koen että ne asiat mitä minulla on määrittävät minut yksilönä (tavarat, saavutukset yms). ja siten erotun muista. jos kaikilla on täsmälleen samat jutut kuin minulla niin koen ettei minua ole. etten eroa millään tavalla mistään ihmismassasta, olen vain kasvoton ja olematon piste.
kadotettu identiteetti
f3123f213f
21524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
En pysty samaistumaan tähän
Entäpä elämänkokemuksesi, lapsuutesi, nuoruutesi jne.? Kenelläkään ei voi olla tismalleen samoja kokemuksia kuin sinulla.
Voi, olet varmaan aika nuori vielä. Identiteettikysymys liittyy vahvasti yksilön maailmankuvaan ja ymmärrykseen ihmisarvosta. Ihmisarvoa ei määritä mainitsemasi asiat eikä mitkään tietyt ominaisuudet tai niiden puuttuminen (esim. korkea älykkyys, lahjakkuus, ulkonäköihanteet). Luulen, että niillä, joilla on vahva identiteetti, on kokemus itsestään arvokkaana sinänsä; sinä olet arvokas, koska olet (olemassa), sinut on luotu ja tarkoitettu tänne. Identiteettikysymys liittyy myös itsensä tuntemiseen (kuka minä olen, mitä minä haluan, mitkä ovat päämääräni ja arvoni elämässä jne). Identiteettikysymykseen liittyy usein myös koulutus ja ammatti-identiteettiasiat. Tällaisiin kysymyksiin ja niiden pohtimiseen voi käyttää apuna esim. alan kirjallisuutta (elämänhallintaoppaat jne) ja päiväkirjan kirjoittamista. Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja auttaa jäsentämään niitä.
en ole mielestäni nuori, olen 30 vuotias. aiemmin minä koin että en ikäänny lainkaan, ikäänkuin minun aika olisi pysähtynyt ikuisesti ja muut etenevät valovuosia. nytkun rupean avaamaan ongelmia niin sisältä paljastuu se persoona minkä hiljensin ja pyyhin pois ollessani lapsi. siksi luulet minun olevan lapsi.
Ihminen voi olla arvokas syntyessään ja luojan luoma mutta n. 7 vuotiaana häntä alkavat muokkaamaan sellaiset ihmiset jotka katsovat olevansa älykkäimpiä. Ihminen ei ole sen jälkeen enää vapaa olemaan oma itsensä jos on pakotettu tekemään asioita johon häntä ei ole luotu.
opin ajan kanssa hyväksymään sen että minut aina "pakotettiin tekemään asioita" mutta armeijan jälkeen (miehuuden todistus) minut vain hylättiin täysin antamatta minulle paikkaa tai tarkoitusta ja jouduin tuuliajolle maailman meriin. onneksi rakastuin tyttöön mutta arvatkaa halusiko hän minua?
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Anna aikaa itsellesi rakentaa se terve identiteetti. Keskusteluapu, itsereflektio yms. kannattaa hyödyntää.
Tiesin tuon jo entuudestaan. En usko että kenelläkään on mitään millä voi minua auttaa, toivoisin vain että ihmiset tietäisivät miten pahalta tuntuu jos he hylkäävät
Ok. Onko kyse sitten vain siitä, että etsit "oikeat" ihmiset ympärillesi? Siis ihmiset, jotka aidosti arvostavat ja ovat sinusta kiinnostuneita ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet? Tätähän meistä jokainen kaipaa. Rakkaus on pohjimmiltaan hyväksymistä, kaikissa ihmissuhteissa.
Kukaan ihminen ei ole samanlainen, ei edes identtiset kaksoset! Kenelläkään ei ole täsmälleen samanlaisia elämänkokemuksia, ominaisuuksia jne. Tämä tekee meistä kaikista ainutlaatuisia. Ei sen ainutlaatuisuuden tarvitse olla silmiinpistävää. Kaikki ei näy ulospäin eikä tarvitsekaan. Sanonta, että ihmiset ovat "harmaata massaa" on aika harhaanjohtava, koska se ei ole totta.
minua kiusattiin ja haukuttiin aina naiselliseksi vaikka olen mies. siinä itsetunto katosi kun kokee ettei kukaan hyväksy tai rakasta omana itsenä. olen koittanut koko elämäni matkia miehiä ollakseni hyväksytty mutta olen kadottanut oman identiteettini. minua myös varjosti pelko homoudesta. kunnes tajusin että olen vain herkkä mies, en ole koskaan rakastunut miehiin enkä halua heitä seksuaalisesti. joten en ole homo. mutta kärsin paljon siitä etteei minulle löydy vastinparia naisista ja muutenkin siitä ettei voi vain olla se mikä on..
Sinun kannattaa puhua jollekin (ammatti)auttajalle noista asioista, että saat kerrottua kaiken ja tulet kuulluksi. Siinä se itsetuntokin vahvistuu. Luulen, että miehille ja naisillekin annetaan tietty miehen tai naisen ihanne, jollainen pitäisi olla. Jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Tietyt luonteenpiirteet eivät sinänsä liity mieheyteen tai naiseuteen, vaikka niin ehkä jotkut ajattelevat.
Lopetettaisiinko jo puheet noista ammattiauttajista koska sellaisia ei psykiatrian alalla ole olemassa.
Arvaaminen ei ole ammattimaista. Ammattimaista ei myöskään ole se että terveydenhoidosta on tehty bisnestä jos tavoitteena on myydä pillereitä ja kytätä terveysfirman osakekursseja lapsikin ymmärtää että jokin ei nyt täsmää.
lglglgl se on osa sitä "hyvinvointiyhteiskuntaa", että ihmisten välittäminen minusta annetaan valtion taakaksi. :D, sama kuin tuo tyyppi sanoisi että en välitä vittujakaan mee valittamaan muaalle.
lglglgl tuo tyyppi ei edes tiedä että olen käyttänyt mielenterveys palveluita 10 vuotta ja selittänyt terapeuteille ja psykiatreille ummet ja lammet elämästäni. silti hän luulee olevansa viisas ja oikea neuvomaan minua itsestään selvyyksillään.
Hei, yritin vain kuunnella. Vastasinkin tuossa sinulle yllä, että ne rakentavat, rakastavat ihmissuhteet on se avain. Sen sinä varmasti jo tiedätkin. Hyvää jatkoa sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!
Jokainen saa olla sellainen kuin on ei vain pidä paikkaansa tässä maailmassa. Välittömästi kun koulut alkavat ihmistä ruvetaan muokkaamaan erilaiseksi kuin mitä alunperin oli pakotetaan tekemään asioita mitä ei halua tehdä.
On myös väärin muita kansalaisia kohtaan että psykiatreille maksetaan korkeaa palkkaa pelkästään yrittämisestä ei putkimiehellekkään makseta siitä että pelkästään totesi missä vuoto on ja yritti korjata.
On jo vuosikymmeniä tiedetty mitkä asiat ovat vahingollisia koska niitä on tutkittu mielenterveydelle esim. koulussa puheiden pitäminen on yksi näistä mutta koska samalla linjalla jatketaan eikä mitään muuteta tiedetään varmuudella että joidenkin ihmisten elämän tuhoaminen on tarkoituksellista rikastumis mielessä.
Onko sinulla suojakuori josta haluat murtautua ulos? Kasvattaa sisäinen lapsi aikuiseksi?
Miten muut sinut näkevät ei ole koskaan koko totuus.
jotain semmosta, mutta ei näitä mun juttuja kannata ottaa nii tosissaan höpisen yleensä kaikkea paskaa joka paikkaan koska se viihdyttää ja saattaa saaada naurut
Miksi mies ei saisi olla herkkä? Miksi mies ei saisi haluta rakkautta ja hellyyttä? En usko, että me naiset ja miehet olemme niin erilaisia pohjimmiltaan.
Oletko miettinyt, että jos et uskalla murtautua kuorestasi ja näyttää kuka sinä Ikeasti olet? Ihminen vaistoaa helposti feikkaamisen ja se vaikuttaa suhteisiin ja suhteiden alkamiseen. Täytyy olla aika vahva pari, uskaltaakseen nähdä intuitiolla (tai hyvin impulsiivinen, joka ei mieti yhtään).
Se on hyvä, asia että olet apua etsinyt. Kaiken parantavaa äititeresaa kun ei ole. Parisuhde toimii vain kun kumpikin kantaa. Välillä kantaminen voi olla vain toisella, mutta kumpaakin tarvitaan jos puuhutaan pidemmän ajan yhteydestä. Jos ei uskalla yrittää, ottaa riskiä, että turpaan tulee, ei pääse edes alkuun.