Taivaan kodista ja perille päässeitten juhlasta tiedetään hyvin vähän. Raamatussa siitä kerrotaan vain viittauksenomaisesti.
Apostoli Paavali kirjoittaa kuin aavistellen korinttolaisille: ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).
Apostoli Johannes puolestaan kirjoittaa kirjeessään Jumalan lasten päämäärästä seuraavasti: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” (1. Joh. 3:2.)
Verhon takana
Salaisuuden verhon toiselle puolelle saamme kurkistaa Johanneksen Ilmestyskirjan kuvauksessa, ”jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva” (Ilm.1:2): ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksat”. (Ilm. 7:9).
Tämä suorastaan huikaiseva näky liittyy kysymykseen, joka uskovaisille välillä esitetään: Luuletteko, että vain te pääsette taivaaseen? Näin pienikö on mielestänne pelastuvien ihmisten joukko?
Karitsan verellä valkaistut
Ihmisiä on kaikkina aikoina kiinnostanut tuonpuoleisuus ja pelastuvien määrä. Sitä kysyttiin myös Vapahtajalta: ”Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?” (Luuk. 13:23.)
Jeesuksen vastaus ei sisältänyt määriä, vaan oleellisemman viestin: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.” (Luuk.13:24.)
Johannekselle näytetyssä näyssä kansanjoukkojen lisäksi läsnä olivat enkelit, vanhimmat ja neljä olentoa. He kaikki heittäytyivät maahan kasvoilleen osoittamaan kunnioitusta ja kiitosta valtaistuimella istuvalle. Johannes kuuli myös kiitoslaulun, joka oli kuin paljojen vetten pauhu.
Yksi vanhimmista kysyi: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” Hän saa vastauksen Herralta: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne karitsan veressä.” (Ilm. 7:13–14.)
Uutta maata tähyillen
Tämä vastaus sisältää meille turvallisen ja lohduttavan viestin kilvoituksen matkalle: taivaassa tiedetään meidän vaivamme, ahdistuksemme ja kiusauksemme. Tiedetään vaikean tuntuiset kysymyksetkin, joita meille esitetään. Tiedetään omasta järjestämme nousevat epäilyt. Tiedetään ja valvotaan, kun kohtaamme ristiä ja itkemme omaa huonouttamme.
Kerran vaivat päättyvät ja risti vaihtuu kruunuksi, niin kuin virren sanoissa kuvataan: ”Ja valtamerten ääriltä ja maan he käyvät juhlaan arvaamattomaan. Soi Jumalalle kiitos ainiaan. Halleluja, halleluja, halleluja! (VK 142:7)
Jo täällä ajassa, armon auringon paisteessa tuntuu joskus virrentekijän sanoin: ”Sydämessä soi jo ääni taivaan kiitossävelten. Toivossa nyt nostan pääni, uutta maata tähyilen. Uutta virttä Karitsalle siellä sitten veisataan, ylistystä Jumalalle väsymättä milloinkaan.” (VK 621:5)
Apostoli Paavali kirjoittaa kuin aavistellen korinttolaisille: ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).
Apostoli Johannes puolestaan kirjoittaa kirjeessään Jumalan lasten päämäärästä seuraavasti: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” (1. Joh. 3:2.)
Verhon takana
Salaisuuden verhon toiselle puolelle saamme kurkistaa Johanneksen Ilmestyskirjan kuvauksessa, ”jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva” (Ilm.1:2): ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksat”. (Ilm. 7:9).
Tämä suorastaan huikaiseva näky liittyy kysymykseen, joka uskovaisille välillä esitetään: Luuletteko, että vain te pääsette taivaaseen? Näin pienikö on mielestänne pelastuvien ihmisten joukko?
Karitsan verellä valkaistut
Ihmisiä on kaikkina aikoina kiinnostanut tuonpuoleisuus ja pelastuvien määrä. Sitä kysyttiin myös Vapahtajalta: ”Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?” (Luuk. 13:23.)
Jeesuksen vastaus ei sisältänyt määriä, vaan oleellisemman viestin: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.” (Luuk.13:24.)
Johannekselle näytetyssä näyssä kansanjoukkojen lisäksi läsnä olivat enkelit, vanhimmat ja neljä olentoa. He kaikki heittäytyivät maahan kasvoilleen osoittamaan kunnioitusta ja kiitosta valtaistuimella istuvalle. Johannes kuuli myös kiitoslaulun, joka oli kuin paljojen vetten pauhu.
Yksi vanhimmista kysyi: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” Hän saa vastauksen Herralta: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne karitsan veressä.” (Ilm. 7:13–14.)
Uutta maata tähyillen
Tämä vastaus sisältää meille turvallisen ja lohduttavan viestin kilvoituksen matkalle: taivaassa tiedetään meidän vaivamme, ahdistuksemme ja kiusauksemme. Tiedetään vaikean tuntuiset kysymyksetkin, joita meille esitetään. Tiedetään omasta järjestämme nousevat epäilyt. Tiedetään ja valvotaan, kun kohtaamme ristiä ja itkemme omaa huonouttamme.
Kerran vaivat päättyvät ja risti vaihtuu kruunuksi, niin kuin virren sanoissa kuvataan: ”Ja valtamerten ääriltä ja maan he käyvät juhlaan arvaamattomaan. Soi Jumalalle kiitos ainiaan. Halleluja, halleluja, halleluja! (VK 142:7)
Jo täällä ajassa, armon auringon paisteessa tuntuu joskus virrentekijän sanoin: ”Sydämessä soi jo ääni taivaan kiitossävelten. Toivossa nyt nostan pääni, uutta maata tähyilen. Uutta virttä Karitsalle siellä sitten veisataan, ylistystä Jumalalle väsymättä milloinkaan.” (VK 621:5)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suurella joukolla on toivo ikuisesta elämästä maan päällä.
Vain ne, jotka valitaan Kristuksen morsianluokkaan, syntyvät uudelleen Pyhän Hengen vaikuttaessa heihin ja nämä pääsevät Kristuksen luo taivaaseen. He tulevat toimimaan Kristuksen rinnalla kanssahallitsijoina ja pappeina. Kristuksen johdolla he ennallistavat Jumalan Eedenissä lausuman tarkoituksen.
Ilmestyksen 6.luvussa kuvaillaan: "15. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
16. ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
17. Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Il 6:15–17) ”Suuri joukko” koostuu niistä ihmisistä, jotka ovat säilyneet elossa tuon vihastuksen aikana ja jotka ovat voineet ’kestää’ Jumalan ja Karitsan hyväksyminä. Vrt. Luuk.21:36 "Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
Heidän seisomisensa Jumalan valtaistuimen edessä osoittaa, että he tunnustavat tuon valtaistuimen ja alistuvat täysin Jumalan hallitusvaltaan. Siksi he kestävät hyväksyttyinä.
Matteus 25:
"31.Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle."
Matteuksen 25:31, 32:n mukaan kaikki kansat kootaan Kristuksen valtaistuimen eteen, mutta silti nuo kansat ovat maan päällä. Suuri joukko kuitenkin ”seisoo” valtaistuimen edessä, koska sillä on valtaistuimella Istuvan hyväksyntä.
Jehovan todistajat ovat sotkeneet asiat monta kertaa. Edellä mainitut väitteet eivät ole raamatusta vaan vartiotornin tulkintoja.
Jos Raamattu sanoo: "Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan...." niin voimme huoletta luottaa siihen että tämä' joukko on valtava ja että se on Jumalan valtaistuimen edessä, sanokoon vartiotorni mitä huvittaa.
Kota on aika tyly lupaus taivaan absoluuttista nollapistettä lähentelevässä kylmyydessä. Voi kuulostaa lupaukselta aavikkoasujasta mutta mie en taho sinne en.
Ilm. 5. 8-10. Tuo suuri joukko tulee hallitsemaan maan päällä. Ainoastaan ne 144 000 ovat taivaassa. Se on taivaallinen hallitus jota johtaa Jeesus.
Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.