Bonnie and Clyde

Kimissä rakastuin erityisesti siihen että hän rahoitti mun yleellistä elämää rikoksistaan tienaamilla rahoilla, oli heikkona naisiin ja uhkapeluri. Kimillä oli herkkä ja tunteellinen puoli kovan kuorensa takana... Meidän yleellinen elämä Kimin pakomatkan aikana oli sitä että kierrettiin sviitistä sviittiin eli hotellielämää kaikilla herkuilla ja pitkällä nautinnollisella seksillä... Makasin sängyllä selälläni kun Kim bylsi mua haarojen väliin, sain patukkaa sisälleni oikeen kunnolla ja kovalla, tunsin Kimin hiestä märkänä olevan kropan itseäni vasten niin kovaa me pantiin... se oli todella intiimiä ja ihanaa... Otimme yhdessä myös pitkiä suihkuja, Kim tilasi mulle ruusuja ja shampanjaa...

Yleellinen elämä on myös kuluttavaa, rahat hupeni nopeaan tahtiin ja hotellihuoneen vuokria alkoi olla rästissä. Kimin mielestä naisen ei tule elättää miestä, vaan Kim haaveilee siitä että nainen on lasten kanssa kotona ja hän käy töissä, Kim haluaa tavallista perhe-elämää vaikka hänellä on hieman outo tapa näyttää se. Kukaan muu ei oo puhunut mulle rakkaudesta yhtä ihanasti kuin Kim, näin hän sanoi "Rakkautta on ylenmäärinen huolenpito ja välittäminen, valmius uhrata kaikki ja kuolla rakastamansa ihmisen puolesta. " Kim alkoi kuumeisesti pohtimaan millä maksaa hotellin vuokria, sitten hänen mieleensä juolahti ryöstää toisen hotellin kassa tai r-kioski. Kim kertoi mulle suunitelmastaan, en pidä rikollisuutta hyvänä asiana mutta päätin kuitenkin olla mukana siinä. Päätimme ryöstää hotelli Palacen kassan, osoitin virkailijaa aseella ja Kim otti rahat, sen jälkeen pakenimme juosten käsikädessä.

Pakomatkamme ei kuitenkaan sujunut suunitellusti, törmäsimme kahteen kyttään jotka alkoivat selvittämään meidän henkilöllisyyttä. Kim otti aseen minulta ja uhkasi sillä poliiseja, toinen heistä ei suostunut menemään maahan makaamaan joten Kim ampui heidät teloitustyyliin. Olin kauhistunut, en ollut ikinä aikaisemmin nähnyt kuollutta ihmistä ja en uskonut että rakas Kimini pystyisi noin julmaan tekoon vaikka aggressiivinen mies olikin. Onnistuimme pakenemaan junalla hämeenlinnaan ja kirjauduimme hotelliin taas väärillä nimillä. Hotellissa Kimille tuli teostaan niin paha olo että yritti viiltää ranteensa auki, anelin polvillani ja kädet ristissä että rakas älä tee sitä, mitä mulle jää jos sinä lähdet. Kim oli välillä mieleltään tosi synkkä, mutta sekin kiehtoi mua.

Lopulta jäimme molemmat kiinni, hyvästiksi saimme kuitenkin vielä suudella. Minä sain vankeustuomion avunannosta ja Kim elinkautisen. Tosi rakkaus ei koskaan kuole.

Avunannosta istuin paljon lyhyemmän ajan vankilassa kuin Kim. Pääsin vapaaksi ja Kim otti minuun heti yhteyttä. Vankila oli paha paikka etenkin jos siellä istuu sellaisten rikollisten tuttuja joille Kim oli velkaa. Me suunniteltiin myös miten kerätä rahaa jo tulevaisuutta varten. Julkaistiin komeasta nuoresta pojasta treffi-ilmoitus ja pervot vanhat homomiehet ottivatkin heti yhteyttä. Kirjeet ohjasin Kimille joka vankilan kokemuksien kautta osasi flirttailla näille miehille ja kinua rahaa. Rahat lähetettiin mulle, osan pistin säästöön ja osan Cuccin laukkuihin.

Sitten se tapahtui. Muutin usein etteivät Kimille vihaiset miehet kostaisi Kimille mun kautta. Mutta oveeni koputettiin. Siellä oli Psyko-Pauli, tunnettu natsien torpedo ja uhkasi hirttää minut pyykkinarulla ja tehdä iljettäviä asioita elottomalle ruumiilleni. En avannu ovea mutta pelotti. Kun Kim soitti kerroin mitä oli tapahtunut. Kim tulistui ja halusi päästä vapaaksi mahdollisimman pian voidakseen suojella rakkainta seksipommia. Kim laati suunnitelman.

Kävin hakemassa Puotilan perijältä ison satsin huumeita, jotka annoin Horukselle. Horus jäi kiinni poliiseille ja koska Horus on kuin mies niin hänet vietiin samaan miestenvankilaan kuin Kim. Sitä ennen taiteilija-Tikku tatuoi Horuksen täyteen vankilan pohjapiirrustuksia. Pian Kim pääsikin pois vankilasta salareittiä pitkin mutta Horus pääsi viimein lesboudestaan huolimatta miehenmakuun ja päätti jäädä vankilaan asumaan onnellisesti loppuelämäkseen.

Varmuudeksi että pääsemme varmasti pakoon meillä oli pakoautonkuljettaja Menetetty Poika. Hänellä oli uusi mersu, kaksi katanaa ja yksi pistooli, ettei kukaan meitä pysäytä. Hänellä on myös aina vauhti päällä koska hän ei ole koskaan selvinpäin vaan ehta pilleripää. Apukuskina oli Pyssy-ToniCool, jonka tähtäyksestä ei ainakaan kukaan selviäisi. Menetetty Poika ajoi kohti auringonlaskua Kimin ja minun bylsiessä takapenkillä haaroväleihin. Kim oli mun päällä mutta kohta hänen hikiseltä otsaltaan heijastui siniset valot, poliisit olivat päässeet perille. Sukelsimme Kimin kanssa hesen käärinpapereiden alle piiloon.

Menetetty Poika kaarsi tien sivuun ja poliisi parkkeerasi perään. Miespoliisi lompsi hitaasti autonviereen kuskinpuolelle ja Menetetty Poika rullasi ikkunan alas ja alkoi hätääntyneesti selittämään ettei varmastikaan ajanut ylinopeutta. Poliisi siemaisi kahvia välillä muumimukista ja sanoi lopulta "Mä en jaksa kuunnella sun kitinää laitatko vaikka ikkunan kiinni siksi aikaa kun vingut". Poika teki hämmentyneenä työtä käskettyä. Pian vierelle tuli vanhempi konstaapeli, se oli kaunis nainen. Menetetty Poika nojasi ikkunaa vasten rakastuneena niin että koko ikkuna meni huuruun. Nainen pyysi rullaamaan ikkunan alas, että Menetty Poika voisi puhaltaa alkometriin. Poika ei ymmärtänyt miksi nainen hymyili niin vienosti hänelle puhalluksen aikana, mutta kun alkometri näytti viittä promillea alkoi miespoliisi nauramaan. Mies meni istumaan poliisiautoon näpyttelemään tietoja. Nainen nojasi autoon ja kysyi Menetetyltä Pojalta tulisiko se syömään burritoja hänen kanssaan kun pääsee putkasta ja Poika suostui innoissaan.

Poliisit veivät Menetetyn Pojan ja jäimme tienposkeen. Kim soitti hätääntyneenä Puotilan perijälle ja kysyi mistä saadaan uusi hyvä kuski. Vastoin oletuksia Pyssy-ToniCoolilla oli näön kanssa ongelmia eikä hän voinut ajaa. Perijä antoi numeron johon soittaa ja pian meille ilmaantuikin kuskiksi teiden Kuningas-Kinte, hän oli musta mies jolla oli norsunluinen nenälävistys. Kavahdin mustaa kuontaloa mutta mies ajoi loistavasti. Pian perään ilmestyi moottoripyörä ja Kim tunnisti sen Psyko-Pauli. Kuningas-Kinte lähti kaahaamaan lujaa eteenpäin mutta PsykoPauli pysyi perässä. Kuningas-Kinte heitti puhelimensa Kimille ja käski soittaa heti veljelleen Kuningas-Zulupille. Samaan aikaan tuiotin takaikkunasta miten Psyko-Paulin ajovalo lähestyi...............

Tässä todellista jatkoa novellille, unohdetaan trollit:

Luonnollisestikkin vapauduin nopeammin vankilasta kuin Kim koska sain tuomion vaan avunannosta. Vankeustuomion jälkeen yritin rakentaa jälleen normaalisti elämääni, opiskelin oppisopimuksella merkonomiksi ja pääsin s-markettiin töihin kassaneidiksi. Kimin kanssa emme lopettaneet yhteydenpitoa vankeusaikana, kirjeet kulki tiheään tahtiin puolin ja toisin, en nähnyt enää syytä miksen voisi seurustella Kimin kanssa koska olen nyt kuin Kim eli langennut kaikkiin synteihin ja riisunut siivet enkelin... tajusin että mun kädet on yhtä lailla veren tahrimat kun pakenin Kimin kanssa ampumisen jälkeen enkä jäänyt auttamaan uhreja. Vain kaksi rikkinäistä ihmistä voi ymmärtää toisiaan, äiti pieksi Kimiä hänen ollessa lapsi ja siksi Kim haukkuu äitiään h-uoraksi, minun äiti on mielisairas ja isä alkoholisti eli meillä molemmilla on rikkinäiset lapsuudenperheet ja myös rikosrekisterit ja kokemusta vankilaelämästä...

Kimillä oli myös taiteellisia lahjoja, hän on luova, Kim haluaa kirjottaa elämästään kirjan ja Kimillä oli tapana välillä lähettää mulle piirustuksiaan yks niistä oli sellanen jossa on miehen kasvot ja ne kasvot on kuin rikkinäisen peilin sirpaleita ja vieressä portaat jotka menee taivaaseen... Tunnen itsekkin vetoa taiteellisia ammatteja kohtaan haluaisin tehdä näyttelijän tai mallin töitä. Meillä molemmilla on tarve olla jotain suurempaa... Bonnie and Clyde, John and Yoko, Kurt and Courtney, Sid and Nancy, Mila ja Kim... Maailma tulee muistamaan meidät!

Vapautumiseni jälkeen menin Kimin kanssa vankilassa naimisiin, minusta tuli Mila Andersen ja naimisiin menon jälkeen saimme lounastaa hyvän kotiruuan ääressä sukulaistemme kanssa. Perhetapaamiset alkoi pyörimään ja vaikka se perhetapaamishuone oli aika kolkko niin ei se haitannut mitään kun kahden ihmisen sydän sykki rakkautta, se lämmitti meitä ja perhetapaamisilla me yleensä pantiin. Makasin sohvalla ja Kim pani mua mieluiten lähetyssaarnaaja asennossa tai takaapäin. Kolmannen perhetapaamisen jälkeen aloin ihmettelemään outoja oireita, rintani oli turvoksissa ja kipeät, myöhemmin menkat jäi myös pois, menin apteekkiin ja ostin raskaustestin, menin kotiin ja tein sen, hermostuneena kyttäsin mitä se testi näyttää... RASKAANA! Olin ihan täpinöissä, mun teki mieli hyppiä ja pomppia, samalla silmistäni tuli ilon kyyneleitä ja nauroin! En voinut uskoa tätä todeksi, tuleeko minusta oikeasti mamma?. Seuraavaksi mietin miten kertoisin asiasta Kimille. Kun Kim soitti sanoin " arvaa kulta mitä? " , Kim vastasi " noh? " , siihen vastasin " OON RASKAANA! " ja Kim oli silleen " ihanko tosi!? " , johon vastasin " joo joo.. me saadaan vauva. voitko kuvitella vihdoin kaikki meidän haaveet käy toteen, meistä tulee ihka oikea perhe " , johon Kim vastasi häkeltyneenä mutta onnellisena " WAU.. " ja käski mun pitää erityisen hyvää huolta itsestäni, olinhan Kimin vaimo ja odotin nyt hänen lastaan... Kim sanoi että jos tarviin rahaa niin mun täytyy pyytää häntä lähettämään ja jos tarviin ikinä mitään muuta niin voin mennä Kimin äitipuolen ja isän luokse he pitävät minusta huolta. Kim vaati mua myös tuomaan ultrasta kuvat heti hänen lapsestaan kun se vain on mahdollista ja raskauden edetessä pidemmälle oli ihana nähdä miten tohkeissaan Kim oli lapsestaan ja halusi silitellä mun raskausvatsaa, tuntea vauvan jokaisen potkun ja kun synnytys oli loppusuoralla, Kim kuuli puhelimen toisessa päässä kun vauvamme parkaisi ensimmäisen kerran. Tyttäremme nimeksi tuli Sofia Johanna Andersen.

Kim koki usein surua siitä ettei pysty vankilasta käsin olemaan kunnolla isä tytölleen ja menetti hermonsa. Kim pääsi vankilasta viikonloppu lomalle ensimmäisen kerran Sofian ollessa 3-vuotias, Kim on kyyninen ja paha teeskentelijä, siksi hän onnistui johtamaan huumekauppaa vankilan sisällä ollessaan virallisesti vankien puhemiehenä, tästä tienatuilla rahoilla ja omilla säästöilläni olin onnistunut ostamaan meille uuden omakotitalon. Nähdessään ensimmäisen kerran meidän kodin Kim katseli ympärilleen ja sanoi että " vai tälläsen oot ostanu.. " ja tykkäsi myös sisustuksesta... Sofia pomppi innoissaan Kimin jalkojen juuressa ja hoki koko ajan " Isi! Isi! " kun isä oli tullut ensimmäisen kerran kotiin, se hymyilytti meitä kaikkia. Meillä elettiin tavallista perhe-elämää, kokatessani keittiössä meksikolaista, näin kuinka Kim ja Sofia leikkivät olohuoneen matolla, taustalla pauhasi pikkukakkonen. Kim kävi Sofian kanssa myös pulkkamäessä. Sillon ajattelin että tää on sellasta elämää mitä molemmat ollaan toivottu vaikeuksistamme huolimatta, Sofia tuo meidän elämään niin paljon onnellisuutta.

Kun Sofian nukkumaanmeno aika koitti, olin lämmittänyt saunan ja se tarkoitti laatuaikaa meille vanhemmille. Siemailin lasista viiniä, erotiikan juomaa ainoastaan pyyhe päälleni käärittynä. Huhuilin kylpyhuoneen ovelta " tuutsä kulta? " ja Kim tuli laittaen perässään kylpyhuoneen oven kiinni. Tiputin pyyhkeen nilkkoihin ja hieroin molemmilla käsillä rintoja

Posliiniksi ajeltu alapääni oli märkä ja sykki kiimasta. Kim riisui vaatteensa ja eikä mennyt kauaa kun hänellä alkoi kovettua. Sitten Kim käveli suihkuun ja antoi lämpimän veden virrata vartaloaan pitkin, kävelin Kimin perään painauduin mieheni selkää vasten ja otin saippuan käteeni ja aloin hieromaan sillä miestäni... rakastan hänen leveitä hartioita ja lihaksikkaita käsivarsia. Vankilassa on aikaa treenata. Tämän jälkeen menimme saunaan, molempien iho kimalteli vesipisaroista. Kim tuijotti saunassa mun rintoja ja alkoi kovettua entistä enemmän, tuli huomattua selvästi miten puutteessa oleminen vankilassa vaikuttaa. Kim sanoi että nyt hänelläkin sykkii kiimasta kovana. Menimme tämän jälkeen vilvottelemaan kylpyhuoneen puolelle, ei pitkään jaksa olla putkeen kuumassa löylyssä, Kim imi nännejäni ja ne kovettui. Olin kasvot mieheni kasvoja päin ja viettelin ja runkkasin häntä, sitten etenin alaspäin ja otin suihin, lutkutin oikeen kunnolla, pitkiä nuolaisuja kullin vartta pitkin. Tämän jälkeen Kim sanoi hakevansa keittiöstä juotavaa ja menin itse takaisin saunan puolelle, Kimin tullessa takaisin hänellä oli suora näkymä tussuuni saunan lasioven läpi koska olin levittänyt haarani ja hieroin klitoristani ja välillä upotin sormea tussuun sisään ja maistoin myös omaa nestettäni. Sanoin kulta tuu tänne ja ohjasin Kimin kullin tussuuni. Kim puksutteli lantiollaan kulliaan mun sisään, voihke ja litinä täytti saunan.

Kiedoin jalkani mieheni vyötärölle ja hän työntyi entistä syvemmälle sisääni. Tämän jälkeen siirryin ratsastamaan mieheni kullilla, märät pitkät hiukseni valui rintojani pitkin. Kim laukesi sisääni ja se ei haitannut yhtään, olimme sopineet että alamme yrittämään Sofialle pikkusiskoa tai veljeä.

Kiimaisen saunahetkemme jälkeen katselimme vielä yhdessä leffaa, jonka jälkeen menimme vierekkäin nukkumaan.

Kantoiko kansainvälinen seikkailija hirmuista, paksua asetta housuissansa?

Kello oli jo myöhä, yli yhden yöllä. Kuningas-Zulup käänsi kylkeä keittiön lattialla kotonaan kun puhelin pärähti pirisemään. Hänen ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen rakkautensa, pieni ja iloinen japanese chin, tuli nuolemaan hänen kasvojaan samalla kun Kuningas-Zulup itse hapuili kännykän käteensä ja vastasi tylysti "Hä" puhelimeen.

"Täällä Kim! Veljesi Kuningas-Kinte käski soittamaan sulle, meillä on täällä hätätapaus!" Kim huusi jännityksestä kireällä äänellä.
"Hetkonen, sähän kuulostat tutulta, ootko sä se Raikaspeppu-Rane mille pistin niitä satasia lohikäärmekullia varte?"
Kim nielaisi, Kuningas-Zulup taisikin olla yksi höynäytetyistä pervoista vanhoista miehistä. Hän ei saanut sanaa suustaan, sillä missään nimessä ei hän tunnettua Kunigas-Zulupia olisi halunnut höynäyttää, hän ei vain osannut yhdistää tämän käyttämää Mahtimela-Pulua yhdeksi hänen salanimistään. Kuningas-Zulup ei piitannut syntyneestä hiljaisuudesta vaan jatkoi monologiaan puhelimessa "Ei helvetti hahaha, millainen reppana Mä tiedän just tommoset reppanamiehet jotka olis vain miehistyneet sykkivästä laavaa syöksevästä lohikäärmekullista, silleen ei homolla tavalla. haha"

Samaan aikaan kun takapenkillä oltiin jännän äärellä puhelun kanssa ja hikihelmet näkyivät Psypo-Paulin moottoripyörän heijastamassa ajovalossa, piti Pyssy-ToniCool etupenkillä silmänsä tiukasti kiinni ja pusersi istuinpenkistä kiinni rystyset valkoisena. Kauniit muistot vilisivät hänen mielessään, lasten syntymät, hyvät hetket ex-naisten kanssa, kananmunadieetti-..... Kyynel vierähti silmäkulmasta kun hän oli varma tämän olevan hänen viimeinen matkansa. Auto huojui ja horjahteli, teki välillä äkkinäisiä käännöksiä ja jarrutuksia. Välillä vastaantulevien ajoneuvojen valot lipuivat kasvojen ohi ja toisinaan kuului vihaisia tööttäyksiä, mutta silmiään Pyssy-ToniCool ei tohtinut enää avata.

Hänen vieressään Kuningas-Kinte sadatteli, nyki vaihdekeppiä ja polki riivatusti polustimia. Hän oli ikävän tietoinen takana tulevan Psyko-Paulin lähestymisestä ja siitä miten hänen oma rakas veljensä oli takapenkkiläisten puhelun aikana pikkuhiljaa lähtenyt luisumaan omaksi vihaiseksi itsekseen. Kuningas-Kinte huokaisi kuullessaan veljensä äänen "...- kissanpentu. Semmonen reppana se Kim, kuule mä voisin hakata sut hahah. Älä housuihin kuse siellä sentään vaikka se lämmittäis. Kyllä me susta reppana vielä mies leivotaan, saatanan itkupilli ressuk-...." Myös Kuninga-Kinteä oli rakas isoveli kutsunut ressukaksi ja tämän vuoksi Kinte oli paennut Spartasta. Hän oli viettänyt useat vuodet pelaten vain pelejä tietokoneella ja toivoen ettei kukaan näkisi häntä. Kuningas-Zulup oli kuin vuori hänen vierellään, vaikka hän itsekin oli kaksimetrinen köriläs. Erään riitaisan leikin aikana Kuningas-Zulup oli painanut Kuningas-Kinten kasvot takkaan, sillä nuori Kinte oli ostanut paistomakkarat S-marketistä eikä Lidlistä tai Minimanista. Siksi hän piilotteli kotonaan näyttämättä palanutta naamaansa ja käytti aikansa netissä käännyttääkseen ihmiset käymään Lidlissä. Vaikka Kuningas-Zulupin teko oli hirveä, niin Kuningas-Kinte ei voinut silti muuta kuin katsoa pelonsekaisesti isoveljeään ylöspäin ja toivoi teoillaan hyvittävänsä asiat vielä joskus ja voivansa palata takaisin Spartaan.

Ajovalot välkehtivät yössä ja kiilsivät kosteasta asfaltista. Oli alkanut sataa. Yö oli synkkä ja niin oli myös tunnelma autossa. Kaikki istuivat hiljaa, Kuningas-Kintekin lopetti sadattelun ja yritti keskittyneesti vain saada heidät turvaan, mutta ajaminen ei ollut läheskään niin helppoa kuin silloin kun pelaa Gran Turismoa. Ja sitten se tapahtui. Kuningas-Zulup tajusi että numero josta hänelle näin typerään aikaan soitettiin kuului hänen ei niin rakkaalle pikkuveljelleen. "Ei saatana onko Kunta siellä? Vittu ei yksinkertaisempaa ihmistä o-..." Kuningas-Kinten hallinta autosta petti. Auto lähti riivattuun vesiliirtoon, heittelehti ilman hallintaa ja kaarsi vastaantulevan rekan ajokaistalle. Rekan jarruvalot välähtivät ja äänitorvi raikui kun täysperävaunillinen yritti väistää. Auton takakulma osui rekan puskurinsi
vuun, heitti villejä kieppejä ja lopulta tömähti ojanpohjalle. Takana tulevalla Psyko-Paulilla oli huonompi onni kaksipyöräisen kyydissä, hän kyykistyi ja toivoi pääsevänsä perävaunun akselin alta, mutta hänen kypäränsä tömähti vaunun pohjaan ja hän tippui moottoripyöränsä kyytistä. Ajatukset sumenivat, ensiksi tuli pimeys...

.. Ja sitten valo. Valon keskellä oli kuin enkeli, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen kaunis nainen. Psyko-Pauli ei koskaan välittänyt siitä mitä tunteita muissa herätti. Ei myöskään silloin kuin kaappasi tuon selvästi Puotilan perijän suosioon päässeen tyttösen sydämen. Psyko-Pauli sukelsi pikku-Tuutiluun isoihin sinisiin silmiin, näiden pinnan alla haukkoi henkeä ihastuksesta ja hänen sieraimensa täyttyivät Tuutiluun vastapestyjen hiusten shampoon tuoksuun. Kaunis ja pieni kuin Japanista tilattu seksinukke, niin hakeutui silti iso ja paha Psyko-Pauli Tuutiluun syleilyyn lohtua hakemaan. Lämmin ja iloinen onnentunne valtasi karskin miehen, kun Tuutiluun herkkä ja siro kämmen ojentautui silittämään hänen karvaista poskeaan. Pauli yritti terävöittää katsettaan kohti noita jumalaisia silmiä, mutta hänen näkönsä alkoi hämärtyä kunnes terävöityi jälleen. Taivaallinen lämmin valkoinen valo tarkentui kylmäksi loisteputkivaloksi mutta siinä hän oli edelleen, Tuutiluu hoitajanpuvussaan huolesta murheinen ilme kasvoillaan. Hän pyyhki Psyko-Paulin suusta valunutta kuolaa paperiin ja yritti hymyillä huomatessaan miehen palaavan taas takaisin kipulääkkeiden täyteisistä huuruistaan. Psyko-Pauli yritti nostaa kättään voidakseen koskettaa Tuutiluuta, mutta huomasi käsiensä olevan sidotut sairaalasänkyyn. Tuutiluu hyssytteli heti kun näki pienenkin kauhunhäivähdyksen miehen silmissä. Hän silitteli tämän lihaksikkaita ja tatuoinnein kirjailtuja käsivarsiaan ja kertoi pienellä, heiveröisellä ja herkällä ääneellään miten huolissaan oli. "Sä oot nyt täällä Töölössä kun sun verestä löydettiin niin paljo kaikkia huumeita. Vieroituksessa..... Siitä kolarista on nyt kaksi viikkoa, täällä on muitakin jotka oli siinä"

Psyko-Pauli pysyi hiljaa ja käänsi katsettaan ympäriinsä. Nenään tunkeutui ummehtunut ja homeinen ilma. Hänen huonetovereinaan oli mustahiuksinen saatananpalvoja, toisella sängyllä istui mies kuorimassa kulhollista kananmunia ja sitten vielä yksi mies näpyttelemässä kännykkäänsä ja voihkien ja tuhahdellen ääneen tuskastuneesti. "Osastonjohtaja tulee kohta tarkistamaan kaikkien voinnit, lähden ennen sitä" Tuutiluu sanoi ja Psyko-Pauli kääntyi katsomaan takaisin häntä. "Tuutiluuliluu älä jätä mua" mutta hän oli jo kääntänyt selkänsä ja käveli kohti ovea ja katosi sen taa.

Tunnelma oli turruttava, johtui varmaan lääkkeistä. Psyko-Pauli vaipui ajatuksiin kunnes havahtui rasahdukseen. Kännykkäänsä räplännyt mies oli heittänyt sen päin seinää. Kananmunia kuorinut mies kyseli "Mitä sä Kulta-Jaska riehut? Eikö tullut voittoa?" Kulta-Jaska kuulosti harmistuneelta vastatessaan ettei, ei se koskaan anna kunnon bonuksia.
"Mulle se anto viissataa mut pelasin seitsemänsataa sisälle" kertoo saatananpalvoja. Oveen koputettiin ja sisään astui pitkä poliisi jolla oli vähän mahaa ja kädessään muumimuki. Sängyllä istunut mies huokaisi ja laittoi munakulhon yöpöydälle "Mä kerroin jo kaiken". Poliisi tassutteli ääneti ja rauhallisesti miehen sängyn viereen todeten vain miehen nimen ääneen, Pyssy-ToniCool, ja tyrskähtäen nauramaan sen jälkeen. Hän istui sängyn vieressä olevaan tuoliin ja siemaisi kahvia mukistaan. Pyssy-ToniCool otti takaisin munakulhon ja jatkoi kuorimista ja kertoi "Mä tosiaan kerroin jo kaiken, se oli joku Kuningas-Kinte joka ajo, heti ku oltiin ojas se hyppäs autosta kuin joku apina ja lähti juoksemaan metsään huutaen jotain arabiaa tai muuta mamukieltä." Poliisi vain välillä tyrskähteli kuunnellessaan, puristeli päätä ja hymyili huvittuneesti. Lopulta hän nousi seisomaan, huikkasi hoitajaa paikalle. Tuutiluu kiirehti kysymään mikä hätänä. Poliisi naureskeli ja tokaisi "On niin vammaiset jutut ettei jaksa kuunnella. Ite lähden asemalle mutta muiden vuoksi lisäkkää nyt tuon lääkitystä." ja virnuillen ja hymähdellen poliisi lompsi ovesta ulos.

Tuutiluu katsoi hiljaa Pyssy-ToniCoolia, mies oli niin iso että hänen täytyi laskea lääkelaskut kolmesti, jotta saattoi olla varma suuren annoskoon olevan oikea. Osastonhoitaja keskeytti Tuutiluun ajatukset saapumalla huoneeseen iloisesti hymyillen. Hän kohotti käsiään, toisessa oli pieni kipollinen lääkkeitä, liikaa, ja toisessa lasillinen vettä. Hän istahti tuolille mistä poliisi oli juuri lähtenyt. Saatananpalvoja, Kulta-Jaska sekä Tuutiluu jännittyivät ja seurasivat osastonhoitajaa tiukasti.
"Voi ToniCool! Eiköhän ole aika kohdata omat pelot ja antaa hyvyyden voittaah!" ToniCool katsoi hoitajaa kysyvästi ja päätti rohkeasti kysyä pääsisikö osastolta jo pois.
"Ehei, kuorit vieläkin noita kananmunia, et selvästikään ole päässyt yli traumojesi ruuan suhteen, mutta nyt me päästään". Osastonjohtaja kurottautui Pyssy-ToniCoolin sairaalavuoteen alle ja veti sieltä esiin tarjottimen, jossa oli lautasella leipä, homeinen. Nyt Psyko-Pauli tiesi mistä huoneen homeenhaju oli peräisin. Osastonhoitaja nosti tarjottimen varovaisesti Pyssy-ToniCoolin jalkojen päälle, sitten risti kätensä syliinsä ja hymyili lämpimästi ToniCoolin kalvenneille kasvoille.

"Ei käy" karjaisi Pyssy-ToniCool lopulta heittäen tarjottimen lattialle. Osastonjohtaja katseesta hyytyi hymy ja tilalle tuli moittiva katse. Hän nosti tarjottimen pöydälle pilleriannoksen viereen, sitten rikkoontuneen lautasen palasineen ja lopuksi väärinpäin lentäneen leivän. Pyssy-ToniCool mulkoili häntä vihaisesti ja uhmakkaasti. Osastonjohtaja huokaisi syvään ja käski vaativasti "PEP, PUP, POP! Tänneh!!"

Huoneeseen valui kolme robottimaisesti kävelevää ja keskenään identtisen näköistä miestä. Yksi haroi leukaa, toinen hiuksiaan ja kolmas kaiveli jalkoväliään ja haisteli sormia. Hän sulki silmänsä vetäessään hajua nenäänsä antaumuksella, samalla huokaisten "Vadelmah...." Hiuksiaan haronut mies hätkähti, kääntyi katsomaan ääneenpuhunutta ja tivasi "Miten niin vadelma? Meidän piti laskea mustikoita..." Leukaansa silitellyt huokaisi: "Mutta viimeksi vadelma oli mustikka!"
"HILJAA" Osastonjohtaja äyskäisi, nyökkäsi Pyssy-ToniCoolia kohden ja jatkoi"Täällä on teille hommia"

Pep, Pup ja Pop astuivat ToniCoolin sängyn ympärille, tarttuivat miestä tiukasti kiinni ja sitoivat kiinni. Avuttomana Pyssy-ToniCoolin silmät pyörivät päässä samalla kun hän karjui uhkauksia ja välillä huusi apua. Osastonjohtaja vain hymyili, välillä voitonriemuisesti, välillä lämpimästi säälien. Kun ToniCool oli sidottu tukevasti sairaalasänkyynsä, otti Osastonjohtaja homeisen leivän ja heilutteli sitä miesraukan kasvojen edessä. Pyssy-ToniCool yritti kääntää kasvojaan pois ja silloin Osastonjohtaja otti hänen nenästään kiinni, rutisti sieraimet kasaan jolloin mies joutui avata suunsa hengittääkseen.... vain todetakseen että juuri silloin leipä työnnettiin hänen suuhunsa. Pyssy-ToniCool kakoi, yski ja sylki. Hän yritti päästä siteistään eroon ja vääntelehti sängyllä. Siteet eivät antaneet periksi, mutta sängyn runko kylläkin, se rämähti kasaan ja Popin varvas jäi alle. Hän rääkäisi kivusta. Osastonjohtaja oli hypännyt seisomaan ja huusi kiukkuisesti "SENKIN KAKKAPYLLYYH, NYT TEIT VIIMEISENTEMPPUSI. PEP, PUP, POP... Lakkaa jo ulisemasta Pop! PEP, PUP JA POP, VIEKÄÄ TÄMÄ HIRVITYS ERISTYKSEEN!" Miehet tarttuivat siihen mitä sängystä oli vielä jäljellä ja alkoivat vetää sitä ja Pyssy-ToniCoolia pois. Sänky kirskui ja lattiaan jäi vetojäljet, mutta kun meteli kaikkosi käytävää pitkin olivat kaikki huoneessa olevat varmoja, ettei Pyssy-ToniCoolia enää nähtäisi, koskaan. Oli kuin teuraalle vietävän lampaan seuraamista, joka luuli voittaneensa hajottamalla sängyn, taikka puskemalla aitauksen rikki.

Osastonjohtajahoitaja sai rauhoitettua vihaisen katseensa takaisin normaaliksi ja hymyileväksi. Hän otti lääkkeet ToniCoolin pöydältä, jakoi ne summittaisesti kolmeen osaan ja jakoi ne Saatananpalvojalle, Kulta-Jaskalle ja Psyko-Paulille viimeisenä. Psyko-Pauli sai juuri nielaistua lääkkeet kun Pep, Pup ja Pop saapuivat takaisin huoneeseen, Pop ontuen, kertomaan, että "Asia oli hoidossa". Osastonjohtaja myhäili tyytyväisesti. Pop istahti tuolille ja alkoi sorkkia varvastaan ja uikuttamaan kosketuksen tuomasta kivusta. Pep kyykistyi tutkimaan veljensä varvasta; "Sehän on ihan samanlainen kuin mun pippeli nyt" Popin kasvot vääntyivät mutruun. Pup kyykistyi myös ihmettelemään varvasta, nuuhkaisi ja totesi sen myös haisevan Pepin pippelille. Osastonjohtaja askelsi lähemmäksi "Voisin antaa kipulääkettä jos sitä tosiaan tarvit?" Miehet pomppasivat pystyyn ja yhteen ääneen huudahtivat "Ei tarvi!" ja lähtivät kiireesti huoneesta pois. Pop yritti urheasti kävellä normaalisti kasvot irveessä. Osastonjohtaja hymähti, katsoi muita huoneeseenjääneitä, kohautti olkapäitään ja lähti itsekin jatkamaan osastokierrostaan.

Kaiken tämän jälkeen Psyko-Pauli etsi katseellaan Tuutiluun hätääntyneenä. Tuutiluu näytti surulliselta, kuiskasi "Tervetuloa Töölöön sairaalaan" ja lähti pois.