Erämaaisät, lihan himo ja homous

vai onko aihe arka?

Mitä ajat takaa?
Ihan sairas aloitus taas. Jospa menisit homojen palstalle ja kyseleisit siellä.
Olet ainoastaan sensaation perään ja sinulla ei vaikuta olevan muuta ajausta riehua tällä palstalla kuin vain tyydyttää omaa sensaation ja homohalujasi.

Rupee munkiksi eläkä himoitse sensaatiota.

Huoh. Tällä palstalla ei jankuteta muutakuin homoudesta ja masturbaatiosta. Ilmeisesti tämänkin ketjun aloittajalla on jokin iso kipupiste vielä kåsittelemättä.

Jaa.a. Onhan munkiksi ryhtyminen ollut iät ja ajat keino muuttaa homouden kauhistus kunnialliseksi selibaatiksi. Esim. Isä Serafim Rose. Kun tosiortodoksi ei vain voi olla gay, vaikka suvakit muuta kirkossamme väittäisivät. Tai voi olla gay, mutta ei voi toteuttaa identiteettiään mitenkään. Onhan silloin toki miellyttävää muuttaa toisten vastaavanlaisten miesten kanssa yhteen, jotka jakavat saman asian. Toinen vaihtoehto on ryhtyä naimattomaksi papiksi, mutta kaikki eivät pysty läpäisemään teologista koulutusta, ja silloinkin jää perhe puuttumaan, vaikka seurakunta olisi läheinen papille.

Luostarissa on yhdessä samanmielisten kanssa helppo kilvoitella ja siten saa ortodoksisen kunniallisen perheen ja vahvan uskonyhteisön, ammatin ja kodin. Tietenkin jos sitten näissä yhteisöissä nousee kiusauksia ja lihanhimoja, se on luonteeltaan mitä se on. Onneksi he ovat luostarissa, missä on parhaat mahdolliset olosuhteet vastustaa kiusauksia.

Luin kerran ison ortodoksisen artikkelin kreikkkalaisesta munkista, joka oli ollut aikaisemmassa elämänvaiheessaan homo. Vielä luostarissa ollessaankin oli kovasti himoja, joiden seurauksena hän oli perustanut keksityn profiilin Facebookiin ja kävi isossa kaupungissa harrastamassa yhden illan juttuja. Synnintunnustuksella ei ollut puhunut asiasta mitään, eikä muutenkaan ollut hänen igumeninsa kartalla tilanteesta, mutta munkki lopulta kirjoitti eräälle toiselle papille, jolla oli samanlaista taustaa, ja tämä pappi sitten auttoi munkkia eteenpäin katumuksen ja synnintunnustuksen tielle. Kiusaus oli ajanut miesparan epätoivoisiin ratkaisuihin etsimään seksiseuraa aina, kun jollain syyllä pääsi käymään kaupungissa. Mies ensitöikseen deletoi keksityn FB-tilinsä ja sitten meni synnintunnustukselle igumenille ja kaikki alkoi kääntyä parempaan. Tämä elämäntarina on kuulemma auttanut monia.

Oiskohan nuo jo vähän menneen talven lumia. Muistakaa, että vielä 70-luvun alussa homous oli rikos. Ja missä se ei ollut rikos, niin ainakin kovasti paheksuttiin. Eipä sikäli olisi ihme jos homot olisivat muinoin laumoittain menneet luostareihin juurikin voidakseen siellä kulissien takana rauhassa homoilla. Eikä kukaan olisi epäillyt mitään. Nykyään onkin hyvä, että homoutta kohtaan ollaan suvaitsevaisempia niin ei sen takia tarvitse tekoluostareita ylläpitää ja niihin paeta. Toisaalta monet ovat varmasti menneet luostariin taistellakseen (tiedostettua) homouttaan vastaan. Jostain luin, että vankiloissa heterot saattavat ajautua homoseksuaalisiin suhteisiin, vaikka normaaliolosuhteissa eivät niin tekisi. Olisikohan oleellisempaa miettiä, mitä niin hirveätä on maailmassa ollut, kun on pitänyt erämaahan paeta ja siellä aloittaa homostella- vaikkakin sitten vastoin periaatteitansa. Ja lopuksi: lihanhimoa vastaan on helpointa taistella, jos on lihasta saanut maailmassa tarpeekseensa. Ei varmaan enää jaksa kovin paljon kiihottaa, kun muistelee kaikkia niitä nuijia, joiden kanssa on tullut seksihurjasteluvuosiensa aikoina nuorena olleeksi. Ainakaan ei kuvittele enää saavansa hommasta mitään niin ihmeellistä irti.
Ystäväni jo edesmennyt isä peitti homosuhteensa menemällä naimisiin miesystävänsä siskon kanssa 50-luvun lopulla ja hankkivat 3 lastakin. Järkytys oli äidilleen suuri, kun sai miehensä kiinni itse teossa veljensä kanssa. Äiti otti eron ja menetti työkykynsä ja oli loppuelämänsä psyykenlääkityksellä. Voitte kuvitella, miltä lapsista tuntui.

Uudestisyntynyt ihminen ei elä synnissä. Tässä linkissä opetusta pakanakansoista ja Juutalaisista Raamatun mukaan, https://www.youtube.com/watch?v=HPcSOLiKXpc

Siinä vaiheessa kun tajuaa, että oma Tie on nimenomaan itsensä, eikä kenenkään muun tie, tajuaa, ettei kukaan muu voi siitä mitään ymmärtää. Ei pappi (joka on VAIN ihminen) eikä mahdollinen puoliso tai rakastaja/rakastajatar. Joten miksi ottaa elämäänsä ihmisiä, jotka eivät tiestäsi mitään ymmärrä. Eihän siitä useinkaan itsekään ymmärrä, vaan etsii merkkejä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä ja minne mennä. Sitten kun täytyy lähteä, täytyy lähteä. Selitä sitä sitten toiselle, joka ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Tien varrelle saattaa tosin osua ystäviä, jotka ymmärtävät vähäsen-tai ainakin jotain juuri siitä kohdasta mistä olet justiinsa kulkemassa.

Seksi on todellinen ongelma vanhoille ortodoksimiehille.

Perimätieto tietää kertoa että vanhan siansilmäisen ilomantsilaisen ortodoksiajattelijan mukaan papit vie häneltä kaikki akat vaikka kotona törröttää käyttöön vuosia sitten rekisteröity raskastekoinen tankki ryppyisine alahuulineen.Huomattavaa asiassa on sekin että ne kusettavat... niin ne akat.Mikä onkin tämän teologian syvin ydin pilikku kusettavat akat ja sivuosaa näyttelee ne akat vievät pappismiehet tietenkin.Kaikki ja siltä väliltä saavat kyllä taivasosuutensa dramatiikasta.Huomattavaa on tahtomatokin osallisuus ja setämies klassikoiden yllättävä runsaus perus seurakunta installaatiossa.Huom. kts.esiintyy yleensä rahvaan joukossa mutta on yleisesti ideologisesti hyväksytty ylempiensäkkin parissa.Ainakaan asiaan ei puututa varsinkaan hampaat suussa vaan taskussa ja hienovaraisesti jälkeenpäin anteeksipyydellen jopa palkitaan.

Empiirisen kokemuksen puuttuessa ei voida tietää kuinka luotettavaa mahdollisen tutkielman ideologiselta kannalta kyseiset pyhät teesit sisällöllisesti ovat vaikka kirjallisuudessa esiintyykin runsaasti kvantitatiivista materiaalia useiden vuosien ajalta tästä ajattelumallista juurikin tässä kyseisessä digitaalisessa julkaisussa.Jopa kilometritolkulla.