Kommunistit, jotka eivät tunne historiaa muutoin kuin Leninin ja Stalinin koottujen valehtelujen, sekä Neuvostoliiton virallisten historiavalehtelujen kautta, eivät myöskään tunne Suomen historiaa.
Tietämättömyyden kroonisesta kesantotilasta voi kuitenkin nousta historian ymmärrykseen, sikäli kuin ihmisellä riittää halua poistua vapaaehtoisen tietämättömyyden umpiosta.
Neuvostoliiton ja Saksan elokuun 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjassa Suomi paalutettiin kuuluvaksi Kremlille, jonka toimeen panemat Mainilan laukaukset ja Otto Ville Kuusisen nukkehallitus olivat sitä hyökkäys- ja valloitussodan sumua, jolla Suomen valtaaminen ja maamme itsenäisyyden lakkauttaminen koetettiin tehdä niin sanotusti lailliseksi.
Moskovassa 1918 perustetun Suomen (alunperin Suomalainen -) Kommunistisen Puolueen keskuskomitea ilmaisi välittömästi tukensa puna-armeijan hyökkäykselle Suomeen.
Suomalaisten kommunistien päätehtävä oli ollut Suomen itsenäisyyden lakkauttaminen, maamme bolsevisointi ja saattaminen Kremlin kommunistidiktatuurin alamaiseksi, ja kuten suomalaisten kommunistien yhtenä pyhimyksenä palvoma Otto Ville kuusinen sanoi: "Suomi on vain mitätön hiukkanen, jonka on kadottava maailmankartalta".
Suomi ja maassa asuvat suomalaiset suhtutuivat, Moskovan ja myös suomalaisten emigranttikommunistien uskonvarmuudesta selvästi poiketen, huomattavan nurjamielisesti luvattuun kommunismidiktatuurin iloihin pääsyyn ja Suur-Neuvostoliiton synnyttämiseen, ja pistivät Helsingin paraatimarssille komennettuja puna-armeijan voittamattomia divisioonia siihen tahtiin jäähylle itärajan korpien lumipenkkoihin, että Kaikkien Työtätekevien Ystävä ja Opettaja, Ihmiskunnan Loistava Aurinko, Kansojen Isä ym. ym., päätti ottaa aikalisän, ja lopetti hyökkäyksensä Suomeen.
Väliaikaista kaikki on vaan, kuten laulussa muistutetaan.
Niin oli laulussa, ja samaa oli Stalinin aikalisässä, sillä suunnitelmat eivät olleet muuttuneet, vaan Suomi tuli edelleen saatella itsenäisyydestä Kremlin kommunismidiktatuurin.
"Juuri Hitlerin ja Stalinin sopimuksen seurauksena Viro, Latvia ja Liettua menettivät itsenäisyytensä. Neuvostovalta ja kommunismi olivat lähinnä kulisseja. Noitten tapahtumien historioissa siteerataan usein Vjatsheslav Molotovin saarnaa, jonka Liettuan tyrmistynyt ulkoministeri Vincas Kreve-Mickevicius sai kuulla Moskovan Kremlissä kesäkuun viimeisen päivän myöhäisenä iltahetkenä tuona kohtalokkaana vuotena 1940. Molotov suositteli kuulijalleen realismia, sillä Liettua ja muut Baltian kansat, "Suomi mukaan luettuna", tullaan liittämään neuvostokansojen kunniakkaaseen perheeseen."
https://yle.fi/uutiset/3-5784861
Kremlin painostus ei siis hellittänyt sodan päättymiseen, joten Suomi joutui etsimään turvaa siitä ainoasta suunnasta, jossa sitä oli tarjolla, Saksasta, jonka rinnalla Suomi lähti kesällä 1941 hakemaan Neuvostoliiton talvisodassa varastamia maita takaisin.
Historiasta tiedämme sen, että Saksa hävisi valloitussotansa, ja Suomikin joutui vetäytymään vallatuilta alueilta kesällä 1944, ja solmittiin aselepo Neuvostoliiton kanssa.
Suomessa ei kuitenkaan luotettu Neuvostoliittoon sopimuskumppanina, sillä olihan Suomella ollut sen kanssa vuonna 1932 solmittu hyökkäämättömyyssopimus, jonka Moskova oli talvisodan aloittaessaan rikkonut, joten isänmaalliset suomalaiset päättivät varastoida aseita, ammuksia ja muita sotilastarvikkeita uhkaavan miehityksen varalle.
Kun Neuvosto-johdossa saatiin selville näin tehdyn, lykättiin Suomen miehitystä tuonnemmaksi, eikä sitä lopulta tehtykään.
Josif Stalinin pitkäaikainen työtoveri Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatseslav Molotov lausui myöhemmin suomalaisten olleen niin kovin itsepäisiä, että he olisivat aiheuttaneet vain harmia mikäli olisivat tulleet miehitetyksen alaisiksi.
Riittävästi aseita osaavien taistelijoiden käsissä saattoi hyvinkin olla se viimeinen itsepäisyyden osoitus, joka pisti Kremlin kortteeraajan epäröimään, ja siis mikä osoitti aseiden varastoijien toiminnan olleen kaukaa viisas ratkaisu, ja mikä parasta, ne asevarastot säilyttivät rauhan ja maamme itsenäisyyden ilman, että niitä edes käytettiin.
Luulisi siis kelpaavan jopa itseään vankkumattomiksi rauhantyön puurtajiksi vakuuttaville kommunisteille se, että rauha säilyi, eikä tunnetusti voittamattoman puna-armeijan sotilaita kuollut enää yhtään enempää Suomen maaperälle yrittäessään?
Niinhän sitä luulisi.
"Suomalaisten arkistolähteiden mukaan Arvo Poika Tuominen tapasi myöhemmin 1950-luvulla Pariisissa Valo Nihtilän ja kertoi everstille, että asekätkentä oli pelastanut Suomen. Tuominen perusteli väitettään sillä, että Valvontakomission johtaja Andrei Zdanov oli raportoinut Moskovassa Stalinille Suomessa valmistellusta operaatiosta. Stalinin päätös oli tämän jälkeen ollut se, että Suomen vuoro tulee myöhemmin. On muistettava, että sota ei todellakaan ollut vielä syksyllä 1944 ohi."
http://www.suomensotilas.fi/asekatkenta-pelasti-suomen/
Tietämättömyyden kroonisesta kesantotilasta voi kuitenkin nousta historian ymmärrykseen, sikäli kuin ihmisellä riittää halua poistua vapaaehtoisen tietämättömyyden umpiosta.
Neuvostoliiton ja Saksan elokuun 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjassa Suomi paalutettiin kuuluvaksi Kremlille, jonka toimeen panemat Mainilan laukaukset ja Otto Ville Kuusisen nukkehallitus olivat sitä hyökkäys- ja valloitussodan sumua, jolla Suomen valtaaminen ja maamme itsenäisyyden lakkauttaminen koetettiin tehdä niin sanotusti lailliseksi.
Moskovassa 1918 perustetun Suomen (alunperin Suomalainen -) Kommunistisen Puolueen keskuskomitea ilmaisi välittömästi tukensa puna-armeijan hyökkäykselle Suomeen.
Suomalaisten kommunistien päätehtävä oli ollut Suomen itsenäisyyden lakkauttaminen, maamme bolsevisointi ja saattaminen Kremlin kommunistidiktatuurin alamaiseksi, ja kuten suomalaisten kommunistien yhtenä pyhimyksenä palvoma Otto Ville kuusinen sanoi: "Suomi on vain mitätön hiukkanen, jonka on kadottava maailmankartalta".
Suomi ja maassa asuvat suomalaiset suhtutuivat, Moskovan ja myös suomalaisten emigranttikommunistien uskonvarmuudesta selvästi poiketen, huomattavan nurjamielisesti luvattuun kommunismidiktatuurin iloihin pääsyyn ja Suur-Neuvostoliiton synnyttämiseen, ja pistivät Helsingin paraatimarssille komennettuja puna-armeijan voittamattomia divisioonia siihen tahtiin jäähylle itärajan korpien lumipenkkoihin, että Kaikkien Työtätekevien Ystävä ja Opettaja, Ihmiskunnan Loistava Aurinko, Kansojen Isä ym. ym., päätti ottaa aikalisän, ja lopetti hyökkäyksensä Suomeen.
Väliaikaista kaikki on vaan, kuten laulussa muistutetaan.
Niin oli laulussa, ja samaa oli Stalinin aikalisässä, sillä suunnitelmat eivät olleet muuttuneet, vaan Suomi tuli edelleen saatella itsenäisyydestä Kremlin kommunismidiktatuurin.
"Juuri Hitlerin ja Stalinin sopimuksen seurauksena Viro, Latvia ja Liettua menettivät itsenäisyytensä. Neuvostovalta ja kommunismi olivat lähinnä kulisseja. Noitten tapahtumien historioissa siteerataan usein Vjatsheslav Molotovin saarnaa, jonka Liettuan tyrmistynyt ulkoministeri Vincas Kreve-Mickevicius sai kuulla Moskovan Kremlissä kesäkuun viimeisen päivän myöhäisenä iltahetkenä tuona kohtalokkaana vuotena 1940. Molotov suositteli kuulijalleen realismia, sillä Liettua ja muut Baltian kansat, "Suomi mukaan luettuna", tullaan liittämään neuvostokansojen kunniakkaaseen perheeseen."
https://yle.fi/uutiset/3-5784861
Kremlin painostus ei siis hellittänyt sodan päättymiseen, joten Suomi joutui etsimään turvaa siitä ainoasta suunnasta, jossa sitä oli tarjolla, Saksasta, jonka rinnalla Suomi lähti kesällä 1941 hakemaan Neuvostoliiton talvisodassa varastamia maita takaisin.
Historiasta tiedämme sen, että Saksa hävisi valloitussotansa, ja Suomikin joutui vetäytymään vallatuilta alueilta kesällä 1944, ja solmittiin aselepo Neuvostoliiton kanssa.
Suomessa ei kuitenkaan luotettu Neuvostoliittoon sopimuskumppanina, sillä olihan Suomella ollut sen kanssa vuonna 1932 solmittu hyökkäämättömyyssopimus, jonka Moskova oli talvisodan aloittaessaan rikkonut, joten isänmaalliset suomalaiset päättivät varastoida aseita, ammuksia ja muita sotilastarvikkeita uhkaavan miehityksen varalle.
Kun Neuvosto-johdossa saatiin selville näin tehdyn, lykättiin Suomen miehitystä tuonnemmaksi, eikä sitä lopulta tehtykään.
Josif Stalinin pitkäaikainen työtoveri Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatseslav Molotov lausui myöhemmin suomalaisten olleen niin kovin itsepäisiä, että he olisivat aiheuttaneet vain harmia mikäli olisivat tulleet miehitetyksen alaisiksi.
Riittävästi aseita osaavien taistelijoiden käsissä saattoi hyvinkin olla se viimeinen itsepäisyyden osoitus, joka pisti Kremlin kortteeraajan epäröimään, ja siis mikä osoitti aseiden varastoijien toiminnan olleen kaukaa viisas ratkaisu, ja mikä parasta, ne asevarastot säilyttivät rauhan ja maamme itsenäisyyden ilman, että niitä edes käytettiin.
Luulisi siis kelpaavan jopa itseään vankkumattomiksi rauhantyön puurtajiksi vakuuttaville kommunisteille se, että rauha säilyi, eikä tunnetusti voittamattoman puna-armeijan sotilaita kuollut enää yhtään enempää Suomen maaperälle yrittäessään?
Niinhän sitä luulisi.
"Suomalaisten arkistolähteiden mukaan Arvo Poika Tuominen tapasi myöhemmin 1950-luvulla Pariisissa Valo Nihtilän ja kertoi everstille, että asekätkentä oli pelastanut Suomen. Tuominen perusteli väitettään sillä, että Valvontakomission johtaja Andrei Zdanov oli raportoinut Moskovassa Stalinille Suomessa valmistellusta operaatiosta. Stalinin päätös oli tämän jälkeen ollut se, että Suomen vuoro tulee myöhemmin. On muistettava, että sota ei todellakaan ollut vielä syksyllä 1944 ohi."
http://www.suomensotilas.fi/asekatkenta-pelasti-suomen/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todelliset tapahtumat ja asiathan eivät kelpaa komuloisille koska ne perin harvoin ovat heille eduksi, siksi he suosivat pravdaa eli soviteltua totuutta joka sovittelun jälkeen näyttää juuri sopivalta.