... Että ainoa tapa olla häviämättä pelissä, on olla pelamaatta???
Toisin sanoen, olet tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot, mitä voisit tehdä vaikuttavat toinen toistaan huonommilta, joten odotat ja toivot vain, että tilanne muuttuisi joksikin muuksi siksi muuttumatta.
Itselläni ollut useamman viikon verran juuri tämä tunne ja voin syyttää siitä lähinnä itseäni. Sinä (nainen) voisit kuitenkin purkaa tilanteen helposti, jos sen vain huomaisit ja haluaisit.
Toisin sanoen, olet tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot, mitä voisit tehdä vaikuttavat toinen toistaan huonommilta, joten odotat ja toivot vain, että tilanne muuttuisi joksikin muuksi siksi muuttumatta.
Itselläni ollut useamman viikon verran juuri tämä tunne ja voin syyttää siitä lähinnä itseäni. Sinä (nainen) voisit kuitenkin purkaa tilanteen helposti, jos sen vain huomaisit ja haluaisit.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäs laitoit ”asioita tapahtumaan”. Olisi kannattanut miettiä mitä aiheutat, kun tiedät mitä itse olet tehnyt. No, eipä sun tartte täällä ainakaan enää katella... 😴
Tällä kertaa riipaisi.... En voi sano kuin anteeksi. Palaan vielä asiaan jos annat tähän vain luvan.
siirtää vastuu...
Sinä huomasit, mutta koskaan muuttunut et.
Millainen tilanteesi tarkemmin on Ap? Mitä tämän naisen pitäisi tehdä auttaakseen jumisi purkamisessa?
Aloitus kiinnosti, koska itselläni on jollakin tavalla samanlainen tilanne. Mihin tahansa suuntaan yrittäisinkään liikkua nyt, niin aina jotakuta sattuu. Olisi ehkä mahdollista voittaa tosi paljon ja toisaalta riski siihen, että menettää paljon (oikeastaan omalla laillaan tärkeimmän ihmisen koko elämässä) on myös todella suuri.
Tuloksena on jumittuminen ja toisaalta aivan joka tapauksessa kipu. Eli sattuisi ihan miten päin vain eikä vain minua, ehei. Tämä muuttumaton nykytilanne tuntuu, toisen menettäminen ja tunteidensa avaaminen ilman vastakaikua sattuisi, mutta niin sattuisi sekin, jos jotain voisi joskus olla. Olen toki itsekäs ja toivoisin jälkimmäistä. Mutta toivon myös sitä, että oli asia miten päin tahansa, niin hän ainakin ottaisi askelia kohti parempaa oloa riippumatta yhtään kenestäkään muusta.
Haluaisin liikauttaa tilannetta johonkin suuntaan, jotta kipu edes muuttaisi muotoaan tai aikaa myöden joskus ehkä jotenkin lakkaisikin. Eniten tahtoisin juuri nyt vain tietää, missä olemme toistemme suhteen. Sekin riittäisi ainakin toistaiseksi. Minä tiedän mitä hän merkitsee minulle, mutta minulla ei ole tietoa mitä merkitsen hänelle ja tietääkö hän minun ajatuksistani.
Onnea tilanteesi ratkaisemiseksi : ).
AP tässä. Tilanne ratkesi kun uskalsin lähestyä kyseessä olevaa naista.
Omalla kohdallani kyseessä oli voimakkaamman puoleinen ihastus, jota olin jo aiemmin lähestynyt, mutta en ollut vielä tuolloin tuonut todellisia tunteitani esiin. Koska olin niin voimakkaasti ihastunut, vedin ensimmäisestä kohtaamisesta kaikenlaisia uskomattomia johtopäätöksiä, jotka näin jälkikäteen ajateltuna vaikuttavat ehkä jopa hieman huvittaviltakin (mikä todistaa, että ihastuneena ihminen ei ajattele järkevästi) . En uskaltanut kohdata tämän seurauksena ihastustani pitkään aikaan ja kärvistelin asian kanssa jatkuvasti pääni sisälläni.
Rohkaistuin kuitenkin loppujen lopuksi ja kerroin tunteistani ihastukselleni. Ilmeni, että ihastukseni oli varattu, joten jouduin loppujen lopuksi vain nuolemaan näppejäni. Tästä huolimatta koin, että lähestyminen kannatti, koska ihastuksen tunteeni helpotti nopeasti kieltävän vastauksen saamisen jälkeen. Huomasin samalla kaikkien aiemmin tekemieni johtopäätösten olleen enemmän tai vähemmän merkityksettömiä, koska en ollut edes huomioinut ihastukseni jo olemassa olevaa parisuhdetta.
Jälkikäteen ajateltuna olisin säästynyt paljolta jos olisin edennyt asian suhteen heti kun siihen oli vain tilaisuus. Asiasta turhaan murehtiminen ja päätöksen lykkääminen sai vain aikaan pitkän ja tuskaisan ajanjakson, josta ei ollut mitään hyötyä kenellekään.
Jos olet itse samankaltaisessa tilanteessa niin minun neuvoni onkin, että etene asian suhteen jos suinkin vain pystyt. Vaikka joutuisitkin pettymään niin tulet kärsimään todennäköisesti vähemmän kuin jos olisit pitkittänyt tilannetta tarpeettoman pitkään.
Kiitos vastauksestasi Ap : ). Varmaan jossain vaiheessa pitääkin ottaa asia puheeksi. Vielä ei pysty mutta varmasti jossakin vaiheessa.
Jos tämä mitenkään minuun liittyy niin olen heti valmis puhumaan siitä, missä ollaan suhteessa toisiimme - emme kovin pitkällä, mutta loppua ei ole minun puolelta näkyvissä.
Aloitteista molemmin päin olen joskus historiassa kokenut. Olen joskus, ollessani itse sinkku tehnyt aloitteen ja kertonut tunteista. Kummallakaan kerralla en saanut vastakailua. Toinen heistä vastasi, että on otettu ja arvostaa uskallustani asiassa, vaikka ei tunne samoin. Välimme eivät menneet vaikeaksi. Toiselle vaan kerroin tunteistani ja sanoin silti samaan aikaan etten usko tunteen johtavan mihinkään, koska toinen oli varattu. Hän oli myös otettu omalla tavallansa, ja sanoisin että henkisellä puolella lähennyimme paljonkin. Olimme pitkään tärkeitä ystäviä toisillemme. Kummassakin tapauksessa aloite kannatti. Ja oma toipumiseni pääsi alkuun.
Aikuisilla, joilla on stabiili tunne-elämä, ei ole tarvetta mollata tai nolata toista. Ja kun aloitteessa jättää tilaa myös mahdolliselle ei:lle, on toisen helpompi vastaanottaa viesti. Kun asiaa miettii vähän ei tunteiden kokemisessa pitäisi olla miten pahaa. Mitä noloa siinä on jos tykkää toisesta?
Kun toinen on varattu, ei se ole kellekään helppo tilanne. Kohde voi olla onneton/rakkaudeton omassa suhteessaan tai yhtä hyvin päättää jäädä vaikka tuntisi tunteita sinua kohtaan. Luultavasti hän on itsekin hyvin hämmentynyt tunteistaan. Useimmiten terveeseen parisuhteeseen ei pääse väliin. Jos on tilaa uudelle, on tyhjä tila jo valmiina odottamassa. Sanoin näin vaikken koskaan ole pettänyt.
Jos hän on täysjärkinen normaalilyinen aikuinen, osaa hän ottaa tunteesi vastaan. Kun tunne on molemmin puoleinen, keskustelemalla pääsee eteenpäin miettimään mihin tästä mennään.
Itsellä vähän kävi niin, että tunteet yhtäkkiä yllätti voimallaan, vaikka olen varattu. Ei tunteille mitään voi, Jos hän tekee aloitteen, pääsemme keskustelemaan ja miettimään miten tämän tilanteen voisi purkaa. Helppoja ratkaisuja ei ole, ja siksi itse en pysty keskustelua avaamaan. En halua sotkea häntä kuvioon, jos hän ei tosissaan itse sitä halua. Tavallaan tekis mieli vaan unohtaa kaikki hetkeksi ja elää sitä hänen (sinun) ja minun hetkeä, ja antaa ajan näyttää mihin se lopulta vie.
Koitapas säkin suuntautua mieluummin omaan parisuhteeseesi ja korjata sitä. Se on kummallista, että heti ollaan menossa aidan toiselle puolelle, jos varmistutaan, että toisellakin osapuolella on tunteita.
Kyl mä pelin tunnen. Se tuntuu kylmältä tunteelta, kun jättää loput pelaamaan, vaikka sisällä hehkuu.
Tämä nyt selvä. En halua itsekään näkemättä, syvempiä ajatuksia vaihtaa. Se olisi turhaa, aiheuttaen jopa harmia, jos puhelintasi joku toinen tarvisi. Varsinaisesti jututtamisella en tarkoittanut, että tenttaisin sinua. Ennemmin olisin kertonut ymmärrettävämmin syitä, miksi silloin muinoin ei mitään tullut ja kuulla mitä itse minulle haluaisit tapahtuneesta sanoa. Silloin siitä olisin ystävänä toivonut jatkoa ja olin kovasti pettynyt, kun et suostunut puhumaan etkä edes silmiin enää katsomaan. Se oli sinulle kova kolaus, mitä en itse tajunnut ollenkaan siinä vaiheessa. Ymmärtmättömyydelleni oli syynsä, että en erottanut sinun tapausta erilaiseksi muihin verrattuna, vaikka olisi pitänyt - läheisemmistä väleistä johtuen. Otin lopulta uuden päämäärän. Näin jälkikäteen tiedän, että tiet vei läheltä, mutta ei kohdattu. Samoja käytäviä kuljettiin talvi, minä illalla ja sinä päivällä. Eipä tiedetty. Sitten muutaman kerran yllättäin sinut näin ison talon lounaspaikassa - olin töissä saman talon toisen pään kerroksissa ja sinä olit omassa kerroksessasi ehkä vieraileva tähti niinä kertoina. En saanut silloin lähestyttyä, kun oli liikaa muita ympärillä enkä ehkä ollut riittävän kypsäkään keskustelemaan. Nyt tiedän, että niinä aikoina pienen ihmisen sormet olivat jo kietoutuneet ja vieneet sormiesi lisäksi koko käden. Onnellista eloa sinulle itsellesi ja suhteellesi. Mikäli tiemme silti jossain vaiheessa kohtaa sattumalta tai tarkoituksella, niin osaan ja haluan olla ystävällinen ja asiallinen, vaikket olisikaan kohdatessamme vain itseksesi.