Kurahousut

Olen samaa ikäluokkaa ja housuja löytyy "Farmer rain" firmasta

Muistan kanssa muoviset kurikset ja miten ne tuntui hyvältä päällä.

Aloittajalla hyvä kuvaus fetissistä, joka todistaa fetissien olevan suunnilleen synnynnäisiä. Ainakin ensimmäiset seksuaaliset kokemukset liittyvät useimmiten fetissiin. Tämä tietenkin niillä, joilla sattuu jokin fetissi olemaan. Tuo kuvaus: "Mitään siemensyöksyä en tietenkään saanut, mutta kiimainen olo oli lapsella" kuvaa hyvin tunnetta. Ei oikein tiedetä, mistä on kyse, mutta tuntuu jännältä ja erikoiselta. Ei siis mikään ihme, että jo varhaislapsuudessa saadut voimakkaat kokemukset jonkin tietyn "taikaesineen" läsnäollessa jäävät voimakkaasti mieleen koko loppuelämäksi. Vaikka fetissien kirjo voi iän myötä kasvaa ja osin muuttuakin, lapsuuden alkufetissi on useimmiten se ""oikein", voimakkain ja rakkain.

Nyt kun tuli puhetta niin mullakin on muistoja niistä kura housuista. Mullakin oli jos vain mahdollista niin ne koipeeni ja ilman alkkareitani. Ne olivat viileet mun piliäni vasten mutta nopeesti ne lämmitti mun pilini. Ja kun äiteeni tai hoitajani saivat mut kiinni niillä oli alkkarit mukana kun ne tunsivat mut liian hyvin. Ja pojalta kura housut pois koivista ja alkkarit sille koipiin sekä kura housut sen päälle. Eli jo kakarana ollessanikin mulla oli fetis niihin kura housuihin.

moi kurahousupoika yhdyn sun nuoruuus kokemuksiin kurahousuista kokeilut ym ite kans en ymmärtäny sitä et miks pippeli nousee pystyyn kurahousuissa paljasta ihoo vasten ja sitä se on edelleenkin tosin nyt mälli lentää kuriksiin sadetakkiin kumppareille kurahanskat kädessä siinä sitä on jotain. niin tällästä juttua vois harrastaa toisen sadeasukaverin kans.

Tykkään pitää sukkahousuja kurahousujen alla. Ja kumisaappaat kruunaavat asun. Olo on autuas ja nautin. Fetissini pohjautuvat lapsuuden kokemuksiin, muistan miten jo pikkupoikana nautin sukkiksista ja kuriksista, eikä se tunne aikuisena ole muuttunut yhtään. Onko muita joilla samat fetissit?

Lapsena jouduin myös käyttämään kurahousuja ja yleensä aina niiden alla sukkahousuja. Inhosin niitä molempia tuolloin. Eihän siinä leikeistä mitään tullut, kun päällä oli sellainen tönkkö muovipuku ja alla vielä niin paljon vaatetta, että kuuma oli jo paikallaan ollessa. Käteen vielä kurarukkaset, niin ei pystynyt tekemään mitään. Ennen kouluun menoa ne sukkahousut vaihtuivat pitkiin kalsareihin, jotka oli vielä pahemmat kuin ne sukkahousut. Ehkä jotenkin tästä johtuen itselle syntyi fetissi noihin sukkahousuihin. Mutta sukkahousuja on tullut käytettyä enemmässä ja vähemmässä määrin koko ikä. Kurahousuja en ole kaivannut vieläkään, ja kumisaappaat on pysynyt ihan vaan tilanteen vaatimana asusteena. Juuri muutama päivä sitten ulkona lumitöitä tehdessä pilkkihaalarien alla oli sukkahousut ihan käytännön syistä. Ei valu sukat saappaissa jalan alle, niinkuin normaali sukat tekee. Ja vaikka hikoilee, niin on miellyttävä olo, kun se nylon siirtää kosteutta pois iholta. Ja vaikka iho on hikinen, niin haalarit liukuu helposti pois päältä. Samasta syystähän ratamoottoripyöräilijät ja ihan HD-miehetkin ovat käyttäneet nahkapukujen alla sukkahousuja. Tai saattaahan sekin olla fetissi, mutta pystyy perustelemaan käytännön syillä.

Ei helvetti sitä häpeän tunnetta.

Äidin vuorotyön vuoksi joudun koulun iltapäiväkerhon sijaan sellaiselle aika karmealle perhepäivähoitajalle. Tai no sanotaan nyt ainakin, että osa hänen oikuistaan tuntui jo hyvin omituisille ”ison” koulupojan silmissä.

Edes äitini ei ihan jokaisesta hänen kotkotuksestaan välittänyt, mutta minkäs teit. YH äippäni teki kaikkensa että leipää oli pöydässä. Siitä iso kiitos hänelle, ja ymmärrän kyllä näin jälkikäteen, että jotkut jutut oli vain pakko hyväksyä.

Yksi tällaisista kotkotuksista oli se ettei kellään lapsista saanut missään nimessä olla nilkat paljaana, kun oltiin ulkona. En ole ihan varma mikä sokeus siitä olisi seurannut, mutta näin vaan oli.

Kaikki jo varmaan arvaa, mitä tämä sitten käytännössä tarkoitti.

Suureksi järkytyksekseni sain kasan vaaleansinisiä sukkahousuja, joita ei kuulemma pystyisi erottamaan kalsareista. Muulla kun sillä, että ne olivat paljon vartalonmyötäisemmät kuin lököttävät kalsarit, niissä oli kaksi saumaa takana eikä edessä, ja niissä oli ne saamarin sukat kiinni niissä!

Voisin siis kuulemma käyttää niitä huoletta myös koulussa...

Hemmetti että minä pelkäsin, että kusahdan koulussa. Ihan yksinkertainen kaverin kanssa jalan piirtäminen paperille muodostui pelottavaksi painajaiseksi, jos hän vain vähänkään nostaisi lahjetta.

Vihasin niitä, vihasin sitä, että jouduin menemään niissä kouluun aina aika ajoin. Vihasin sitä, että entä jos samana päivänä olisikin liikuntaa. Vihasin sitä että ne istuivat paremmin kuin kalsarit, ja vihasin sitä kaikkea akkamaisuutta, mitä sukkahousuihin liittyi.

Olihan se sitten hemmetin surrealistinen kokemus istua sohvalla pienempien poikien kanssa. Vieri vieressä, ja kattoo jotain steroideilla pumpattuja prätkähiiriä, samalla kun kaikki oli pehemeissä ja vartalonmyötäisissä sukkahousuissa.

Eikä siinä kaikki. Kun katsoi niitä pikkupoikia vieressä katsomassa jotain jänskää piirrettyä, niin niillähän oli toinen sormi suussa ja toinen pippelissä.

Ei siis tietenkään mitään sellaista oikeaa tatin hakkausta, mitä sitten teininä tuli opittua, mutta, jos siitä nyt senverran pitäisi kiinni, ettei se karkaa.

Peukalo maistu pahalle, mutta se toinen käsi tiesi mitä teki, kun vähän puristi siitä sukkiksen läpi, niin silmissä säkenöi. Helvetti että hävetti entistä enemmän, käyttää nyt saamarin sukkiksia, ja tykätä niistä kaksinverroin.

Totta hemmetissä me (luetaan minä.) jäätiin kiinni.

Siinä kun istuimme kaikki vierivieressä, sukkahousu sukkahousua vasten jos niin voi sanoa.

Niin tietenkin tämä täti ilmestyi huoneeseen. Se tapahtui niin äkkiä etten kerinnyt irroittaa otetaani.

Olin aivan helvetillisessä paniikissa. Kyllä koulupojat tietää että ne ei saa olla kikkelit kourassa sukkahousuissa.

Kun en parempaakaan keksinyt, niin päätin seurata pienempien esimerkkiä. Jos minulla piti olla jotkut kurikset ja sukkikset vain esimerkin vuoksi, niin me oltiin tässä kusessa yhdessä.

En edes vilkaissut tätiin, vaan pidin katseeni lumoutuneesti telkkarissa kiinni, enkä hievahtanutkaan vaan toinen kourani piteli pippeliä pehmeän neuloksen läpi.

Suureksi yllätyksekseni täti ei räjähtänyt räyhäämään, tai torumaan tekojani, vaan hän jäi ääneen ihmettelemään, että olikohan prätkähiiret hieman liian pelottavia meille? En edes kerinnyt avata suutani, ja möläyttää että pelkäsin ihan muita juttuja, kun pienemmät pojat kovaan ääneen hoiti homman kotiin.

Ei kuulemma ole liian jänskää, vaikka se näytti sitlä jopa minun mielestä.

Pienen vakuuttelun jälkeen saimme kuitenkin jatkaa katsomista, ja hän jätti meille porkkana ja kurkkupaloja joita hän oli ollut tuomassa…

Helvetti jos koulukaverit olisivat tietäneet…

No Kurikset. Positiivisuuden kautta. Siihen aikaan alkoi olla jo niitä pehmeämmästä kankaasta tehtyjä kurahousuja. Olinko onnekas, kun omani olivat sellaiset? Kertokaa te?

Huonona puolena voisi pitää sitä, että joudun pitämään niitä vain esimerkin vuoksi pienemmille, vaikka minulla ei todellakaan ollut aikomusta istua lätäköissä. Kai meillä nyt hemmetti olisi koulussa ollut joku kurispakko, jos ne olisi ollut todella tarpeelliset.

Istuskelun sijaan sain siis aina välillä ottaa muutaman juoksuaskeleen, kun yritin juosta jonkun puskan tai pensaan taakse piiloon, ulkona liikkuvia koulukavereita.

Sukkikset ja kurikset eivät olleet ainoat synnit siinä paikassa, vaan olihan siellä niitä vaippoja pienille.

Isot pojat ei ihmettele vaippoja, joten ei siinä mitään ihmeellistä, kunnes…

Vuorohoitoon tuli myös minua ehkä vuoden nuorempi, eli eskari ikäinen lellipentu tyttö, joka oli vielä kaiken kukkuraksi ehkä pari senttiä minua pidempi.

Kun siinä sitten ähellettiin niitä kuriksia jalkaan, niin tämä tyttö totesi yksikantaan, että hänkin laittaa ”muumihousut”

Hänen äiti oli kuulemma sairaanhoitaja, ja tyttö saisi kuulemma käyttää niin pitkään vaippoja kun itse halusi. Tiesin kyllä, että viimeistään koulussa kiusattaisiin, mutta kun sillä hetkellä ei oltu koulussa.

Eikä siinä kaikki, vaan suureksi yllätyksekseni hän puki ne ”Muumihousut” sinne sukkisten alle kun meni päiväunille.

Jäin kuulkaa pikkasen ihmettelemään sitä, kun eihän meistä nyt kumpikaan oikeasti nukkunut, mitään hemmetin päiväunia.

Mihin hittoon hän niitä vaippojakaan siis tarvitsi?

Silti hän oli suurimman osan päivää… Rumpujen pärinää... vaipoissa…

Jos joku väittää että tytöt kehittyy nopeammin, kuin pojat, niin minä sanon että paskapuhetta.

Olihan se kuulkaa jotenkin niin hemmetin epäreilua, että yhtäkkiä jouduit olemaan koko porukan ainoa, jolta vaadittiin edes jonkinlaista sisäsiisteyttä. Eikö se olisi nyt ollut edes joku oikeus ja kohtuus, että olisin saanut olla kunnolla vauva, jos minun piti pitää vauvamaisesti tepastella sukkahousuissa sisällä ja kurahousuissa julkisesti pihalla.

Salaa jopa toivoin, että hoitotäti olisi pakottanut myös minut vaippoihin, mutta eihän se niin mennyt että olisin nolojen vaatteiden lisäksi voinut nauttia niistä itse.

Yksi kaunis kerta, kun olimme taas lähdössä ulos, ja oli se pakollinen vessakäynti. Tajusin, että ne kaikki vaippa paketit olivat siinä pesukoneen päällä, siis myös ne muumihousut jotka mahtuivat minua pari senttiä pidemmälle tytölle.

En osaa sanoa, mikä minuun meni, mutta valmiiksi kintuissa olleet sukkahousut valahtivat lattialle ja pidättelin henkeä penkoessani pakettia koska pelkäsin jonkun kuulevan.

Pujotin ”muumihousut” jalkaani ja niiden napakka toppaus ympäröi kaikki herkät paikkani, tunsin heti, miksi tämä kadehtimani tyttö oli pitänyt vaippaa niin usein. En enää tarvinnut toista kättä etumuksella, sillä vaippa hoiti sen hyväilyn ja tunsin taas kuinka silmissä säkenöi.

En kerinnyt jäädä nauttimaan oloani, sillä oven takaa kuului jo hoputusta ja minun piti saada sukkahousuni jalkaan. Niitähän ei tempaistu jalkaan samalla tavalla kuin kalsareita. Vaan ne piti keriä ja pujotella jalkoihin.

Elämäni ehkä jännittävin tilanne oli, kun astuin ulos vessasta.

Syystäkin, sillä sukkahousuni säilyttivät salaisuuteni about kymmenen sekunttia.

Pienemmillä vesseleillä oli täysi touhu keskittyä siihen että syöksyivätkö he välikauden haalareihin etuperin vai takaperin, mutta se tyttö, hän osasi pukea jo haalarinsa itse.

Hänen katseensa liimautui heti minun äkkiä pyöristyneeseen pyllyyn.

Ehkä väljät ja lököttävät kalsarit olisivat kätkeneet pehmeyden sisäänsä, mutta tuo akkamainen vaate oli antanut minut ilmi, ja hänen katseestaan näki heti, että hän tiesi mitä minun sukkahousujen alla pullotti. Muumihousut.

Näin kuin hidastetussa elokuvassa kuinka hän oli aloittamassa jotain draamaa, joka olisi aivan varmasti päätynyt minun moittimiseen.

Minun oli äkkiä sanottava jotain… En voi sanoa että olisin koskaan ollut oikeastaan nokkela, vaan ne sanat tulivat suoraan kateellisesta sydämestäni.

”Minäkin laitan kurahousut:” Tokaisin hänelle napakasti.

Hän jäi haukkomaan kuin hauki kuivalla maalla, eikä hän ilmeisestikään keksinyt mitään hyvää syytä, että miksi kuristen kanssa ei täytyisi käyttää vaippaa.

Onnekseni isot pojat osaa pukea itse. Eikä tarvinnut jäädä siihen ruuhkaan odottelemaan. Vaan vedin haalarit niskaan, ja kurikset kiltisti päälle.

Siinä sitten ulkona kykkiessä ja mutakakkuja hänen kanssaan tehdessä, hän ohimennen kysäisee, että pissataanko?

Ajatus ei ollut edes varsinaisesti käynyt mielessäni, mutta mikä jottei. Sitä vartenhan ne vaipat on olemassa.

Paitsi. Eihän minulta mitään pissaa tullut, kun enhän minä nyt jukoliste osannut kusta housuun.

Ilman mitään häpyä hän sitten yritti opettaa minua, miten piti vain kyykkiä ja pissata vaan housuun. Vaippa kyllä hoitaisi hommansa.

Yritin siinä sitten kovasti matkia häntä. Menin kyykkyyn, ja yritin vääntää väkisin pienen lirun. Mutta ei auttanut.

Oikeastaan vasta sitten kun lopetin yrittämästä ja rentouduin, tunsin äkkiä sen pelottavan lämpimän nesteen ryöpsähtävän Muumihousuun.

Pelottavan siksi, että en voinut välttyä siltä paniikilta että se tuntui juuri siltä, että pissasin housuuni.

Samalla näin silmäkulmastani, kuinka se meidän luokan ehkä toisiksi inhottavin kiusaaja ilmestyi kiipeilytelineen takaa.

Olin ollut niin keskittynyt kastelemaan itseäni, etten ollut ollenkaan tajunnut mitä ympärilläni tapahtuu.

Yritin tietenkin katkaista pissaa, mutta eihän se nyt niin toimi kuin hana. Olihan se jo nähty kun sitä vartti piti ensin maanitella.

Kai sitä siinä vielä jotenkin yritti pakoon, mutta sehän näytti vain entistä tyhmemmälle, yritä siinä nyt juosta piiloon ja pissata salaa yhtä aikaa.

Se oli niin luontevaa että koulukaverini rupesi heti nauramaan kurahousuille ja lupasi kertoa koko koululle, että käytän niitä. Helvetti että se hävetti ja samaan aikaan olin onnellinen, ettei hän todellakaan tajunnut, mitä minä tein hänen nenän edessään.

Toisin kuin sukkahousuni, niin kurahousuni osasi pitää salaisuuden, vaikka sen täytyi näyttää todella tyhmälle.

Tietenkin jouduin koulussa selittämään miljoona kertaa, että pidin kurahousuja vain esimerkin vuoksi nuoremmille ja vaikka minua kiusattiin, niin kun sitä kiellettyä hedelmää oli päässyt maistamaan, niin sehän vei mennessään. Ehkä siksi ne kurahousut eivät olleet edes elämäni noloin juttu vaan siihen liittyy pallomeri, mutta se on jo kokonaan toinen stoori.

Se oli ikimuistoista ja jännittävää aikaa. Sitä vaan ei kestänyt pitkään. Tytön äiti huolestui, kun vaippoja kului nyt jostain syystä tupla määrä. Se peli ei vedellyt, kun koulukin alkoi ihan kohta.

Mutta sille tielleni olen jäänyt. Laatikosta kyllä löytyy, niin kuriksia kuin sukkiksia ja muumihousutkin on vaihtuneet isompaan kokoon.