kaikkea muuta kuin hyvässä tilassa..... Oli hyvin lähellä, etten lähettänyt viestiä hänelle, kun asia vaivannut mieltä aivan liikaa. Menneitä tapahtumia punnittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että hän lienee asian kanssa sinut ja varmasti unohtanutkin kaiken enkä oikeasti merkinnyt mitään hänelle. Ähh.. Vastaus itselleni, pitää siis päästää irti.
Mieti nyt, kyselet joltain anonyymeiltä vastauksia kysymykseesi.
Jos et ole päästänyt vielä irti etkä halua päästää niin laita viesti. Sitten se selviää.
Jos taas olet varma että haluat päästää irti etkä halua yrittää miehen kanssa tai tutustua (en tiedä teidän tilanteesta niin arvailen missä vaiheessa olette) niin älä laita viestiä.
Mutta täällä kenenkään on mahdoton sanoa mitä sinä merkitsit hänelle tai onko hän unohtanut.
Minä haluaisin keskustella kanssasi asiat auki. Koska on tunteita paljon sinua kohtaan. Edellyttäen että olisit hän.?
Mut ku ei osaa keskustella, kun osaa vaan mykkäillä, mököttää ja vetää herneen nenään ihan mistä vaan. Ja ku alkaa menee huonosti, niin uutta usvaan vaan putkeen, kyllä tulijoita riittää, turha ikävöidä yhtään ketään.
Ei mennyt sinnepäinkään, päin helvettiä meni. Jos haluat jotain tehdä erilain niin soitat tai laitat viestiä minulle. Jäi ainakin karvas paskamaku itellä suuhun sun touhuista.
Tein todella törkeesti. Mut teitkö sinäkin, kostoksi?
En ole kostanut mitenkään, enkä ajattele sellaista ollenkaan. Vihanpito ei johda mihinkään.
Sama täällä, huono olo, paha olo.
:(
Valomajakkana haluaisin olla
Mikään ei ole mennyt niinkuin minä haluan.
Samaa olen pohtinut yhden miehen suhteen.
Paha mieli oli pitkään kaikesta, oli vaikea ymmärtää.
Hyvä mieli tulee sellaisesta jos luulee tekevänsä toisen mielen hyväksi, mutta tee tuollainen taideteos:
pienet ympyrät missä pyöritään
on myös suuret neliötkin
perustavanlaatuiset suuntaviivatkin on
erittäin villit kuviotkin
Andy Warhol -tyyppinen taidepiirustus A4-paperille tuosta.
Aika moinen suunitelma tuossa sinulla, sano!
Heitänpä nyt viillin ajatuksen tähän.
Mitäs jos on todella hyvännäköiset mies ja nainen, ovat kiinnostuneet toisistaan. Olisi tulossa sellasta ilotulitusta et kukaan ei ole viel nähnyt, siis heidän suhteesta? :)
Mutta kun tänä päivänä on kilpakosijoita, kateellisia, yleensäkin vihaisia ihmisiä ja sit viel molemmat ovat ujoja/epävarmoja toisistaan?
Kun ihmiset alkavat olla tietoisempia toisistaan niin kahden täydellisen liitto on kateellisten panettelema heti alkuun?
Komppaan tätä. Tuttuja tunteita. Ja huvittaa ulkopuolisten ihmisten reaktiot.
Mutta niinpä sinäkin "hankkikaaelämä"-ihminen hengaat ja kommentoit täällä yhdentekeviä. Kenen pitäs nyt hankkii ja mitä?
Mulla on ollut paha mieli heti siitä lähtien kun tulit takaisin elämääni. Ei siksi, että vihaisin sinua vaan siksi, että välitän sinusta. Olisit vain pysynyt poissa niin ei tarvitsisi jatkuvasti ajatella sinua.
Pyyhkissiin pahan mielesi paremmaksi heti, kun vain olisin lähempänä. Välittäminen on molemminpuolista - juttelisimmeko asiat selviksi, jotta tietäisimme kumpikin elämämme parantuvan. Enemmästä en osaa sanoa, mutta molemmilla olisi yksi kuuntelija, jonka ajatuksia ei tarvisi arvailla. Mikään ei tuottaisi tuskaa, kun sopisimme puhuttavan suoraan ja täysin rehellisesti loukkaamatta ja loukkaantumatta.
Ikäviä asioita tuollaiset tyttöjen huonot olot, vaikka minäkin kuinka yrittäisin auttaa tekemällä ajatuksia positiivisemmaksi, en onnistu.
Ei se ole vain tyttöjen ongelma. Olen aikuinen mies jo vähän liiankin aikuinen ja ponnistelen samojen asioiden kanssa.
Minun oli pakko lähteä.
En lähtenyt kenenkään toisen perään vaan lähdin vain siksi että jokainen päivä oli hirveää vääntämistä. Olin ihan loppu ja viittä vaille räjähdystä. Onneksi lähdin päivää ennen kun se räjähdys olisi tapahtunut.
Yritin niin monesti sanoa;"tämä ei käy", mutta asiaa pidettiin vitsinä. Sitten pakkasin tavarani ja olen nyt kaukana.
Mutta kysymys on kaiken ikävän keskellä: "miksi et uskonut tuntemuksiani?" Miksi kuvittelit etten ole tosissani ja jatkoit vain, ja aina vain? Ääripisteseen asti?
Asia oli niin mahdoton.
Jospa asia oli niin, että halusit asian menevän näin?
Aika julmaa.
Ensin vuosia henkistä painostusta ja kylmyyttä ja sitten vain odotit että lähden. Ja vielä kehtaa lähetellä loukkaavia viestejä.
Voi että. Tämä on se missä elän. Ennen räjähdystä. Hyvin kirjoitit. Kiitos
Kiitos itsellesi. Emme ole yksin tuntemustemme kanssa ja onneksi voimme vaihtaa kokemuksia.
Älä päästä irti.Pohdiskelusi viittaa siihen että sinulla on vielä tunteita kumppaniasi kohtaan.Ilmeisesti asiat eivät menneet niin kuin oletit.Entä jos hänkin pohtii samaa.Ole rohkea,niele ylpeytesi ja kysy.
Jos kysyt niin vastaan. Henkilökohtaisesti.