Ai että sapettaa kun ei aikoinaan tullut ajokorttia ajettua.Vuodet on kuluneet ja hyvin olen tullut toimeen ilman korttia.
Mutt nyt sitten,alan olemaan niin mukavuudenhaluinen että tekee aina mieli hypätä autonrattiin eikä suinkaan pyöränselkään.
Enkä tiedä mitä teen.Haluaisin niin pirusti mennä autokouluun mutta hetken mietittyäni muutan mieleni.
Uskallanko,opinko koskaan jne...IIK!
Mitä teen?
Rohkaiskaa,tsempatkaa,kertokaa jos on omia
kokemuksia vastaavasta tilanteesta.
Mutt nyt sitten,alan olemaan niin mukavuudenhaluinen että tekee aina mieli hypätä autonrattiin eikä suinkaan pyöränselkään.
Enkä tiedä mitä teen.Haluaisin niin pirusti mennä autokouluun mutta hetken mietittyäni muutan mieleni.
Uskallanko,opinko koskaan jne...IIK!
Mitä teen?
Rohkaiskaa,tsempatkaa,kertokaa jos on omia
kokemuksia vastaavasta tilanteesta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niin tosiaan oppii sitä vähän "vanhempanakin". Itsekin jo 30v ylittäneenä uskaltauduin autokouluun, kynnys oli suuri, mutta kannattaa. Eli eikun vaan ilmoittautumaan autokouluun ja siitä se alkaa. Kyllä ne opettajat on niin asiantuntevia, että varmasti opit sinäkin, kuten kaikki me muutkin. Tsemppiä!!!
Tiedän ihmisiä, jotka ovat ajaneet kortin vasta n. 50 vuoden iässä. Ei se autolla ajo niin maailman ihmeellinen asia ole.
Kuinka oikein oot pärjännyt ? Mä hankin kortin heti kun täytin 18. Meil päin ei kulkenu ku 3 bussia viikossa keskustaan ja lukiota käydessäni pummin kyytejä tutuilta ja naapureilta. Lähin kauppa oli about 6km päässä ja talvella tuli lunta nii paljon et ei mitään. Mun kaveri asuu Vihdissä eikä se oo kovinkaukana Helsingistä eikä sekään pärjäis ilman korttia ku lähin bussi pysäkki on 3km päässä eli asuu lähes yhtä korvessa kun mä. Ei käy järkeen miten voi pärjätä ilman ajokorttia?
ilman korttiakin.Linja-auto yhteydet meilläpäin
ollut aina hyvät ja jotenkin kun sitä vaan on tottunut pyörällä ja linja-autolla kulkemaan.
Mutta kyllä välillä on ollut todella rankkaakin.
Silloin kun lapset oli pieniä teki kyllä välillä mieli heittää pyörä ojaan.Ketutti julmetusti talvipakkasessa tai kovassa vesi sateessa pyöräillä lapsi tarakalla ja kauppakassit vielä siinä sivussa heilumassa.
Mutta onneksi ne on taakse jäänyttä aikaa.
Nyt ei tarvitse enään lapsia roiata hoitoon tms.
Suoritin Helsingissä autokoulun tuossa iässä. Ei ollut vaikeaa. Kortti tuli laakista. Autokoulu Huttunen Itä-Pasilassa ajatti mulle kortin. Nyt olen jo siinä iässä, että alan totutella ajatukseen autosta luopumisesta. En tarvitse sitä. Minulle siitä on vain pelkkiä kuluja. Pistän nekin eurot matkusteluun.
Syy, miksi hankin kortin 37 v:na oli, että vaimolla oli kortti ja lapset pieniä. Jaettiin tällä tavalla kuljetusvastuuta. Myöhemmin kuljetin lapsia harrastuksissa. Nyt heilläkin on omat kortit. Opetin heidät itse. Oli mukava tunne siirtää oma kokemus heille.
Tsemppiä vaan.
Silloin kun eniten olisin korttia tarvinnut(lapset pieniä,työmatka oli pitempi ym...)en sitä hankkinut.Auto meillä on kyllä aina ollut ja tällä hetkellä kaksikin kun vanhin lapsista ajoi kortin ja osti itselleen auton.
Suurin syy siihen että en sitä nuorena ajanut on varmaan raha tai sen niukkuus.
Perustimme perheen nuorella iällä ja silloin oli markat välillä vähissä.
Tällä hetkellä kortin hankkiminen ei ole kiinni rahasta vaan omasta saamattomuudesta ja ehkä minä myös hieman aristan,jännitän:)
Tsemppaamisesta iso kiitos!
Itsekin olen miettinyt autokouluun menemistä. Olenkin monesti miettinyt, jotta taitaisi olla viisain nostaa ajokortin saamisikää. Vanhempana sitä on viisaampi (ainakin useimmat), osaa ajatella liikenteessä. HUOM! Lause koski vanhempana kortin saaneita. Ei tietenkään nostettaisi mihinkään 30 v., mutta nykyistä korkeammaksi.
kuluvan vuoden tammikuussa. Ekalla meni sekä teoriakoe että inssi...en meinannut itsekään uskoa sitä. Nyt pitää vaan hommata auto että saa tarpeeksi ajella, jotta saa rytmin päälle ja tarpeeksi kokemusta.Ai niin , mun mutsi sai kortin 48-vuotiaana ( tosin vasta kolmannella yrittämällä ) ja faija 39-vuotiaana.Kouluun vaan, suosittelen Haagan autokoulua jos Helsingissä meinaat aloittaa. Rento meininki eikä ihan kalleimmasta päästä käsittääkseni.
Eikös nykyään jotkut 'vanhat' ihmiset suorita tuota YO-kirjoituksiakin sen takia, että on alkanut harmittamaan, että jäi opiskeluajat vähemmälle.
Että, anna mennä vaan. Vaikka koko autokoulu on rahastusta, niin kyllä se on kokemisen arvoista. Tosin, tuossa iässä hinnasto saattaa kuulostaa vieläkin törkeämmältä.
Kolmipyöräinen siis kolmipyöräinen mopoauto, sitä saat ajaa
Itsekin ajelin kortin hieman vanhempana (30 v.) En ollut ikinä ajanut autoa aiemmin ja jännitti todella paljon. No, kirjalliset ja inssi ekalla läpi, kortin sain 5 viikossa. Otin kyllä "omia tunteja" kaverin autolla suljetussa parkkihallissa, lähinnä auton käsittelyyn liittyen ja ne olivat todella tehokkaita! Sai omassa rauhassa treenata, varsinkin kytkimen ja vaihteiden käyttöä.
minäkin varmaan ottaisin ja saisin.Mies ja poika on molemmat luvanneet minua siinä tilanteessa auttaa ja kovasti molemmat myös rohkaisevat autokouluun menemään.
Mutta siihen en lähde että mieheni opettaisi,ei ei.Kyllä se pitää olla ammattilainen ja opettamiseen tottunut henkilö.
Idea on nimenomaan siinä, että jos on mahdollisuus ajaa ihan yksinään kenenkään häiritsemättä suljetulla yksityisellä alueella, niin se kannattaa. Tämä siis autokoulun lisäksi. Autokoulun ajotunnit maksaa todella paljon, itse otin vain ne pakolliset 32 ajokertaa (ajokerta siis 25 min.) ja sen lisäksi ajelin varmaan n. 8 tuntia suljetussa parkkihallissa treenaten lähtöjä, peruuttamista, auton hallintaa, mäkilähtöjä, yms. Oli todella opettavaista tehdä kaikki tämä yksin ja rauhassa. Jos mokasi niin otti rauhassa uusiksi niin monta kertaa että onnistui.
Rohkeasti vaan autokouluun. kyllä sinä opit!
itse olen 21v ja juuri 1½ viikkoa sitten saanut kortin. äitini on puhunut paljon siitä ajasta kun hän kävi autokoulun 20 vuotta sitten 30-vuotiaana ja oppimisessa ei ollut vaikeuksia :)
on ajokortti hankinttuna nuorena, niin minullakin. Kun joku aika sitten pohdin autoilun aloittamista uudelleen löysin valtavan määrän kohtalotovereita Melkein joka toinen naistyökaveri sanoi että kortti on mutta mies tai lapset ajavat. Näin äidillä on kortti mutta ei ajokokemusta.
Minäkin menin 20 vuoden jälkeen autokouluun kertaamaan 5 ajotuntia. Siitä oli kovasti hyötyä ja nyt ajelen jo rauhallisempaan aikaan helsingissäkin. Ruuhkaan ei ole ollut tarvetta mennä tukkeeksi.
Autokoulut antavat hienoa opastusta ja nykyisin siellä on tietokonepohjaisia harjoitusohjeilmia liikennetilanteista ja liikennesäännöistä. Opiskelu ja kertaus on siis paljon mukavampaa kuin "silloin ennen". Niitä voi ostaa kotiinkin joko autokoulusta ja esim. Oulun nettinikkarit tekevät cd:tä jonka voi tilata postiennakolla. Se ei kyllä ole kovin laaja mutta käy kertauksesta.
Itse ajoin kortin 52-vuotiaana Hesassa. Muutin ulkomaille, ja tiesin, ellen hoida ajotaitoa ennen lähtöä Suomesta, en tee sitä koskaan. Kyllä kannatti! Olihan se vähän kiven takana ollut siihen mennessä, kun ei ollut motivaatiota ja suoraan sanottuna pelotti ajaminen. Kun tuli motivaatiota (ulkomaille muutto), sujui ajokoulu sutjakkaasti. Ekaa ajotutkintoa en saanut läpi, tein hermostuksissani virheen, joten hylkäämisen hyväksyin. Harmitti vietävästi. Seuraavana päivänä, nukkuneena ja tyynenä, sain ajotutkinnon läpi kevyesti.
Aloitin ajamisen Pariisissa seuraavalla viikolla. Päätin, että kun täällä kerran muutkin naiset ajavat, ajan minäkin. Hyvin on mennyt! Sekaan vaan ja radio kovalle - turvallisuus päätavoitteena. Tsemppiä - älä jätä ajotaitoa käytämättä.