Miten miehet reagoisitte jos saisittekin tietää kymmenen yhteisen vuoden jälkeen vaimonne olleen nuoruudessaan varsinainen kiimainen kiertopalkinto ja kaupungin kollien yleisesti tiedossa oleva takuuhupi?
Mulle kävi näin ja taitaa olla ero edessä nyt. Ei vois vähempää enää kiinnostaa saatana.
Miten te naiset näette tän jutut. Mun mielestä tää on tosi paha tilanne enkä toivois kellekään.
Mulle kävi näin ja taitaa olla ero edessä nyt. Ei vois vähempää enää kiinnostaa saatana.
Miten te naiset näette tän jutut. Mun mielestä tää on tosi paha tilanne enkä toivois kellekään.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Eihän siihen maailma kaadu. Nykyaikaahan se on. Toista oli ennen. Muuankin tyttö sanoi, että en ole antanut kuin yhdelle: Karjalan tykistörykmentille!
Pää pystyyn. Ei tuo mikään eron paikka ole.
..puolet keksittyä, niinkuin yleensä taitaa olla. Jos vaimosi ei asialla huomauttele, ei ole myöskään ongelmaa? Jos siitä taas ne aiemmat heput kerskuvat, voinet todeta kuten eräs mies: "Sehän on hyvä kun kelpasi sullekin!"
Oletko pikkusielu! Mitä se sulle kuuluu mitä vaimollasi on ollut menneisyyttä? (Tieto näköjään lisää tuskaa) Eihän se kuulu teidän yhteiseen aikaanne vai? Eihän sinunkaan menneisyyttäsi voi vaimosi syyttää!
Kaikkein pikkumaisinta on tällaisesta eroa ottaa.Kysele mieluummin mitä kaikkea kivaa hänellä on ollut ja nauttikaa siitä ilman mustasukkaisuutta. Anna sen värittää kivasti avioliittoanne tai avoliittoanne!
"Mitä se sulle kuuluu mitä vaimollasi on ollut menneisyyttä? "
Niin mitäpä se miehelle kuuluu. Taisi olla naisen kirjoitus. Kyllä se vaan kuuluu miehelle ja olisi hyvä tietää ennen kuin menee esim. naimisiin ettei jälkeenpäin vituttaisi.
Kuitenkin menneet ovat menneitä ja niistä voi päästä yli - voi viedä kuitenkin aikaa sulatella.
Nykyään naisista iso osa on "huoria" joten nuhteetonta puolisoa on vaikea löytää. Kyllä se on minuakin vituttaneet vaimon entiset suhteet.
Kyllähän minunkin emäntäni on eronsa jälkeen muutaman miehen 'hoito' on ollut, mutta ei se minua häiritse.
Ei olisi mitään järkeä jättää häntä, kun tiedän kuinka suuritöistä hyvän naisen etsiminen on.
Tiedä, minkälaisen ristin uudesta lopulta saisin!
Siis mä en ihan oikeasti ymmärrä miesten logiikkaa. Mulla on semmoinen käsitys että miesten ihannenaisia just ovat prostituoidut, stripparit, pornotähdet jne. Kunnon naiset, vaimot, tyttöystävät se välttämätön kahle ja paha. Ja sitten ruikutetaan vaimon menneisyydestä. Eli kun vaimo on joskus käyttäytynyt kuin ihannenainen, se lasketaan viaksi? Miksi?
olet saanut päähäsi nuo ovat ihanne naisia!,
tuskinpa kukaan haluaa mennä naimisiin ex-huoran kanssa, en minä ainakaan!,
ex-huora=ammattilainen, rahastaa :)
Prostituoidut, stripparit, pornotähdet jne ovat ihannenaisia ehkä kuvitelmissa tai panoseurana. Vaimoksi ja lasten äidiksi halutaan se "kiltti naapurintyttö".
...varmaan kivaa olis, jos saisi neitsyen vaimokseen, mutta nykyisin täytyy meidän miesten hyväksyä se, että nainenkin on harjoitellut jonkun kerran kuka ties ennen vakiintumistaan. Ei mielellään kuitenkaan yhtä paljon, kuin mies tai ei ainakaan enempää... tai ei ainakaan kovin paljon enempää, kuin mies... ;-))
Kaikkea ei kannata uskoa, mitä kuulee huhuttavan, eikä kaikkea kannata kumppaniltaan tarkasti kyselläkään. Otetaan toisemme sellaisina kuin sillä hetkellä olemme.
Minusta on hyvä kun kumpikin tahollaan "harjoittelee". Naisen harjoittelu vain usein leimataan kielteisellä asenteella, naisen arvoa alentaen. Miehen törsäilyt taas kirkastavat kruunua.. ;)
Minusta on kovin luonnollista ihastua tai tavata mukava vastakkaisen sukupuolen edustaja ja "harjoitella" hänen kanssaan etukäteen sitä vastakappaleitten yhteen sopivuutta! Minulla on ollut treenikamuja ainakin yli 50, tiedän silti arvoni naisena ja vastuunkantajana työssäni. Ja jatkan harjoitteluakin sikäli mikäli mieleinen pelikumppani vastaan sattuu! :)
Pienellä paikkakunnalla tuo yli 50 kumppania tarkoittaisi melkoista otantaa tietynikäisistä nuorista miehistä. Kyllä tuo 50 on jo sellainen määrä mikä on ihan liikaa kunnolliselle naiselle.
Oma paikkakunta on erittäin huonosti edustettuna tuossa minun miesystävieni joukossa. :)
Elämää on takana jo 46v ja siihen mahtuu yksi lyhyt avioliittokin.
Miksi nämä fiksut ja miellyttävät 'elämäni miehet' tekevät minusta naisena huonomman? Elämääni on eniten täyttänyt työ ja olen menestynyt oman alani yrittäjänä erittäin hyvin. Taloudellisesti ja muutenkin olen melko riippumaton muista. En vain ole kohdannut sitä Herra Oikeaa, joten miksen saisi nauttia naisellisuudestani ja seksuaalisuudestani miespuolisen ystävän kanssa. Luostariinko pitäisi muuttaa, vai pukeutua säkkiin ja tuhkaan?
On teillä miehillä ahtaat käsitykset naisista edelleen, siis nuorillakin miehillä!! Ihmettelen...
No mä nyt ajattelin noin 20 vuotta nuorempia naisia tällä moralisoinnilla. Ensimmäiseen vakituiseen suhteeseen / avioliittoon monesti halutaan kokemattomampia puolisoita. Tietysti kun ikää karttuu enemmän niin myös kokemustakin karttuu samalla. Tottakai sitä elämää saa olla ja pitääkin olla. Jos nyt itsekkin olisin menossa uudelleen naimisiin yli 30 kymppisen naisen kanssa niin tuskimpa tässä iässä vaatimukset kovin kummoisia oikeasti olisivat - hyvä jos jollekin kelpaisi.
Kyllä liki viisikymppiselläkin on valinnanvaraa. Huonosti on asiat, jos pitää ottaa sellainen, jonka sattuu saamaan. Silloin on ehkä parempi elellä yksinään.
Täällä on ihme kitinää naisen kumppaneiden määrästä... Jos jollain on 50 seksikumppania niin ei se välttämättä ole paljon... Otetaanpa esimerkki: Tyttö on aloittanut sekstailun 17-vuotiaana niin silloin se 50 kumppania 18-vuotiaana on aika paljon ja pojat puhuu jakorasiasta. Kaikki kumppanit siis vuoden aikana...
Mutta jos ikää on "kypsästi", vaikka 40, niin silloin 50 kumppania tekee reilut 2 kumppania VUODESSA! So what! Saanut karkkia jouluna ja juhannuksena... ;-) Nyt voidaan puhua Naisellisesta Naisesta joka tietää mitä tahtoo.
Herätkää miehet ja suhteuttakaa vähän!!!
Alkuperäiselle: Aivan turhaa erota 10 VUODEN jälkeen vaimosta jota ilmeisesti olet tämän ajan rakastanut ja kunnioittanut. Mitä sitten jos hän on nuorena ollut aktiivisempi... sun hyväksi se on!
Tämän päivän nuoriin naisiin nähden olen varmasti kokematon, jos vertaillaan tilannetta samoihin ikävuosiin. Alle 20v olin 'yrittänyt' harrastaa seksiä kahden kanssa ja kolmannen kanssa menin avioon 18-vuotiaana. Voin sanoa etten tiennyt seksissä mistään mitään ja sen opettelemiseen menikin aikaa.. ;)
Nyt aikuisempana ja kypsempänä on asioihin avarampi katsantokantakin. Ei jokaisen sänkyynsä viedyn miehen kanssa aio, (eikä haluaisikaan) avioon tai edes sen vakavampaan suhteeseen.
Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut tyytyä kehen tahansa, vaan laatua löytyy kypsemmässäkin porukassa.. :)
Kukas niitä huoria tekee? Se nainen itsekös? Mitäs ovat ne miehet sitten jotka paneskelevat kaikkia vastaantulevia kaksijalkaisia tikapuista västäräkkiin? Entäs omat menneisyyden suhteesi? Olitko neitsyt suhteenne alkaessa ja tuleva/nykyinen/ikuinen vaimosi sai kunnian sinut korkata?
Entäs jos tulee ero, seuraavan vaimokkeesi ei ole pakko sinua ottaa koska sinulla on likainen menneisyys toisen naisen kanssa?
Älä koskaan yleistä jos et asiaa tiedä. *Nykyään naisista iso osa on "huoria" joten nuhteetonta puolisoa on vaikea löytää*. Olet itse varmaankin melkoinen pukki kun noin tunnut naisten seksielämän tuntevan...
Itse halusin ja sainkin kokeneen miehen, neitsytpojat kuuluvat murrosikäisille.Eipähän mene räpeltämiseksi. Ja mies tietää ettei ole minulle se ensimmäinen, kuin ei myöskään toinen. Se ei silti tee hänestä koko kylän pukkia eikä minusta kiertopalkintoa. Ja meillä ei omia vanhoja sänkyasioita enää käsitellä, mitä suotta niitä kaivelemaan.
Mutta mikä siinä sitten on, että samanlaista huoran käytöstä odotetaan kaikilta naisilta, ei vain prostituoiduilta ( sillä erotuksella vaan, ettei siitä makseta ).
Kyllähän se on aina yleisesti tiedossa keltä saa ja kuka on pihtari. Eikä se pihtarinimityskään mikään kunniamaininta tunnu olevan.
Eli onko pointti aina se, että muille on pitänyt pihdata, mutta teille itsellenne pitää antaa heti. On vaan vaikea varmaan sillä ideologialla löytää sitä kilttiä naapurintyttöä ellei ole sattunut ensimmäisestä seurustelusuhteesta löytymään pidempää rakkautta tai jos kaikki tyttöön tutustuneet miehet ovat olleet sillä samalla asenteella liikkeellä.
Joka nai Leningradin pahimman huoran.
Mieti nyt ensin - ihan ensin - mitä on rakkaus? Rakastatko todella vaimoasi? Kuuluuko sinulle, vaikka/jos vaimosi olisi ollut sadomasolesbohuora entisessä elämässään? Jessus mitä pullistelua! Kasva(kaa) mieheksi ja yritä edes olla MIES, joilla on jonkinlainen itsetunto ja omanarvontunto.
mulle selvis jo alku aikoina millainen puolisoni oli ollut silloin nuoruudessaan ja seurustelu aikoinammekin vielä,joskus ne ajatukset palaa nykyäänkin ja vetää mielen synkäksi ja halut menee toiseen täysin ja kun sitä luottamusta ei toiseen saa ihan heti takas vaikka siitä on kulunut jo monia vuosia... mutta kuitenkin niistä on jotenkin selvinnyt puhumalla, helppoa se ei missään nimessä ole mutta kuitenkin olen lohduttautunut siihen uskoon että hän rakastaa minua kun on rinnallani pysynyt näinkin pitkään pitäisi vaan yrittää unohtaa taakse jäänyt elämä ja elää tätä hetkeä...
jos kuulisit sellaisia asioita kumppanistasi ja hänen intiimielämästään jota edes olisi voinut kuvitella... voin vakuuttaa että halut meni minullakin ja ero takuulla edessä!
Kun vaimolla on ollut muutakin elämää ja vientiä ennen vakiintumista. Asutaanko me jossain muslimimaassa? Asenteet on senverran hölmöjä ja nämä miehet kanssa: pillittäkää oikein porukalla sitä, että ohhoh naiseni onkin seksuaalinen olento!
Tai hakekaa neitsytvaimo niin ei ota pienelle itsetunnollenne eikä "halut" mene, yhyhyy,mammaaaa!
Tapahtumasta on monta vuotta ja jos hän on sitoutunut sinuun ei kannata kuunnella muiden juttua. Jos olette aikuisia ette anna muiden vaikuttaa suhteeseenne!Rakkaus on se,mistä kaikki on kiinni. Se on myös toisen virheiden hyväksymistä, ja varsinkin jos ne ovat tapahtuneet ennen tapaamistanne, niin hyväksi, anna anteeksi ja rakasta!vihalla ei voita mitään.
En ole mies olen nainen ja kuulin jotakin joka oksettaa minua ja halut meni.......
Sinä taidat olla aika huonolla itsetunnolla varustettu hahmo, potentiaalinen vaimonhakkaaja.
Oletko ajatellut että vaimosi seksitaidot olivat ehkä eräs niistä syistä mitä varten hänestä vaimon teit. Jos et itse ole huomannut että tavara olisi käytössä kulunut niin ei kannata jälkeenpäin harmitella.
Millainen on sinun menneisyytesi, kestääkä kaikki asiat päivänvaloa?
Jos kuulet 'juttuja' hänen menneisyydestään, kannaattaa kyllä miettiä kuinka iso osa on oikeasti totta, vai onko vaimosi itse kartonut ja myöntänyt tällaiset puheet tosiksi?
Ei hyvää liittoa kannata noilla perusteilla mitätöidä. Jos eroat ja tapaat sitten aikaan uuden, saattaa hänellä olla paljon isompi keräilysarja miehiä menneisyydessään..
Haloo 'Pahvi'! Emme elä enää keskiaikaa! Nykynaiset ovat seksuaalisempia ja ovat sitä myös avoimemmin. Älkää tuomitko sitä, mitä salaisissa haaveissanne naisenne haluisitte olevan.
Neitsyttä, joka käyttäytyy kuin huora ja pornostara ette löydä mistään!
Olis hauska tietää monenko naisen "hupi" sinä olet ollut nuorempana, tai oliko sinusta edes iloa kenellekään??
Vai olisi hauska tietää monelleko olen ollut hupi nuorena? Minua on kaksi eri henkilöä käyttänyt lapsena hyväkseen. Nykyinen kumppani on mulle se "eka" varsinaisesti. En siis ole ollut mikään sankari kenellekään koskaan. Varmaankin sinun mielestäsi minulla ei siis ole oikeutta edes elää? Saunan taakse vaan ja kuula kalloon. Varmaankin se olisi ihan oikein minulle.
Kiitos kun vaivauduit vastaamaan niin kannustavasti. Kaikkea hyvää sinulle omaan elämääsi. Toivon sinun olevan onnellinen.
Olisiko ollut syytä tarkemmin valottaa omaa menneisyyttäsi jo ensimmäisessä kirjoituksessasi?
Menneisyytesi on silti omasi,olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.Kuitenkin mielestäni turha vetää palkokasvia sieraimeen jos nyt selviää vaimosi menneisyys.Jos hänen seksielämänsä laatu ja määrä on sinulle niin tärkeä niin miten on mahdollista että se tuli esille vasta 10 yhteisen vuoden jälkeen?Turha sitä nyt enää on itkeä,menneet on menneitä.Tuskin sinäkään olisit kovin tyytyväinen jos vaimoltasi "menisi maku" oman menneisyytesi takia.Luulisi noin pitkän yhteiselon jälkeen löytyvän rakkautta ja ymmärrystä...pienestä on rakkautesi kiinni jos et tuota kestä.
Olipa ajattelematon kommentti sinulta.
On todellakin ERI ASIA onko joutunut hyväksikäytetyksi lapsena voimatta asialle mitään, kuin se, että on itse omasta vapaasta tahdostaan harrastanut aikuiselämässään seksiä monen kanssa.
Onko sinusta oikein se, että jonkun rakkaus olisi riippuvaista siitä, mitä hänen kumppanilleen olisi tehty vastoin tämän tahtoa lapsena?
Olipas typerää ajattelua.
Sinulla on myös menneisyys ja sieltä löytyy mokia, kuten vaimoltasikin.
Jos vaimosi on 10 vuotta ollut rinnallasi eikä toilaillut muiden kanssa, niin mikä on vikana!?
Ei värkki käytössä kulu!
Luulen, että on sullekkin riittänyt.
Oikeastaan sun tarviisi olla imarreltu siitä, että sinä olet niiden luikuisten miesten jouskosta saanut erikoisaseman hänen elämässään.
Jos olet kuullut jutun kyliltä, etkä vaimoltasi niin turhaan murehtia mitään.
Kateellisten panettelut ja hevosmiesten tietotoimisto on soopaa ennenkin levitellyt.
Juttele vaimosi kanssa ja käytte läpi nykytilanteen.
Jos olette nykyään uskollisia toisillenne ja rakastatte toisianne niin en nää tuossa tilanteessa mitään pahaa.
Näihin tulviviin puolustelu-kommentteihin voisin todeta että miksi sallia puolisolle yhdenillan "hupien" viidakkoa mitä ei salli edes itselleen? Eikö mies saa nykyään vaatia naiseltaan yhtä "puhtoista" menneisyyttä kuin itsellään on?
No tuota. Minun mielestäni toiselta saa vaatia samoja "uhrauksia" kuin itseltäänkin. Jos olet "kukkaasi" suojellut ennen avio/avoliittoa kai sitä saat naiseltasikin vaatia. MUTTA jos oma seksielämä on ollut normaalia eli niitä kumppaneita, pitempi ja lyhytaikaisia, on ollut enemmänkin, on ihan turha vaatia naiselta mitään puhtoisuutta.
Muutenkin. Jos ei halua itselleen muuten seksuaalisesti aktiivista naista, ei pidä sitä vaatia myöskään liitossa. Monet "neitsyet" eivät niin hirveästi seksistä perusta myöskään siinä liitossa (paitsi jos neitsyys liittyy esim uskonnolliseen vakaumukseen tms.). Turha rakentaa toiselle ristiriitaisia vaatimuksia.
Kuka tässä avioliittoon odottamisesta on puhunut tai neitsyyden panttaamisesta? Joillakin hameväen edustajilla on kumma tapa kutoa olkinukkeja asiaa kuin asiaan. Älyn puutetta vaiko mikä sen aiheuttaa? (Siltä varalta ettet tiedä mitä olkinukke tässä tapauksessa tarkoittaa, ole hyvä ja käytä hakukonetta sanoilla "argumentoinnin virheet".)
Niin, ilmeisesti maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä, jos tulkitsin avautumistasi oikein. Niitä jotka "säästävät kukkaansa" avioliittoon ja niitä jotka panevat kaikkea mikä liikkuu kottikärryistä tikapuihin saakka. Tosin kottikärryillä on teoreettinen mahdollisuus paeta tekopaikalta. Niin, eikö sinne välimaastoon mahdu yhtään ketään, joka ei halua lokeroitua kumpaakaan kastiin? Siis meitä ns "pitempien suhteiden sarjasuorittajia".
Mitä minuun tulee niin jokainen nainen, jonka kanssa olen ollut suhteessa, ei ole harrastanut ensimmäisessä viestissäni mainitsemiani yhdenillan huvitteluja. Eli sen suhteen kaikki on ollut tasapainossa. Sitäpaitsi ihminen voi olla seksuaalisesti aktiivinen vaikkei tapaa hedonistisesti "shoppailla" lihatiskeillä vaan haluaa toteuttaa aktiivisuuttaan pitemmässä suhteessa sen yhden kumppanin kanssa. Vaan on todellakin kummallista että jälkimmäisestä on tullut epänormaalia ja ensimmäisestä normaalia.
No mutta! Mähän sanoin viestissäni, et jos sulla on tietynlainen seksielämä voit sellaista myös toiselta vaatia. En muuten omassakaan viestissäni puhunut sarjayhden yön jutuista. Ja tuo neitsyysjuttu oli vain esimerkki. Mutta ymmärtääkseni olemme ihan samoilla linjoilla? vai?
Mitä itseeni tulee en siltikään ymmärrä, miksi menneisyydellä olisi niin kovasti tässä asiassa väliä. Itselläni on jossain vaiheessa ollut enemmänkin yhden yön juttuja, mutta heti kun aloin seurustelemaan olin kolme vuotta staprosenttisen lojaali, jonka jälkeen erosimme toisista syistä. Nyt uudessa suhteessani olen viihtynyt 2 vuotta, eikä tulisi mieleenikään pettää. Minun on vaikea ymmärtää, mitä merkitystä niillä 6 vuotta sitten tapahtuneilla yhden illan jutuilla on. Niin ja kun ikää tulee lisää tulee niitä seksikumppaneitakin lisää ilman, että oltaisiin vuosien varrella suoraan sänkyyn hypätty.
Noh, summa summarum. Olen kyllä kanssasi loppu peleissä samaa mieltä TAI ainakin ymmärrän ja hyväksyn, mitä ajat takaa, vaikka en itse filosofiaasi ole toteuttanut vuosien varrella. Se mikä minua tässä koko keskustelun aloituksessa ärsyttää suunnattomasti on sellainen ihme madonna/huora vaatimus, joka naisille esitetään. Etenkin jos se esitetään kaksinaismoraalisesti, niin että mies voi naida raksuttaa ympäriinsä, mutta nainen on huora jos niin tekee. En nyt tarkoita, että sinä olisit tällaista ajatusta esittänyt. Toiselta voi vaatia vain sen mihin itse pystyy/on pystynyt.
Tuosta madonna/huora-kompleksista olen samaa mieltä, kaksinaismoralismi on kyllä yksi halveksittavimmista ajatusmaailmoista. Sitä vastaan pitääkin hyökätä, ylioptimistisesti ajatellen silloin subjektin on ehkä mahdollista oppiakin jotain. Valitettavasti harvinaisempaa on että näin käy. No aina jää kuitenkin "miekkailun" viihdearvo jäljelle.
Mutta aloittajan tapauksessa en sellaista ajattelumekanismia löytänyt, esimerkiksi myöhemmin sama henkilö paljasti vaimonsa olevan "ensimmäisensä". Siten mielenkiintoisempaa on ennemminkin miksi näit kirjoituksessa huora/madonna-ajattelua. Ilmeisesti oletit heti kättelyssä että tälläkin miehellä oli pukin menneisyys. Ehkä suurin osa kohtaamistasi miehistä ovat olleetkin tälläisiä ja olet muodostanut mieskuvan kokemuksistasi(mikä onkin normaalia), sitä en tiedä. Mielestäni todellisuudessa vain osa, sekin melkoisen pieni mutta ehkä hyvin näkyvä(baareissa tms) osa miehistä saattaa omata tuon kaksinaismoralistisen ajatusmallin suhteessa naisiin. Mitään tilastotietoa tämä toki ei ole vaan ihan tuntemistani miessukupuolen edustajista
kasaamaani vahvaa mutua. Koska olen samaa sukupuolta, voin nähdä koko spektrin elävässä elämässä toisinkuin ne naiset, jotka kohtaavat pääasiassa tietyllä tapaa jo valikoituneita miehiä seurapaikoissaan.
Mitä tulee seksikumppaneiden määrään, niin yleensä se ei ole mikään olennainen kysymys. Olennaista on miten näitä kumppaneita on kertynyt. Se kertoo paljon ihmisestä sekä hänen suhtautumisestaan seksiin. Voinkin hyvin kuvitella millainen järkytys kasvoille pomppaava menneisyys voi olla, yhtäkkiä rakas ei tunnukkaan yhtä luotettavalta kuin ajatteli vuodet. Entä kun tulee kunnolla vaikeaa, meneekö kumppani vieraisiin yhtä helposti kuin ennen meni tuntemattomien kanssa vapaana ollessaan. Siinä on paljon sulattelemista kerralla nieltynä, voi tulla paha ummetuskin.
En osaa sanoa miten itse todella suhtautuisin, luultavasti rakkaus voittaisi jos sellaista löytyisi. Toisaalta saman etukäteen tietäen en koskaan olisi naisen kanssa yksiin mennyt. Minun elämässäni se ei ole ollut ongelma, ei ole ketään vielä tarvinnut palauttaa, ovat kaikki olleet samoilla linjoilla. Ehkä vaadin paljon, mutta tiedän myös antavani samalla vähintään yhtä paljon takaisin. Ehdoton keskenäinen luottamus on jotain erityisen arvokasta, mistä en halua tinkiä.
"Toiselta voi vaatia vain sen mihin itse pystyy/on pystynyt."
Hyvin sanottu. En voisi olla enempää samaa mieltä.
Mukava keskustella kerrankin älykkään ihmisen kanssa. Vaikka en ehkä olekaan ajatuksistasi aivan samaa mieltä, niin ihanaa, että pystyt perustelemaan kantasi. Se tuntuu olevan täällä varsin harvinaista.
Itse loppujen lopuksi ajattelen, että suhde on parhaimmillaan juuri silloin kun arvomaailma ja kokemukset pitävät yhtä. Omat seurustelukumppanini ovat olleet aika lailla yhtä kokeneita kuin minä ja ajattelevat seksistä samalla tavalla, siksi meillä ei ole luottamusongelmia ollut. En ajattele, että kaikki miehet ovat pukkeja ja kaksinaismoralisteja, mutta omista lähtökohdistani kavahdan aina, kun joku esittää yllämainitun kannan. Ehkä siksi, että toisen tuomitseminen noinkin jyrkästi on jotenkin epäilyttävää ja toiseksi siksi, että olen itse elänyt varsin seksuaalisesti vapautunutta elämää ja jos minun moraalini ja luotettavuuteni kyseenalaistettaisiin niiden tekojen vuoksi, kokisin sen yksinkertaisesti suureksi väärinkäsitykseksi. Mielestäni käsitellessä seksuaalista vapautta tulisi erottaa kaksi eri näkökulmaa: motiivi ja kontrolli.
Jos kyse yhdenillanjutuissa on kontrollin menetyksestä, silloin tietenkin voi kumppaniinsa suhtautua hieman epäillen. Eli jos nainen tai mies hyppää sängystä toiseen, koska "ei mahda" haluilleen mitään, on kyse jonkinlaisesta riippuvuudesta ja tämä taas saattaa heijastua myös myöhemmin vakaassa suhteessa mahdolliseen pettämiseen.
MUTTA, jos sinkkuaikoina on harrastanut yhdenillan juttuja koska on halunnut, eikä ole nähnyt niille moraalista estettä, silloin on kyse mielestäni ihan normaalista vapaan nuoren ihmisen toiminnasta, eikä tämä heijastu myöhemmin parisuhteeseen. Tämä nyt on aika moista saivartelua, mutta itse olen ihan oikeasti todella lojaali ja lämmin ihminen riippumatta siitä, että minulla on ollut useampi kuin kaksi kumppania elämäni aikana. Silloinkin, kun olen vapaamielistä seksiä harrastanut, en kuitenkaan ole kaikkien kanssa sänkyyn hypännyt. Vain niiden, joiden kanssa olen tuntenut jonkinlaista älyllistä ja fyysistä yhteenkuuluvuutta.
Jos palaamme takaisin keskustelun aloitukseen, niin onhan se outoa jos 10 vuoden takaiset tapahtumat syövät luottamusta! Jos nainen on osoittanut itsensä luotettavaksi kumppaniksi, niin tuskin ne jutut sieltä kymmenen vuoden takaa yhtäkkiä alkavat vaikuttamaan. Toiseksi aloittajan jutusta kuultaa mielestäni se, että tapahtumat ovat ottaneet paikkanssa pienessä kaupungissa. Itse olen kotoisin pikkukunnasta ja tiedän että torin varrella nainen saa huoran maineen, jos menee sänkyyn yhdenkin miehen kanssa. Sana leviää nopeasti ja rikastuu matkalla.
Ensiksi pyydän anteeksi etten ole kiireiltäni kerennyt vastailemaan. Muutenkaan en halua parempiin keskusteluihin tehdä sisällöltään köykäsiä 5 minuutin vastauksia. Kirjoitan tämän vaikka oletattavasti foorumin typerä rakenne hautaakin keskustelun pois huomiosta, olet kuitenkin sen ansainnut kunnioitettavana "vastapelurinani".
Niin, pidän itseäni keskimääräistä suvaitsevampana ihmisenä, vaikka se varmasti kuulostaakin hassulle noiden aikaisempien kommenttieni jälkeen. Tällä tarkoitan sitä etten tuomitse ketään edes mielessäni vaan pyrin hyväksymään jokaisen omana itsenään. "He ovat sitä mitä ovat, eivätkä sille mitään voi". Silti tämä ei tarkoita että pitäisin jokaisesta vastaantulevasta ihmisestä. Kumppanin kohdalla olenkin sitten tiukempi, kumppani on osa minua(sekä minä häntä) ja sovellan häneen samaa arvomittaa kuin itseeni. Kuten totesit arvomaailman ja kokemuksien kohtaamisesta, olet tässäkin erittäin oikeassa.
Ymmärrän toki kantasi ja ajatuksesi. Eikä mielestäni niissä sinänsä ole mitään vikaa. Itse en vain pidä mielekkäänä hypätä sänkyyn muutaman tunnin/päivän tuntemisen jälkeen. Koen että seksi kuuluu seurustelu/parisuhteeseen, jolla on mahdollista täyttää myös henkiset tarpeeni. Tahdon siis että tunteilla on merkittävä osa seksissä, tuntemattoman kanssa tuo ei ole vain mahdollista eikä siten tavoittelemisen arvoista. Tämä on yksin minun valintani, tarjokkaitakin on ollut muutamia vaikka en edes ole hakenut sellaista. Siksipä minun näkökulmastani katsoen ei ole oikeastaan juuri merkitystä onko syy runsaisiin yhdenillansuhteisiin motiivi vaiko kontrollittomuus juuri yllämainituista seikoista johtuen. Se että on muutaman kerran "kokeillut", ei ole mikään kynnyskysymys, yhtä hyvin olisin voinut itsekin tehdä niin. En ole absoluuttinen juuri minkään suhteen vaikka vahvasti tuonkin mielipiteeni esiin.
Mitä tulee aloittajaan, niin hänhän tekee niinkuin itse parhaimmaksi näkee, omatuntonsa ja moraalikoodinsa mukaan, korkeintaan voimme antaa kipinän ajatuksiin mutta emme voi ohjata liekkiä oman näkökulmamme suuntaan. Mielestäni hänen asioidensa päivittely ei johda mihinkään, joten siksi toinkin yleistä tasoa tähän keskusteluun.
Olen muuten pieneltä paikkakunnalta itsekin ja tiedän varsin hyvin kuinka yhteisö siellä toimii ja pyörii sekä kuinka suuri merkitys maineella on. Aivan, tuolloin nuorena jouduin "aidan" ulkopuolelle, mistä ei päässyt kuin muuttamalla pois. Jopa intti samalla paikkakunnalla oli helpotus sosiaalisella puolella. Isommalla paikkakunnalla voi olla helpommin oma itsensä kun suurin osa ihmisistä ei toisiaan tunne ja voi elää siten kuin haluaa.
Jokatapauksessa, oli mukava veistellä sanoja kanssasi. Ehkä "törmätään" joskus toistekin.
Ethän sinä omista vaimoasi tai hänen menneisyyttään! Mitä väliä sillä on, mitä hän on ennen yhteistä aikaanne puuhaillut? Kyllä vähäinen seksielämä usein kertoo vähäisestä seksuaalisuudesta. Olisitko mieluummin kokemattoman frigidin kuin taitavan ja viriilin naisen kanssa?
En kyllä ymmärrä teitä. Naisen pitäisi olla kaikentaitava (tai ainakin kiinnostunut oppimaan kaikki temput ja vehkeet) ja haluta seksiä jatkuvasti (pihtarivaimohan pilaa miehen elämän, niinkuin täältä on monesti saanut lukea), mut sit kuitenkaan seksiin ei olisi saanut osoittaa ennen ko. suhdetta yhtään minkäänlaista kiinnostusta. Tuskin parisuhde kenestäkään "kunnon tytöstä" panopupua tekee, ellei sitä ole ollut jo ennen suhdetta! Jos siveitä tyttöjä haluatte, niin turha sitten valittaa siitä, että se siveys ei avioliitossakaan katoa mihinkään ja seksiä ei tosiaankaan tule joka päivä!
Äläpä viitsi, olen itse ns. "siveä" eli ei ole muut miehet koskaan kiinnostaneet ennen aviomiestäni. Harrastettiin kyllä muutaman kerran seksiä ennen avioliittoa mutta se tuntui jotenkin väärältä ja olin haluton. Häiden jälkeen kaikki muuttui; en todellakaan ole muuttunut mitenkään tuhmaksi tai rivoksi mutta kyllä minua haluttaa usein:o) nyt tunnen olevani nainen..
Toihan nyt on ihan tavallinen juttu. Nuorena n. 19-24 v. asti ainakin suurin osa tuntemistani tytöistä tossa iässä oli tosi vapaamielisiä tossa mielessä. Myöhemmin ajatukset vaan muuttuu eikä toi enää innnosta. Nuoret tytöt ottaa cosmopolitanin tekstit liian kirjaimellisesti ja miettii vasta vähän vanhempana et mitähän ihmettä sitä tuli duunailtua nuorempana. Ts. onneksi ihmiset kasvaa. Musta on vähän uskonkiihkoista käydä moralisoimaan tosta enää jälkikäteen. Kaikilla on oma menneisyytensä.
relaa..menneisyys on ollutta..jos rakastat vaimoasi niin tiedät mitä teet... päivä kerrallaan ja eteenpäin...
Minusta tuo että saat tietä vaimon menneisyydestä vasta nyt 10v myöhemmin on kummallista. Eikös sitä suhteen alussa yleensä puhuta myös siitä menneisyydestä. Mieheni sai aika alkuun tietää että olin joskus pettänyt aijempaa kumppania yms.. Ja tämä siksi että olen edelleen tekemisissä, exän kanssa ja hän tapaa myös miestäni. Pahempi jos kuulee joltain muulta kuin minulta. Samoin hän kertoi pitkä aikaisesta pilvenpolttelusta ja joistain muistakin kokeiluista. Olin asialle suopea koska itse kertoi eikä ujostellut.
Nykyään nuorilla naisilla on paljonkin kokemusta ennen sitoutumista ja miehen tulee se hyväksyä. Jos sanoo 23v että on ollut 10 partneria se ei oikeastaaan ole paljon, vain keskimäärin 1,5/vuosi.
Eli suvaitsevuutta, jos vaimo on uskollinen ja sinua rakastaa niin menneisyys on menneisyys eikä se saa tuottaa ongelmia nykyisyydessä...
et kai oikeasti harkitse eroa naisestasi tämän menneisyyden vuoksi...harkitse uudestaan ja puhu asiasta naisesi kanssa. voi olla että hänen nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan käytettiin hyväxi. ehkä naisesi luuli että hänestä välitettiin oikeasti.älä anna menneisyyden häiritä.
Ja osaa sinut tyydyttää.
Varmaan vituttaa mut ajattele kuinka paljon noi jutut ajan kanssa paisuu.
Jos naisella on nuorena muutama saman piirin kundikaveri niin heti on kiertopalkinto tai huora.
Mies ku nussii puolta kylää niin on tosimies.
Jos muijas ei oo pettänyt sua niin mitä sitten.
Niele vitutukses.
Ja ajattele sitä että ne aikaisemmat suhteet oli vaan harjoitusta. Niiden takia sä saat sitä hyvää mitä nyt saat.
Jos muijas ei todellakaan oo pettäny teidän yhdessäolon aikana nii unohda koko juttu.
Paskamaistahan se on kuulla tollasesta, mutta ihan varmana juttua on paisuteltu ja väritetty.