Pitkästä aikaa taas teatterin penkille ja ihmettelemään toimintahuttusuosikkini Bladen päätösosaa. Tai no päätös ja päätös, ainahan näihin kirjoitetaan loppu joka mahdollistaa tarinan jatkon miten ja mistä vain. Meno oli jokseenkin hulvatonta ja kaikeksi onneksi sangen päätöntäkin sanan monessakin merkityksessä.
Draculan rutjake päättää tehdä näyttävän paluun ja annahan olla, ikinuoren puolivampyyri Bladen täytyy taas pläjäyttää hopealuodit viuhumaan. Erityistä juonta Trinityssä ei voida väittää olevan. Riittää, kun tasaisin väliajoin vaihdetaan maisemaa, höpistään hiukka pehmoisia, ja jos siltä tuntuu lyödään/potkitaan/ammutaan mahdottomilla hilavitkuttimilla ympäriinsä.
Jos Blade-leffoja haluaisi kategorisoida, olisi lopputulemana sarjakuvamaisen yltiöväkivaltainen semikauhulla varustettu toiminta. Yllättäen toimintaosuudet ovat tällä kertaa Bladen kompastuskivi. Yhtään oivaltavaa kikkaa, kuvakulmaa tms. ei nähdä, vaan meno on mukanotkeaa ja ei-näyttävää sähellystä. Omituista. Entistä yllättävämpää on, että toimintaa on melko vähän ja harvoin. Tapahtumapaikkoja sen sijaan on mieletön määrä, ja niitä hukataan melko surutta - esimerkkinä verenlypsämö tms. Upeisiin lavasteisiin olisin uskonut keksittävän jotain merkityksellistäkin tekemistä. Heikohkon toiminnan taustalla raikaa onneksi turboahdettu konemusainen soundtrack, joka paikkaa kuvallisia puutteita hämmästyttävän paljon. Erinomaista!
Toiminnan puutteet pelastaa kuitenkin lopullisesti herttaisen kököt ja lupsakat puheosuudet ja kaunis kuvasto (yleensä öisestä) kaupungista ja muusta ympäristöstä. Rauhallisia tunnelmoivia kohtauksia, joissa ei välttämättä puhuta tai tapahdu juuri mitään on paljon, ja niiden välittämä tunnelma on mainio. Kauniita kuvia kauniista lavasteista ja ihmisistä, ei muuta. Trinityn parissa hiipii mieleen enemmän kuin usein pitkän ja tunnelmallisen musiikkivideon tunnelma.
Näyttelijät tekevät kovan työn saadessaan nahkahousut venymään näyttäviin urheilusuorituksiin. Roolit ovat kautta linjan herttaisen yksioikoisia ja 80-lukulaisia. Snipes hiukan ylimörisee nimiroolinsa ollen kuitenkin uskottava vanhanajan lihassankari, Jessica Biel kauniina taistelutypykkänä on erinomainen valinta tuomaan hengenmukaista sexbombia kuvaan, ja Ryan Reynoldsin moottoriturpainen sidekick on täysin yllättäen hauska höpinöissään. Pahispuolella tuntematon pänikkänäyttelijä onnistuu kelvollisesti rauhallisena (hyvä!) Draculana. Lopun muodonmuutoksensa on näkemisen arvoinen.
Mielenkiinnolla olen seurannut mustantyylikkään kuvaston ja tarinankerronnan etenemistä toimintafilkkojen kuvastossa. Ensin oli Dark City muuttuvine maailmoineen ja mustiin nahkatakkeihin pukeutuvine agentteineen. Matrix lainasi edellä mainitulta lähes identtisen tarinansa ja kuvastonsa lisäten soppaan viileänpirteät aurinkolasit. Bladea suunniteltaessa tuotantotiimi -siis tuottaja- katsoi sitten parhaaksi ottaa kuvastoonsa pukeutumiskoodinsa yks-yhteen Matrixilta. Trinityyn puvusto on päivitetty lupsakasti punaisella. Ah, tätä kierrätyksen ihanuutta.
Vielä leffan nimestä. Kuka tai mikä prkl on Trinity? Ehkä olin teatterin hämärissä taas pitkästä aikaa niin hoo moilasena, etten asiaa oikein sisäistänyt.
***½ / ***** mahtavasta soundtrackista ja tekemisen meiningistä ja ennen kaikkea ymmärryksestä jättää toiminnan väliin rauhallisia tunnelmatuokioita.
Draculan rutjake päättää tehdä näyttävän paluun ja annahan olla, ikinuoren puolivampyyri Bladen täytyy taas pläjäyttää hopealuodit viuhumaan. Erityistä juonta Trinityssä ei voida väittää olevan. Riittää, kun tasaisin väliajoin vaihdetaan maisemaa, höpistään hiukka pehmoisia, ja jos siltä tuntuu lyödään/potkitaan/ammutaan mahdottomilla hilavitkuttimilla ympäriinsä.
Jos Blade-leffoja haluaisi kategorisoida, olisi lopputulemana sarjakuvamaisen yltiöväkivaltainen semikauhulla varustettu toiminta. Yllättäen toimintaosuudet ovat tällä kertaa Bladen kompastuskivi. Yhtään oivaltavaa kikkaa, kuvakulmaa tms. ei nähdä, vaan meno on mukanotkeaa ja ei-näyttävää sähellystä. Omituista. Entistä yllättävämpää on, että toimintaa on melko vähän ja harvoin. Tapahtumapaikkoja sen sijaan on mieletön määrä, ja niitä hukataan melko surutta - esimerkkinä verenlypsämö tms. Upeisiin lavasteisiin olisin uskonut keksittävän jotain merkityksellistäkin tekemistä. Heikohkon toiminnan taustalla raikaa onneksi turboahdettu konemusainen soundtrack, joka paikkaa kuvallisia puutteita hämmästyttävän paljon. Erinomaista!
Toiminnan puutteet pelastaa kuitenkin lopullisesti herttaisen kököt ja lupsakat puheosuudet ja kaunis kuvasto (yleensä öisestä) kaupungista ja muusta ympäristöstä. Rauhallisia tunnelmoivia kohtauksia, joissa ei välttämättä puhuta tai tapahdu juuri mitään on paljon, ja niiden välittämä tunnelma on mainio. Kauniita kuvia kauniista lavasteista ja ihmisistä, ei muuta. Trinityn parissa hiipii mieleen enemmän kuin usein pitkän ja tunnelmallisen musiikkivideon tunnelma.
Näyttelijät tekevät kovan työn saadessaan nahkahousut venymään näyttäviin urheilusuorituksiin. Roolit ovat kautta linjan herttaisen yksioikoisia ja 80-lukulaisia. Snipes hiukan ylimörisee nimiroolinsa ollen kuitenkin uskottava vanhanajan lihassankari, Jessica Biel kauniina taistelutypykkänä on erinomainen valinta tuomaan hengenmukaista sexbombia kuvaan, ja Ryan Reynoldsin moottoriturpainen sidekick on täysin yllättäen hauska höpinöissään. Pahispuolella tuntematon pänikkänäyttelijä onnistuu kelvollisesti rauhallisena (hyvä!) Draculana. Lopun muodonmuutoksensa on näkemisen arvoinen.
Mielenkiinnolla olen seurannut mustantyylikkään kuvaston ja tarinankerronnan etenemistä toimintafilkkojen kuvastossa. Ensin oli Dark City muuttuvine maailmoineen ja mustiin nahkatakkeihin pukeutuvine agentteineen. Matrix lainasi edellä mainitulta lähes identtisen tarinansa ja kuvastonsa lisäten soppaan viileänpirteät aurinkolasit. Bladea suunniteltaessa tuotantotiimi -siis tuottaja- katsoi sitten parhaaksi ottaa kuvastoonsa pukeutumiskoodinsa yks-yhteen Matrixilta. Trinityyn puvusto on päivitetty lupsakasti punaisella. Ah, tätä kierrätyksen ihanuutta.
Vielä leffan nimestä. Kuka tai mikä prkl on Trinity? Ehkä olin teatterin hämärissä taas pitkästä aikaa niin hoo moilasena, etten asiaa oikein sisäistänyt.
***½ / ***** mahtavasta soundtrackista ja tekemisen meiningistä ja ennen kaikkea ymmärryksestä jättää toiminnan väliin rauhallisia tunnelmatuokioita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Blade valmistui ennen Matrixia - siis sen puvustoa ei ole voitu kopioida matriisista.
Sitten toisekseen, blade on yksi niistä leffoista joka on saanut ideansa sarjakuvasta. Varmaan se trinityn merkitys löytyy viimeistään sajiksen puolelta jos siitä ei mainittu lainkaan itse leffassa.
Blade tuli ENNEN Matrixia, joten eiköhän Matrix ole kopioinut Bladesta.
maalaisjärkee saa käyttää... tuliskohan toi trinity nimi siihen leffaan siitä että siinä on kolme "päähahmoa"... blade, se muija ja karvaturpa jätkä... trinity = kolminaisuus...
Jonkin sortin kolmiyhteyttä arvelinkin nimellä tarkoitettavan. Aiemman kommentoijan ehdotus alkuperäisiin sarjakuviin tutustumisesta ja tiedon onkimisesta sieltä toisi mahdollisesti lopullisen totuuden asiaan.
Elokuvan ulkoasusta ja viittauksista muihin elokuviin: aivan oikeassa olette, pitäisi tarkistaa mutu-tuntumansa ennen kirjoittamista. Julkaisuvuodet IMDb:n mukaan: Dark City 1998, Blade 1998, Matrix 1999.
Lähinnä tarkoitin ko. leffojen yhtäläisyyksillä elokuvien tapahtumia. Eniten ihmetyttää siis viimeisenä julkaistu -ja parhaiten menestynyt- Matrix.
Dark City vs. Matrix: muuttuva maailma kuten ovien katoaminen, katoilla haahuilu, yliluonnolliset kyvyt liikkua maailmassa, Valittu, puvusto jne.
Blade vs. Matrix: katoilla pomppiminen, luotien väistely, tarinan yhtäläisyydet (maailma, jonka olemassaolosta ihmiset eivät tiedä), lopun toimintakohtaus pilvenpiirtäjän aulassa yksi yhteen (muussautuvat pylväät jne.), puvusto aurinkolaseineen jne.
Ihmeellistä, ettei Matrixin julkaisun aikaan ihmetelty asiaa enemmän, koska monessa kohdassa näyttäisi olevan kyse suorasta KOPIOINNISTA.
Kaikki kolme elokuvaa ovat kaikesta huolimatta erinomaisia yksittäisiä taideteoksia epäilyttävistä yhtenevyyksistään huolimatta.
ei helevata... sulla teme on tietysti oikeus omaan mielipiteeseen mut miten joku voi kutsua blade leffoja taideteoksiksi?! siis ihan naurettavia leffoja cooleine aurinkolaseineen, särmättyine partoineen ja nahka-asuineen... samanlaista huttua on nähty leffoissa underworld, resident evil 1 & 2, van helsing (aivotonta toimintaa & kuivakkaa huumoria toimintakohtauksissa esim. joltain lyödään pää irti ja sankari toteaa: ompas päätöntä menoa! heh heh!!!)... nauroiko joku oikeesti blade trinity leffan huulenheitolle???
Blade I on linjaan sopimattomine kökköine huumorikohtauksineenkin erinomainen ja synkkä toimintaelokuva. Hyvä idea (sarjakuvasta) ja reippaan napakka toteutus. Uhkuu kornihkoa 80-luvun lihastenpullistelua sympaattisella tavalla. ****
BII suurin ongelma on tarinan köykäisyys. Uusi vampiirirotu (lievät kauhuelementit toimivat) ja varsinkin pääpirulaisen näyttelijätyö yhdessä kekseliäitten ja tyylikkäitten loppumättöjen kanssa nostavat leffan tukevasti takajaloilleen. ***½
Trinityn huumorille en nauranut. Huumori oli sikäli onnistunutta, ettei se lajityypin perinteiden mukaisesti alkanut vituttaa. Parroista olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Kopiointiaiheeseen voisi lisätä, että mainitsemasi leffat ovat tod.näk. kopioineet aihepiirinsä, kuvastonsa ym. juuri Bladelta jne. Menestystuotteita kopioidaan kaikilla markkinatalouden aloilla, eikä siitä voi syyttää alkuperäisen keksijää. Underworld mielestäni onnistui yllättävän hyvin, mutta nuo muut ovat aika hirveää tuubaa.
vuodelta 1999 jos lisätään sitten tohon matrix listaan. Puvusto ei ole samaa mutta juoni sitten sitäkin lähempänä.