Olen huomannut, että minä, me ja meidän rakas, ihana ja rakas koiramme emme ole mitään. Emme ole mitään, kun emme ole mukana missään. Emme ole mukana näyttelyissä ym. Rakastamme koiraamme täysillä, laitamme sille parasta, välitämme, hoidamme ja teemme täysillä kaiken ja laitamme varmasti enemmän kuin moni muu, mutta silti emme ole mitään. Koiraa pitäisi tietysti olla esittelemässä, olla näyttämässä. Miksi kasvattajat ei arvosta aitoja ihmisiä, koirasta aidosti välittäviä ihmisiä? Joskus tuntuu, että näin todella on, vaikka ei varmasti asia niin ole. Osalle kasvattajia taitaa olla vain näyn käynyt, että näyttelyt vie kaiken.
Luetuimmat keskustelut
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.832650Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan
Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt442243Kaivattusi tärkein ulkoinen tuntomerkki
Onko jokin muu kuin yleinen kuten kaunis, laiha. hyväkroppainen jne.391083- 35938
Äimän käki
Olen vähää vaille viisikymppinen mies, ja olen elellyt ilman parisuhdetta parisen vuotta. Nyt vihdoin ja viimein tuntuu,153809Nainen, miten suhtautuisit
Jos mies ehdottaisi tapaamista? Entä siihen, jos mies kertoisi tapaamisessa tunteistaan ja haluaisi seurustella?58680Paikallinen autokorjaamo
Kyllä alkaa vituttamaan, palvelua haluaisi niin jono ovelle ja yksi myyjä. Auto valmistunut kuntoon niin kukaan ei ilmoi7615- 21545
Vihdoinkin tarjolla sushia!
Onpa mukava, että tän paikkakunnan ruokatarjonta laajenee. Ensi lauantaina pääsee herkuttelemaan kun Kukkoloilta saa su78531- 32515