eilisessä radion suurpeto-ohjelmassa keskusteltiin voitaisiinko esim. susia siirtoistuttaa muualle ongelmakunnista, yllättäen näyttäisi siltä että ihmiset eivät olisikaan valmiita ottamaan näitä kotikuntiinsa.
Tämä tilanne on sellainen että jonkun kunnan/kaupungin on tehtävä aloite jotta siirtoistutkset saataisiin käyntiin, ehdotan että vihreä espoon kaupunki ottaisi aluksi yhden susilauman alueellensa, onhan espoossa suuria metsäalueita mm. nuuksio , näin saataisiin pääkaupunkiseudullekkin oma susilauma jota ihailla ja puolustaa, kyseisellä alueella on runsaasti sudelle sopivaa riistaa ja tarvittavan rauhallista elinympäristöä.
Tämä tilanne on sellainen että jonkun kunnan/kaupungin on tehtävä aloite jotta siirtoistutkset saataisiin käyntiin, ehdotan että vihreä espoon kaupunki ottaisi aluksi yhden susilauman alueellensa, onhan espoossa suuria metsäalueita mm. nuuksio , näin saataisiin pääkaupunkiseudullekkin oma susilauma jota ihailla ja puolustaa, kyseisellä alueella on runsaasti sudelle sopivaa riistaa ja tarvittavan rauhallista elinympäristöä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin muistelen kuulleeni joskus ajatuksia siirtää susia, mutten muista mihin se sitten kaatui koko asia. Ei kai se sen kummempi ole, onko niitä susia itärajalla vai etelässä. Tärkeintä että saataisiin ehjä, terve lauma pysymään koossa, ettei tulisi häirikkäsusia. Voisin kannattaa siirtoja, jos se edesauttaa susikannan suojelua Suomessa.
Kehä III:sen sisäpuolella Espoossa asustaa varmasti ainakin yksi ilves, ehkä kaksikin.
Espoonjoessa on uinut jo kolmena vuonna saukkoja, kettuja juoksentelee yleisesti, joten miksei tänne mahtuisi susiparikin?
Itseasiassa läntisellä Uudellamaalla asustaa jo useampi susi, joten niiden mahdolliset käynnit Espoossa eivät liene mitenkään niin ihmeellinen asia kuin voisi luulla.
Kokonaisen susilauman tuomisessa Espooseen on se ongelma, että sudetkaan eivät elä ilmasta. Niitä varten tulisi olla niin iso riistaeläinkanta, että ne voisivat sen varassa elää edes noin teoreettisesti. Uudenmaan metsästyspiiri on vain onnistunut lobbaamaan sellaisen käytännön, että lähes jokainen pääkaupunkiseudulle eksyvä hirvi ammutaan "liikenneriskinä". Saman kohtalon saavat kymmenet pienemmät hirvieläimet vuosittain.
Ilman metsästäjiä ja heidän kieroutunutta "riistaeläinkantojen hoitoaan" pääkaupunginkin lähimetsissä todennäköisesti liikuisi enemmän elämää, myös susia, kuin nykyisin. Siitä voidaankin vetää johtopäätös, että jos Espooseen ja muualle pääkaupunkiseutua haluttaisiin menestyvä susikanta, niin ensimmäiseksi olisi raivattava pois metsästäjät.
Nuuksion järviylängöllä on ollut susia aina ja on edelleen. Kuutisen vuotta sitten sain ensi havainnon siitä, että ne saavat myös poikasia järviylängöllä, kun aivan korvessa löytyi aikuisen ja parin pennun jäljet. Suden käpälänjälki erottuu selvästi koiran jäljestä.
Viimeksi olen kuullut suden ulvovan Espoossa keväällä 2003. Kyllä täällä susia ja karhuja on, ovat vain kovin arkoja ennen kuin huomaavat, että niihin ei suhtauduta täällä ainakaan muiden alkuperäisasukkaiden taholta vihamielisesti,vaasn niitä jopa ruokitaan Nupuri-Vihti-linjalla.
Merkillistä kyllä, eläimet suhtautuvat Espoossa aika aidon veljellisesti meihin vähiin espoolaisen alkuperäisrodun edustajiin, aina hanhia ja joutsenia myöten, jotka tulevat kädestä syömään.
Jos mukana on yksikin peräkammarin poika pohjoisen aseita pursuavien hirsikammareiden periltä, on luonnossa vaikeaa nähdä tiaistakaan. Niin se vain on, eläimillä on vaisto - ja ilmeisen hyvä sellainen. Aboriginallina en tarvitse näköhavaintoa luonnossa liikkuvasta muusta kulkijasta kun jo luonnosta -eityisesti sen hiljenemisestä ja varoitusäänistä- kuulen, onko aito vai sudettisavolainen sisäpakolainen verisine vesilinnustushistorioineen.