Sielullinen, on riivaajien "viisaus".

Ruumis ja sielu vai ruumis, sielu ja henki?

Erkki Koskenniemi



Yksi dogmatiikan ikuisuuskysymyksiä on, onko ihminen jaettava ruumiiseen ja sieluun vai ennemmin ruumiiseen, sieluun ja henkeen.

Niitä, jotka jakavat ihmisen ruumiiseen ja sieluun, sanotaan dikotomisteiksi (kahtiajakajiksi). Niitä, jotka jakavat ihmisen ruumiiseen, sieluun ja henkeen, sanotaan trikotomisteiksi (kolmiajakajiksi).

Luterilaiset systemaatikot ovat perinteisesti olleet dikotomisteja, mutta osa on ollut trikotomisteja.

Joissakin Raamatun kirjoissa tehdään erotus hengen ja sielun /hengellisen ja ruumiillisen välillä, toisissa ei. Ihminen voidaan siis nähdäkseni esittää yhtenä kokonaisuutena joko sanaparilla ruumis ja sielu tai kolmella sanalla, ruumis, sielu ja henki.



1. Ruumis ja sielu

Matt. 10:28 Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Matt. 6:25 Jumalan huolenpito

"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?



2. Ruumis, sielu ja henki

Luuk. 1:46-47 Marian kiitosvirsi

Silloin Maria sanoi:
- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,

1. Tess. 5:23 Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.

Hepr. 4:12 Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.

Juud. 1:19 Nämä luokittelevat ihmisiä, vaikka itse ovat ajatuksiltaan maallisia (alkuk.: sielullisia), Henkeä vailla.



3. Toisinaan henki ja sielu ovat keskenään vaihdettavia sanoja:

Ruumiista kuolemassa eronnut on henki tai sielu (sanat näyttävät siis tarkoittavan samaa)

1. Piet. 3:19-20 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa

Ilm. 6:9 Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden.

Ihminen on sielu kuten kaikki eläimetkin, jotka ylläpitävät elämää hengittämällä.
Henki on ruumiin soluissa toimiva elämänvoima, jota siis yllä pidetään hengittämällä.
Kun ihminen kuolee, niin ruumiissa oleva elämänvoima eli henki lähtee hänestä.
Sielulla Raamattu tarkoittaa elävää ihmistä itseään tai hänen elämäänsä ihmisenä.
Henki on elämänvoima, jolla ei ole mitään persoonallisuutta.
Kuollessa henki palaa Jumalan luo siinä mielessä, että se on täysin Jumalan kädessä, antaako Hän ylösnousemuksessa jälleen elämän ja hengen kuolleelle.
Ihmisellä ei ole ruumiin sisällä mitään erillistä sielua, vaan hän on sielu.
Voidaanhan sanoa, että siellä ja siellä oli läsnä niin monta sielua (eli ihmistä).