Haukkujamiehet jäävät aina

Oijjoi, ellupilla meni nyt tunteisiin. Kuka säälii, minä en ainakaan, paha sai palkkansa. Sen verran seurannut tätä palstaa, että vaikka insinööri koulutukseltani olenkin, niin sen olen selvittänyt, että elluppi tyrannisoi viesteillään ja nikeillään sekä nikittömillä viestein tätä palstaa. Ilkeä, ja pahansuopa. Tuollaista en halua irl kohdata.

Mutta sehän on puolin ja toisin. Kyllä ne naisetkin osaa.

Ei pahalla mutta se on täyttä faktaa että nykyisin osa naisista voi ihan ite kattoa peiliin jos ei sitä hyvää miestä löydy, naisella jos on huono itsetunto niin huomaan sen kyllä ja siitäkin jo kun itselläkin oli nuorempana mutta osa naisista säikähtää itsevarmaa siis ihan terveellä tavalla itsevarmaa ei manipuloivaa miestä joka on vielä kaiken päälle henkisesti erittäin vahva ja uskaltaa olla oma ittensä eikä vedä roolia mutta ootahan jos niinku minä miehenä näen helposti ihmisistä jos on esim itsetunto-ongelmia niin se on huono puoli, minä kun luulin että suuren tunneälyn omaava mies olisi ihana.

Väärässäkin olen välillä mutta aina oon vaistoihini voinu luottaa ja löytyy elämänkokemustakin. Sitten on näitä joille ois kaikin puolin hyvä mies ja tullaan alusta asti juttuun ja kemiat kohtaa mutat nainen alkaakin epäröidä ja kuvittelee että entä jos tuo onkin nrasisti, ennemmin ku juttelis mun kans suoraan niin mennään jopa paskanpuhujien valheet uskomaan ja aletaan vääntämällä vääntään huonoja puolia mieheen sellasiakin mitä ei ole, ja minä kyllä myönnän aina että en ole täydellinen ja vikojakin löytyy mutta osaan olla ylpeäkin itestäni ja rakastaa itteäni mutta kaitpa sitä ei kestetä että kerrankin ois hyvä mies jos on tottunut ottaan aina sen "tutun ja turvallisen" manipuloivan naristi miehen.

Monesti kuullut tässä vuosien aikana sitäkin että pitää jo käyttäytyä kuin aikuiset ja ei tykkää huonosta käytöksestä mutta nainen itse käyttäytyy töykeästi, kaikista eniten ärsyttää kun ei suoraan sanota asioita vaikka väitetään että on suorapuheinen, siitä saa kuvan että tahallaan leikitään toisen tunteilla.

Vai onko nykyisin niin vaikea myöntää että oli väärässä ja vähätteli toista turhaan?
Liekö tuo liika sometus ja älyluurin tuijopttelu tappanut vuorovaikutus taidot osalta ja tehnyt ihmisistä sllasia jotka aattelee liian stereotyyppisesti ja mustavalkosesti mutta kun tulee vastaan ihminen kuten minä joka eroaa massasta, on ylpeästi oma itsensä ja näkee muutkin yksilöinä niin ei jotenkin kestetä sitä?

Mun kans voi aina pouhua suoraan asiat ja minä en tyhmä ole huomaan kyllä jos jossakin mättää koska löytyy herkkyyttäkin itestä ja juurikin herkkyys ja tunteellisuus ja hyvä mielikuvitus ovat sellasia piirteitä mitkä auttaa lukemaan ihmistä paremmin, enkä lukemalla lue ihmisiä mutta huomaan vaan herkemmin kuin osa milalsia ihmiset on pohjimmiltaan.
Toki on tullut paljon pettymyksiä ja nuorempana pyöriin porukassa jossa oli paljon sosiopaatteja ja kun oli liian kiltti niin oppi kantapään kautta kuinka jotkut manipuloivat ja käyttävät hyväkseen, onneksi on muutakin rankkaa menneisyydessä tapahtunut koska se opetti nöyryyttä elämää kohtaan, oppi myöntämään omat virheensä ja olemaan rehellinen itellekkin sekä nuiden kaikkien kokemusten ansiosta olen niin vahva henkisesti että en lannistu mistään ja osaan arvostaa elämän oikeasti tärkeitä asioita.

Itse tykkään tutustua naiseen keskustelemalla kahden kesken, en netin välityksellä, en kuulu edes facebookiin enkä liity. Kun se vaan on fakta että kasvotusten kun viettää aikaa toistensa kanssa saa paljon paremmibn kuvan milalnen toinen on.

Itse hyväksyn naisen omana ittenään vikoineen ja hyvine puolineen koska itsekkin olen ihminen jossa on hyviä ja huonoja puolia.

Tuntuu että ei löydy henkistä aikuisuutta osasta nykyään ja huonoa tuuria että vetänyt tässä viime vuosina vain huonoja vaihtoehtoja puoleeni ja sillonkin kun on tavannut naisen jossa tuntuu olevan kaikki ne ns ihanne naisen piirteet ja luonne sytyttää (luonnetta katson enemmän kuin pinnallisia asioita) niin joko valheiden levittäjät on pilannut asiat tai sitten nainen on jostain syystä alkanut vaikeaksi eikä ole edes syytä sanonut, miten sitä voi itekkään parantaa itestään asioita jos ei kerrota suoraan jos loukkaan?

Olen omallakin käytöksellä kussut suhteita mutat olen oppinut niistä, viime vuosina syy ei ole ollut minussa vaan ihan jossain muussa.

Ja ihan sama mitä musta tuntemattomat aattelee, ei tunne mua ja jos on katkera siitä että elän normaali elämää ja teen töitä ahkerasti ja koitan muutkin ottaa parhaani mukaan huomioon niin siitä vaan olkaa katkeria ja puhukaa valheita, kun jossain vaiheessa ne valheet puree teidän omaa persettä, itse en alennu sellasten tasolle, ei oo tapana jauhaa paskaa selän takana.

No purkua vaan ja ihan kokemuksella että jos joku nyt vetää herneen nokkaan tästä niin ainakin saa mietittävää käyttäytyykö itse noin.

Anteeksi kirjotusvirheet ku nopiaa kirjotan.

Elliä ajattelen ja kaikkea hyvää.