lauantai iltaan??????
Mitäpä palstalaisten
Haalup
21339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ajatukset liitää vuosiin menneisiin..
19 -vuotta sitten 28.9 yöllä kello 23 tein päätöksen joka tuli olemaan koko elämäni mullistava käännekohta.
19 vuotta sitten Yöllä 29.9 puolenyön jälkeen klo 0.30 otin 150-170 kpl lääkkeitä yliannoksen. Ja menin nukkuun toivoen että aamua en enää näe.
Mutta aamulla heräsin. Olo oli heikko. Pettynyt kun en kuollut yöllä.
Lähdin kouluun josta päädyin terveyskeskus ensiavun kautta ambulanssilla teho-osastolle.
Sen päivän jälkeen muuttuikin koko mun elämä. Kokonaan. Jokaista yksityiskohtaan myöten. Pienissä erissä alkoi korttitalo kaatua ympäriltäni. Ensin kaikki aina vain paheni ja vaihti millä hommat kaatui vaan kiihtyi kunnes Hiljalleen muuttua parempaan
19 vuotta sitten 29.9 klo 17. 55 minä taistelin hengestämme teholla peruskoululaisena ja joka puolella nukkuessani alkoi tapahtuun asioita
Aikuiset alkoivat toimia ja tämä päivä oli se päivä jolloin käynnistin sellaiset rattaat jotka määritteli elämäni suunnan tälle paikkakunnalle tällaiseksi
Ilman 19 vuotta sitten 29.9 tekemääni päätöstä ei elämäni koskaan olisi muokkautunut tähän missä nyt olen.
Melko tyypillistä kai Suomen Valtion pääministerille tuollainen, Juha Sipilälle kun ei ymmärrä edes omia ajatuksiaankaan :D
olin suunnilleen sinun ikäisesesi kun oltin kaikki (äitini) lääkkeet mitä kaapista löysin.. Olin todella rikki asuttuani turvattomien kotiolojeni takia ensin nuosten vastaanottokodissa ja sen jälkeen sisäoppilaitoksessa saadakseni pesruskoulun päästötodistuksen. Otin lääkkeet äkkipikaistuksessani suuttuessani sisarelleni (olin kotilomilla). Sisaresi ihmettelivät aamulla, miksen herää ja soittivat ambulanssin ja vanhemmat paikalle toiselta paikkakunnalta, jossa olivat vierailulla. Olin HUS:ssa tehohoidossa ja selvisin. Sairaalassa ollessa kysyttiin josko tarvitsen hoitoa ja jos vielä harkitsen itsemurhaa.. Kielsin tämän, enkä ole sen jälkeen ollut minkään hoidon piirissä. Tämän jälkeen ei ole koskaan tullut sellaista tilannetta, että olisin edes harkinnut elämäni lopettamista. Tuskin silloin teini-ikäisenäkään lääkkeet ottaessani luulin kuolevani, teko oli enemmänkin impulsiivinen reaktio.
Olen selviytynyt elämästä tähän asti omalla yritteliäisyydellä ilman mitään ulkopuolisia apuja. Enkä voi muuta sanoa, että noista lähtökohdista, joista minäkin olen, niin olen paljon paremmin selviytynyt kuin muut samaan aikaan nuorisolaitoksessa asuneet.
Aloittajan pilkaamisellahan aamu jo 0700 alkoi, eli aloittajalle nauretaan salaa :D:D
Sytytin kynttilän ja mielessäni sanoin hyvästit rakkaalleni.
Koti-ilta. Katson sarjoja, saunon ja yritän selvitä tästä viikosta.
Hukutan Alkoon Minnan menetyksen!
SE on hyvin ikävää Jussi ettet saanut yhtäkään akkaas johon olit ihastunut, mutta häntä pystyyn kohti uusia ihastuksia ! Kyllä se joskus tärppää ja haaremisi saat!
OTM71 on vinkunut täällä tosi kauan. Eikö kannattaisi hakea emäntää ihan irl?
Onhan mä Elinaa ja Minnaakin irl yrittänyt. Ei vain edennyt, niin vähemmän hävettää, kun huutelee vain ikävä-palstalla!
Kanavapujottelen ja kaikkee muutakin duunii
Tapailen Nino Rotan Kummisetä-teemaa pianolla.
Nyt on aika siirtyä talvihorrokseen.
Ajattelin katsoa Avalta Walter Mittyn ihmeellinen elämä. Jäi viime viikolla osin näkemättä ja tuntui hyvältä leffalta. Ben Stiller pääosassa.
Tänään on taas tämän leffan vuoro, pakko katsoa. Katsomisen arvoinen elokuva.
Oikeastaan haluaisin vesisateeseen uimaan, mutta vesi on jo ihan kylmää.
Eipä mitään, mut viestinä Zorbakselle, että pysy Kreikas.
Otm71 ootko se kreikkalainen adonis? 💖
Mikset heti sanonut? 😙😍
Ja ootko kuitenkin vaalea adonis kreikkalaisista harvinaisuus🤩🎶💕
Ja vielä se zorbaskin... Helvetti!!! Sentään.😂
Oon maaseudulla ja aattelin mennä aikaisin nukkumaan.Henkinen ja fyysinen väsy. Oon miettinyt paljon luopumista ja menneiden unohtamista. Tuntuu,että on vain päästettävä irti...Suru ja ikävöinti ei anna voimia...varsinkaan täällä...
Hyviä unia.
Tissuttelen, muu perhe jo nukkuu, itselle ei vaan uni vielä tuu...