Olen huomannut, että minä, me ja meidän rakas, ihana ja rakas koiramme emme ole mitään. Emme ole mitään, kun emme ole mukana missään. Emme ole mukana näyttelyissä ym. Rakastamme koiraamme täysillä, laitamme sille parasta, välitämme, hoidamme ja teemme täysillä kaiken ja laitamme varmasti enemmän kuin moni muu, mutta silti emme ole mitään. Koiraa pitäisi tietysti olla esittelemässä, olla näyttämässä. Miksi kasvattajat ei arvosta aitoja ihmisiä, koirasta aidosti välittäviä ihmisiä? Joskus tuntuu, että näin todella on, vaikka ei varmasti asia niin ole. Osalle kasvattajia taitaa olla vain näyn käynyt, että näyttelyt vie kaiken.
Luetuimmat keskustelut
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.983094Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan
Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt482516Kaivattusi tärkein ulkoinen tuntomerkki
Onko jokin muu kuin yleinen kuten kaunis, laiha. hyväkroppainen jne.501321- 371047
Mitä tuot pöytään parisuhteessa?
Siinäpä se kysymys on otsikossa. Mitäpä siis tuot/toisit pöytään parisuhteessa? Oletko mies vai nainen? Koetko sen mitä3041042Äimän käki
Olen vähää vaille viisikymppinen mies, ja olen elellyt ilman parisuhdetta parisen vuotta. Nyt vihdoin ja viimein tuntuu,154901Paikallinen autokorjaamo
Kyllä alkaa vituttamaan, palvelua haluaisi niin jono ovelle ja yksi myyjä. Auto valmistunut kuntoon niin kukaan ei ilmoi11871Nainen, miten suhtautuisit
Jos mies ehdottaisi tapaamista? Entä siihen, jos mies kertoisi tapaamisessa tunteistaan ja haluaisi seurustella?587202 km on nykyään liian pitkä koulumatka
Hesarissa päivitellään lapset joutuu nyt kulkemaan 2 km kouluun jösses. Ruostefillarilla tuo matka menee vaikka miten äk52693- 37669