Luterilaisen kansankirkkomme pappisvirkaan on koulutuksellisesti pätevöidytty suorittamalla yliopistossa teologian maisterin tutkinto. Yliopisto on pohjimmiltaan kuitenkin tiedeyhteisö, ei niinkään mikään tunnustuksellinen tai välttämättä edes tunnustuksellisuuteen kasvattava yhteisö. Siksi on inhimillisesti katsoen ymmärrettävää että yliopistossa on voitu opettaa esim. historiallis-kriittistä raamatuntutkimusmetodia ja että siellä ovat kyseenlaista kuuluisuutta saavuttaneet erilaiset puutaheinää-professorit kuin esim. Heikki Räisänen oli eläessään.
Suomi on kuitenkin ollut maa jossa yliopistossa on ainakin jonkin verran ollut myös tunnustuksellista opetusta, opetuksen taso ja sisältö on nimittäin vaihdellut myös opetuksen antajan vaihdellessa. Kirkko kuitenkin edellyttää pappisvirkaa hoitavalta pysymistä luterilaisessa tunnustuksellisuudessa ja ainakin teoreettisesti edelyttää myös papilta henkilökohtaista uskonvakaumusta. Siitä kertoo mm. pappislupauksen antaminen. Edellyttäähän kirkko samaa jopa jäseniltään, mikä käy jo kastekaavasta ilmi, siksi paljon enemmän paimeniltaan.
Nyt kuitenkin, nykyaikana teologian koulutus yliopistossa on muuttunut yhä näkyvämmin moniarvoisemmaksi ja pakanallisemmaksi, teologian oppisuunnalla aletaan opettaa myös islamilaista teologiaa. Islamilaisen teologian opetus ei ole Helsingin yloopiston kokonaislinjaan nähden tietenkään enää kellekään mikään "mullistava" yllätys, sillä ko. laitoksessa kuuluisaksi tullut epäuskon ja rationalismin henki on vaikuttanut jo pitkään erilaisissa muodoissaan. Pikemminkin kansa on usein äimänä ihmetellyt, miten tuollaisesta opinahjosta, jossa melkein pääasiallisena asiana on kylvää oppilaiden mieliin epäuskoa ja epäilyksiä Jumalan sanaa ja evankeliumia kohtaan; -voi kukaan valmistua uskon säilyttäen? Tästä on syntynyt vanha sanontakin kansan suussa: "aloitti Hengessä -mutta lopetti Helsingissä".
Tieto on ilman muuta tärkeää ja aivan erityisen tärkeätä se on papeille. En kannata ajatusta joka esim. vapaissa suunnissa varsinkin ennen vanhaan vallitsi että paimeniksi kutsutaan sellaisia joilla ei ole riittävää tietämystä tarvittavista asioista. Tarvittaisiin siis jonkinlaista tunnustuksellisempaa vaihtoehtoa nykyiselle, sivuteille ajautuneelle yliopisto-opetukselle josta valmistuu liian paljon muita ylenkatsovia, oppiarvoillaan pöyhkeileviä ja Raamattua väheksyviä kylmiä "tiedemiehiä" pyrkimään ja hakemaan seurakunnista papinvirkoja. Valitettavasti nykyhinen pappien valintoprosessikaan ei seurakunnissa ja Tuomiokapituleissa tue yhtään enempää kutsumustietoisten pappien valintaa virkoihin, vaan pikemminkin päinvastoin: haastatteluissa tarkoituksena on tenttiä päällimäiseksi, ettei hakija nyt vaan "liian tosissaan" sitoutuisi ja ottaisi Raamattua.
Luterilainen pappisseminaari olisi Suomessakin hyvä ratkaisu, Tällaisia nimittäin on paljonkin maailmalla luterilaisissa kirkoissa, mutta voimavarat eivät vain tahdo tunnustuksellisuutta kannattavilla vielä Suomessa tähän riittää. Jos verrataan teologian yliopisto-opetuksen tasoa tunnustuksellisuuden näkökulmasta ja sitä vasten mistä on papille hyötyä virassaan ja mikä vahvistaa heidän kutsumustietouttaan, on näiden tunnustiksellisten maailmalla jo toimivien luterilaisten kirkkojen mallilla ja Suomen yliopisto-opetuksella ero kuin yöllä ja päivällä. Ehkäpä yhteinen pappisseminaari ortodoksien ja katolisten kanssa voisi olla toimiva. Tosiasia vain on ettei ortodoksit tai katoliset tarvitse mitään protestanttiselta puolelta. Heillä on omat toimivat seulansa joilla varmistetaan, toisin kuin luterilaisessa Suomessa, ettei kirkon virkoihin pääse sellaisia jotka eivät jaa kirkon uskoa.
Pappisseminaari vs. yliopisto-opetus
31
274
Vastaukset
Asian vierestä sen verran että onhan Puolimatka jäänyt kiinni tunnustuksellisen opetuksen antamisesta.
Riku Rinne ei sentään ole ehtinyt yliopistoille niin korkeatasoista koulutusta antamaan kuolleista herättämisiltään.- Näinseasiaon
Niin, kun Puolimatka ei tosiaan taida olla teologisessa tiedekunnassa opettajana. Eikös hän ole kasvatustieteellisessä. Mutta aika kuvaavaa on kun sanot että hän on "jäänyt kiinni". Niinkö suuri rikos kristillinen vakaumus nykyajan Suomessa on että sen esiin tuomisesta "jäädään kiinni"?
Riku Rinnettä en tunne enkä tiedä kuka hän on. Joku vapaiden suuntien julistajako? (kuolleista herättämisestä päätellen). Toisaalta olet puhunut palstalla niin paljon valheita etten tiedä luottaa tuohonkaan kertomukseen. Näinseasiaon kirjoitti:
Niin, kun Puolimatka ei tosiaan taida olla teologisessa tiedekunnassa opettajana. Eikös hän ole kasvatustieteellisessä. Mutta aika kuvaavaa on kun sanot että hän on "jäänyt kiinni". Niinkö suuri rikos kristillinen vakaumus nykyajan Suomessa on että sen esiin tuomisesta "jäädään kiinni"?
Riku Rinnettä en tunne enkä tiedä kuka hän on. Joku vapaiden suuntien julistajako? (kuolleista herättämisestä päätellen). Toisaalta olet puhunut palstalla niin paljon valheita etten tiedä luottaa tuohonkaan kertomukseen.Osa yliopistojen teologian opiskelusta tapahtuu myös mm räsäsläisellä Kansanlähetysopistolla ja siellä mukana on myös tunnustuksellinen opetus ja Puolimatkan kirjat opetusaineistonakin.
- Näinseasiaon
Pe.ku kirjoitti:
Osa yliopistojen teologian opiskelusta tapahtuu myös mm räsäsläisellä Kansanlähetysopistolla ja siellä mukana on myös tunnustuksellinen opetus ja Puolimatkan kirjat opetusaineistonakin.
Noinkohan sentään? Olisiko sinulla esittää asiasta jotain todisteita ? Siis että osa teologian maisterin tutkinnosta suoritettaisiin KL opistolla. Tuo olisi aika uutta ja vähän outoakin, joten en ihan tällä tuputtamalla vielä nielaise väittämää mutta jos esität todisteet niin mikä ettei.
Näinseasiaon kirjoitti:
Noinkohan sentään? Olisiko sinulla esittää asiasta jotain todisteita ? Siis että osa teologian maisterin tutkinnosta suoritettaisiin KL opistolla. Tuo olisi aika uutta ja vähän outoakin, joten en ihan tällä tuputtamalla vielä nielaise väittämää mutta jos esität todisteet niin mikä ettei.
Tämähän on vain keskustelua, etkö enää muista omia sanojasi? Todisteita tai näyttöä ei tarvita, voimakas tunnetila ja henkilökohtainen vakaumus riittävät täysin. Puhun siis yleisellä tasolla enkä erityisesti tästä tapauksesta.
- Näinseasiaon
RepeRuutikallo kirjoitti:
Tämähän on vain keskustelua, etkö enää muista omia sanojasi? Todisteita tai näyttöä ei tarvita, voimakas tunnetila ja henkilökohtainen vakaumus riittävät täysin. Puhun siis yleisellä tasolla enkä erityisesti tästä tapauksesta.
Eli väitteesi oli tuulesta temmattu? Mitäpä muuta sinulta pateettiselta valehtelijalta voisi odottaakaan?
Näinseasiaon kirjoitti:
Noinkohan sentään? Olisiko sinulla esittää asiasta jotain todisteita ? Siis että osa teologian maisterin tutkinnosta suoritettaisiin KL opistolla. Tuo olisi aika uutta ja vähän outoakin, joten en ihan tällä tuputtamalla vielä nielaise väittämää mutta jos esität todisteet niin mikä ettei.
Kyllä, kyllä.
Kansanlähetysopiston teolokgialinja on yhteistyössä yliopiston kanssa ja siellä opiskelut vähentävät yliopisto-opiskelun aikaa.
Opetusmateriaalinakin on mm Puolimatkan kirjat, kuten mainitsin ja myös tunnustuksellista opetusta löytyy.
"Kansanlähetysopisto on Itä-Suomen yliopiston yhteistyöoppilaitos. Teologialinjalla voit opiskella yleistä teologiaa monimuoto-opetuksena Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta. Tällöin opiskelu on Itä-Suomen yliopiston vaatimusten ja opetussuunnitelman mukaista. Laadimme sinulle henkilökohtaisen opintosuunnitelman tarpeittesi ja toiveittesi mukaan. Tutustu tiedostoon Teologialinjan opintosuunnitelma – yleinen teologia."
ttp://kansanlahetysopisto.fi/opintolinjat/teologialinja/- Näinseasiaon
Pe.ku kirjoitti:
Kyllä, kyllä.
Kansanlähetysopiston teolokgialinja on yhteistyössä yliopiston kanssa ja siellä opiskelut vähentävät yliopisto-opiskelun aikaa.
Opetusmateriaalinakin on mm Puolimatkan kirjat, kuten mainitsin ja myös tunnustuksellista opetusta löytyy.
"Kansanlähetysopisto on Itä-Suomen yliopiston yhteistyöoppilaitos. Teologialinjalla voit opiskella yleistä teologiaa monimuoto-opetuksena Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta. Tällöin opiskelu on Itä-Suomen yliopiston vaatimusten ja opetussuunnitelman mukaista. Laadimme sinulle henkilökohtaisen opintosuunnitelman tarpeittesi ja toiveittesi mukaan. Tutustu tiedostoon Teologialinjan opintosuunnitelma – yleinen teologia."
ttp://kansanlahetysopisto.fi/opintolinjat/teologialinja/Ok! Hyvä kun viitsit laittaa lopulta linkin. En oikein ymmärrä mitä tarkoitit nsanomalla että "omien sanojeni mukaan tämä on vain keskustelua eikä mitää todeksinäyttämisiä tarvita" -minusta se kuulosti suoralta pottuilulta.
HUomaatko kuitenkin että tuo lainauksesi ei vastaa sitä mitä väitit? Sinä nimittäin väitit että "Osa yliopistojen teologian opiskelusta tapahtuu myös mm räsäsläisellä Kansanlähetysopistolla ..."
Näinhän asia ei missään nimessä ole vaan kyse on vastaavien opintojen hyväksilukemisesta, jotka on suoritettu toisessa oppilaitoksessa. Tässä ei ole mitään ihmeellistä koska kaikissa yliopistoissa on ennen hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen käytössä olevaa matskua nykyään. Jos olet suorittanut esim. amk:ssa opintoja, niistä riittävän vastaavat voidaan hyväksilukea suorittaessasi yliopistotutkintoa jne. eri opintoasteiden ja oppilaitosten välillä. Tässä ei ole mitään ihmeellistä mutta se on kuitenkin aika kaukana siitä että "osa yliopiston teologianopiskelusta tapahtuu kansanlähetysopistolla".
Jos et usko niin voit soittaa HYO:n opintosuunnittelijoille ja tarkistaa asian. Näinseasiaon kirjoitti:
Eli väitteesi oli tuulesta temmattu? Mitäpä muuta sinulta pateettiselta valehtelijalta voisi odottaakaan?
Ah, siis mikä väitteeni?
- Näinseasiaon
RepeRuutikallo kirjoitti:
Ah, siis mikä väitteeni?
Taisin sekoittaa sinut Pekuun...
Itse joskus aioin teologian maisteriksi ja sitä kautta papiksi. Hain Helsinkiin, mutta pääsykoekirjat aiheuttivat uskon kriisin. Silloin varmaan olisin ajattelut pappisseminaarin olevan parempi tie kuin silloin Helsingin yliopisto teologian opetuksineen. Nyt olen hengaillut hieman teologianopiskelijoitten kanssa Joensuussa, jossa on myös pappiskoulutukseen tähtäävä opintolinja teologisessa. Minun käsitykseni mukaan nykyiset teologisen opiskelijat eivät ole samassa määrin ahdistuneet teologian sisällöstä kuin minä aiemmin Helsingin teologisen suhteen. Ehkä yliopistoissa saattaa olla eroja? Nykyisin olisin sillä linjalla, että koulutuksen tulisi jatkua yliopiston kautta, mutta aikaan olisin ilmeisesti kannattanut aiheen aloittajan esiintuomaa pappiseminaaria.
- Näinseasiaon
Kyllä minäkin kannattaisin yliopisto-opetusta lähtökohtaisesti jos se olisi edes pääpiirteiltään tunnustuksellista. Olen kuullut että Joensuussa olisi vähän helpompi hengittää kuin Helsingissä. Näin olen kuullut teologianopiskelijoilta joiden kanssa olen keskustellut.
Suomen teologinen instituutti tarjoaa nykyään teologianopiskelijoille arvokasta tukea, vastapainoana "Helsingin hengelle". Näinseasiaon kirjoitti:
Kyllä minäkin kannattaisin yliopisto-opetusta lähtökohtaisesti jos se olisi edes pääpiirteiltään tunnustuksellista. Olen kuullut että Joensuussa olisi vähän helpompi hengittää kuin Helsingissä. Näin olen kuullut teologianopiskelijoilta joiden kanssa olen keskustellut.
Suomen teologinen instituutti tarjoaa nykyään teologianopiskelijoille arvokasta tukea, vastapainoana "Helsingin hengelle".Oikeastaan meinaan seuraavalla lukukaudella opiskella teologiaa sivuaineena Joensuussa. Sitten pystyisin ainakin perusopintojen osalta vastamaan yliopisto-opetuksesta. Minun käsittääkseni monet uskovaiset teologianopiskelijat ovat hyväksyneet ainakin Joensuun hengen. Ehkä jotkut kristityt tulevat juuri sinne sen takia, että siellä on helpompi hengittää ja teologianlaitoksella ollaan yhtä perhettä eikä ollaan samalla tavalla massayliopistossa niin kuin Stadissa. Ehkä aloitukseen vastatakseen olisi pitänyt opiskella sitä teologiaa ja sitä ennen olla jossain opistolla kuulemassa toisenlaista opetusta muun kuin yliopisto-opetuksen parissa. Ehkä sellainen henkilö voisi vastata paremmin aloituksen näkemyksiin?
- Näinseasiaon
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Oikeastaan meinaan seuraavalla lukukaudella opiskella teologiaa sivuaineena Joensuussa. Sitten pystyisin ainakin perusopintojen osalta vastamaan yliopisto-opetuksesta. Minun käsittääkseni monet uskovaiset teologianopiskelijat ovat hyväksyneet ainakin Joensuun hengen. Ehkä jotkut kristityt tulevat juuri sinne sen takia, että siellä on helpompi hengittää ja teologianlaitoksella ollaan yhtä perhettä eikä ollaan samalla tavalla massayliopistossa niin kuin Stadissa. Ehkä aloitukseen vastatakseen olisi pitänyt opiskella sitä teologiaa ja sitä ennen olla jossain opistolla kuulemassa toisenlaista opetusta muun kuin yliopisto-opetuksen parissa. Ehkä sellainen henkilö voisi vastata paremmin aloituksen näkemyksiin?
Tsekkaahan tästä, kiinnostaisiko?
http://www.lhpk.fi/kunniatohtorin-arvo-piispa-soramiehelle/ Näinseasiaon kirjoitti:
Tsekkaahan tästä, kiinnostaisiko?
http://www.lhpk.fi/kunniatohtorin-arvo-piispa-soramiehelle/Sanotaan, että vierastan vähän tuota "Lähetyshiippakunta" eli Luthersäätiötä. Olin tässä yhden kaverin kutsuilla. Hän oli ja ainakin yksi hänen vieraistaan "Lähetyshiippakunta"-porukkaa, mutta itse taidan pidättyä emäkirkossa, sillä kannatan mm. naispappeutta. Tutuissa on siis Luthersäätiö-porukkaa, mutta itse en ole sinne mennyt. Kenties menen "Lähetyshiippakunnan" jumalanpalvelluksiin, jos luterilainen kirkko alkaa virallisesti vihkiä samaa sukupuolta olevia ja muuttuu vielä liberaalimmaksi yleensä.
- mannaa
Virkistävää onkin lukea mitä "äitikirkon" puolella opetetaan. Venäjän pappisseminaarissa opetetaan Raamattua erittäin tunnustuksellisella otteella. Suosittelen etsimään käsiinne teoksen
http://www.ortodoksi.net/index.php/Raamatun_historia_(kirja)Kiitos! Tuo linkki oli mielenkiintoinen ja opettava. Tuli otsikoitten perusteella tavallaan käytyä koko Raamattu läpi. Erittäin opettavaa. Lisäksi tuli tuntu, että sitä Raamattua on luettava itse vielä enemmän, että pääsee tuolle "ortodoksien" tasolle! :)
- mannaa
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Kiitos! Tuo linkki oli mielenkiintoinen ja opettava. Tuli otsikoitten perusteella tavallaan käytyä koko Raamattu läpi. Erittäin opettavaa. Lisäksi tuli tuntu, että sitä Raamattua on luettava itse vielä enemmän, että pääsee tuolle "ortodoksien" tasolle! :)
Itselläni on tuo teos ja voin vakuuttaa, että se paitsi antaa loistavan yleiskuvan Raamatusta, myös ravitsee sielua ja vahvistaa uskoa.
mannaa kirjoitti:
Itselläni on tuo teos ja voin vakuuttaa, että se paitsi antaa loistavan yleiskuvan Raamatusta, myös ravitsee sielua ja vahvistaa uskoa.
MInä olen samaa mieltä luettuani tuo sisällösluettelon tuolta linkistä! Minusta näytti vallan mainiolta! Saisivat luterilaiset teologit kirjoittaa jotain vastaavaa? Tuolaista pitäisi ehkä olla se tunnnustuksellinen pappiseminaari, jota aloittaja kaipailee?
- Näinseasiaon
Faith.Hope.Love kirjoitti:
MInä olen samaa mieltä luettuani tuo sisällösluettelon tuolta linkistä! Minusta näytti vallan mainiolta! Saisivat luterilaiset teologit kirjoittaa jotain vastaavaa? Tuolaista pitäisi ehkä olla se tunnnustuksellinen pappiseminaari, jota aloittaja kaipailee?
Kielitaitoinen nuori jolla on mahdollisuus lähteä, voisi pyrkiä esim. amerikkalaisen monimiljjonaisen luterilaisen kirkon Missouri-synodin pappisseminaariin. Tiedän että suuomalaisia tunnustuksellisia luterilaisia pappeja on käynyt siellä opiskelemassa. Missourisynodilla on tiemmä useita omia tasokkaita yliopistojakin ja ainakin kun lukee MS:n professoreiden ja tutkijoiden teoksia joita Suomessa on julkaissut esim. Concordia ry, niin niiden taso on huikeaa ja teologia raudanlujaa tunnustuksellisuutta. Noissa piireissä ei ole opettajina liberaaleja lainkaan. MS:n linja on vakaata Lutherin ajan luterilaisuudesta ammentavaa, armokeskesitä ja monipuolisesti ravitsevaa opetusta.
Ja mikä parhainta: teologia on luterilaista! Näinseasiaon kirjoitti:
Kielitaitoinen nuori jolla on mahdollisuus lähteä, voisi pyrkiä esim. amerikkalaisen monimiljjonaisen luterilaisen kirkon Missouri-synodin pappisseminaariin. Tiedän että suuomalaisia tunnustuksellisia luterilaisia pappeja on käynyt siellä opiskelemassa. Missourisynodilla on tiemmä useita omia tasokkaita yliopistojakin ja ainakin kun lukee MS:n professoreiden ja tutkijoiden teoksia joita Suomessa on julkaissut esim. Concordia ry, niin niiden taso on huikeaa ja teologia raudanlujaa tunnustuksellisuutta. Noissa piireissä ei ole opettajina liberaaleja lainkaan. MS:n linja on vakaata Lutherin ajan luterilaisuudesta ammentavaa, armokeskesitä ja monipuolisesti ravitsevaa opetusta.
Ja mikä parhainta: teologia on luterilaista!Kiitos vinkistä. Itse en enää meinaan luterilaiseksi papiksi, mutta ehkä tuossa on ideaa jollekin muulle henkilölle? :) :)
- Näinseasiaon
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Kiitos vinkistä. Itse en enää meinaan luterilaiseksi papiksi, mutta ehkä tuossa on ideaa jollekin muulle henkilölle? :) :)
Muuten, ylipäätään pappiskutsumuksesta: Minusta luterilaisuudessa opetetaan terveellä ja raittiilla tavalla pappisvirkaan ryhtymisestä, nimittäin ns. kaksinkertaista vokaatiota:
Ensiksi tulee olla sisällinen kutsumus eli ennen kaikkea henkilökohtainen, oikeauskoinen uskonvakaumus. Tähän sisältyy tietenkin myös soveltuvuus, kuten taitava opettamaan yms. ja oma sisäinen halu.
Toiseksi kenenkään ei pidä ryhtyä paimenen virkaan vain oman halunsa johdattamana vaan paimenen tulee AINA olla uskovan seurakunnan kutsuma! Tämä on aivan ehdottoman tärkeää ettei oltaisi niinkuin vapaitten suuntien hurmahenget jotka itse kutsuvat itsensä, kuviteltujen oman pään sisäisten tunnelmien johdattamina.
Jumala on voimallinen johdattamaan jokaiselle joka papiksi on taivaastakin tarkoitettu, myös ulkonaisen, USKOVAIN seurakunnan kutsumisen. Jos tätä i tule, ei kenenkään pidä omin päin ryhtyä papinvirkaan vaikka tuntisi minkälaista poltetta sisällään. Kokemuksesta on kautta historian näähty että osoittaa aitoa nöyryyttä Jumalan sanan edessä kun kukaan ei vain "ryhdy" papiksi vaan odottaa Jumalan aikaa niin että kutsumisen molemmat osat toteutuvat ja jos ne eivät toteudu, henkilöä ei ole tarkoitettukaan papiksi.
Siinä kansankirkkomme ajautuu todella pahasti metsään että nykyisin papainvirkoja julistetaan auki kuten työmarkkinoilla yleensäkin ja niihin haetaan ja ollaan "päteviä" pelkän yliopistokoulutuksen perusteella. Siksi meillä onkin niin paljon leipäpappeja.
Papin tulisi nousta seurakuntaelämän keskeltä, olla jäsenten keskuudessa tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan, hoitanut perheensä ja asiansa hyvin, yhden vaimon mies. Tärkeintä ei suinkaan ole yliopistokoulutus vaan oikea usko ja em. ominaisuudet. Jos koulutuksen saaneissa ei löydy em. ominaisuuksilla varustettuja, sitten tulee vihkiä virkaan kouluttamattomia jotka täyttävät em. kriteerit, joista oikeauskoisuus on kaikkein tärkeimpänä. Raamattu, sen paremmin kuin luterilaiset tunnustuskirjatkaan, eivät nimittäin välttämättä EDELLYTÄ papilta yliopistokoulutusta. Se on vain hyvä tapa. Tätä tapaa sopisi kuitenkin arvioida uudelleen sillä nykyisin virkoihin tulee aivan liikaa kirjaviisaita teeskentelijöitä joilla ei ole uskoa itsellään. Näinseasiaon kirjoitti:
Muuten, ylipäätään pappiskutsumuksesta: Minusta luterilaisuudessa opetetaan terveellä ja raittiilla tavalla pappisvirkaan ryhtymisestä, nimittäin ns. kaksinkertaista vokaatiota:
Ensiksi tulee olla sisällinen kutsumus eli ennen kaikkea henkilökohtainen, oikeauskoinen uskonvakaumus. Tähän sisältyy tietenkin myös soveltuvuus, kuten taitava opettamaan yms. ja oma sisäinen halu.
Toiseksi kenenkään ei pidä ryhtyä paimenen virkaan vain oman halunsa johdattamana vaan paimenen tulee AINA olla uskovan seurakunnan kutsuma! Tämä on aivan ehdottoman tärkeää ettei oltaisi niinkuin vapaitten suuntien hurmahenget jotka itse kutsuvat itsensä, kuviteltujen oman pään sisäisten tunnelmien johdattamina.
Jumala on voimallinen johdattamaan jokaiselle joka papiksi on taivaastakin tarkoitettu, myös ulkonaisen, USKOVAIN seurakunnan kutsumisen. Jos tätä i tule, ei kenenkään pidä omin päin ryhtyä papinvirkaan vaikka tuntisi minkälaista poltetta sisällään. Kokemuksesta on kautta historian näähty että osoittaa aitoa nöyryyttä Jumalan sanan edessä kun kukaan ei vain "ryhdy" papiksi vaan odottaa Jumalan aikaa niin että kutsumisen molemmat osat toteutuvat ja jos ne eivät toteudu, henkilöä ei ole tarkoitettukaan papiksi.
Siinä kansankirkkomme ajautuu todella pahasti metsään että nykyisin papainvirkoja julistetaan auki kuten työmarkkinoilla yleensäkin ja niihin haetaan ja ollaan "päteviä" pelkän yliopistokoulutuksen perusteella. Siksi meillä onkin niin paljon leipäpappeja.
Papin tulisi nousta seurakuntaelämän keskeltä, olla jäsenten keskuudessa tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan, hoitanut perheensä ja asiansa hyvin, yhden vaimon mies. Tärkeintä ei suinkaan ole yliopistokoulutus vaan oikea usko ja em. ominaisuudet. Jos koulutuksen saaneissa ei löydy em. ominaisuuksilla varustettuja, sitten tulee vihkiä virkaan kouluttamattomia jotka täyttävät em. kriteerit, joista oikeauskoisuus on kaikkein tärkeimpänä. Raamattu, sen paremmin kuin luterilaiset tunnustuskirjatkaan, eivät nimittäin välttämättä EDELLYTÄ papilta yliopistokoulutusta. Se on vain hyvä tapa. Tätä tapaa sopisi kuitenkin arvioida uudelleen sillä nykyisin virkoihin tulee aivan liikaa kirjaviisaita teeskentelijöitä joilla ei ole uskoa itsellään.Onhan tuo näkemys, mutta minä olen havainnut teologianlaitoksella päivähartauksissa pyöriessä ihan sopivia teologianopiskelijoita, jotka voisi vihkiä papiksi kutsun tullessa. Vain yhden leipäpapin olen tavannut yleensä elämässäni ja hänkin on valmistunut Helsingistä.
- sivistys.ei.ketään.tapa
Eiköhän noin yleensä pappina olo jokin kutsumus, ihan kuten vaikkapa sairaanhoitaja tai lääkäri. Mitään tuskin voitettaisi sillä, että papit lukisivat tai oppisivat vain niitä asioita mitä jossakin uskonseminaarissa otettaisiin esiin. Kaikessa koulutuksessa pitää omata myös tiettymäärä yleissivistystä, eikä vaan katsoa avaimmenreijästä asioita.
Papit varmasti näkevät ja kuulevat paljon asioita jolloinka usko saattaa joutua koetukselle. Elämähän ei ole yksinkertaista. Uskonkoetukselle joutuminen tunnutaankin hyvin hyväksyttävän jossain herätysliikkeissä, on kaikkia kikkoja uudelleenkastamisiin jne. Herkästi siis siinä jossakin ihmekateudessa jää miettimättä, että papiksi aikova oikeasti opiskelee monta vuotta ja monia muitakin asioita kuin saarnaaminen ja rahankeruu.
Joten varmaan ihan kiva, että noin 7- 9 vuoden opintojen jälkeen (tuossa laskin lukionkin) tulee joku "Rane" seitsemän kersaa maailmalle hylännyt isä, räyhähenki, naisten hakkaaja, entinen juoppo, nykyinen pyhistä pyhin, oikein esittämään neuvoja kuinka virkaa pitäisi hoitaa.- Näinseasiaon
Olen samaa mieltä kanssasi siinä että papin on tarpeellista opiskella tietoja myös yleissivistävästi, varsinkin sellaisilta aloilta jotílla on kosketuspintaa uskonnon kanssa kuten psykologia, filosofia, uskontotiede ja varsinkin uskonnonhistoria. Samoin kieliopinnot ovat varmasti hyödyllisiä.
Minusta kirjoituksessasi kuitenkin jotenkin pistää esille käsitys että kirkon papinvirka on kuin mikä tahansa maallinen kutsumus, niinkuin sairaanhoitajan tms.. Ajatteletko että kirkko ja sen papit ovat olemassa ainoastaan tätä elämää ja sen ongelmia; -yleistä hyväntekemistä varten?
Toivottavasti et, sillä silloin jäättäisit kokonaan kirkon tärkeimmän funktion huomioimatta eli sen hengellisen työn: kirkkohan on olemassa ensisijaisesti ja varsinaisesti sitä varten että se kertoo ihmisille että ihmiskunta on syntinen ja syntisyytensä tähden kadotuksenalaisessa tilassa, Jumalan vihan alla, ja että tämän takia Herra Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan ja Hänen armotyönsä takia saa jokainen uskoa kaikki syntinsä anteeksi, jolle se vain kelpaa.
Kirkko ei siis ole hyväntekeväisyyslaitos, vaan pelastuslaitos. Se ei ole "meidän" kirkkomme vaan Kristuksen kirkko jonka tehtävänannon on Kristus itse määritellyt:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Markus 16:15-16)
Toki kirkon olemukseen muuluu MYÖS olla heikomman puolella ja auttaa hätää kärsiviä, mutta vasta toissijaisesti.
Puhuit jotenkin väheksyvästi ja ylhäältäpäin "Ranesta" jolla ehkä viittaat elämänsä tuhlaajapojan teillä viettäneisiin, parannukseen tulleisiin uskoviin? Itse en lähtisi kovin tuomitsevasti esiintymään näitä vastaan sillä kuitenkin pohjimmiltaan on niinkin että uskovainen ja oppimaton maallikko, jopa ymmärtämätön pieni lapsi, voi käsittää uskosta ja evankeliumista paljon enemmän kuin uskosta osaton pappi joka on pelkkä kylmä virkamies vailla henkilökohtaista uskoa. Sellaisia on ihan pilvin pimein nykyään kirkossamme, joten kyllä se "Ranekin" joskus voi olla oikeassa pappia vastaan. Ei pappeihin pidä sokeana luottaaa vain siksi että he ovat virassa. Ennemmin pitäisi kuunnella saarnaako pappi evankeliumia vai hyväntekemistä. Jos hän ei ole käsittänyt mistä uskomisessa on kyse ja saarnaa vain hyväntekemistä niin sellainen on Kristuksen varoittama susi lammasten vaatteissa.
Vaikka toisaalta; kyllä varsinkin vapaissa suunnissa on (ja kirkossammekin) sellaisia "Raneja" joiden ehkä olisi parempi olla hiljaa kuin esittää mielipiteitä asioista joista eivät välttämättä ymmärrä mitään. Sikäli voin yhtyä tuohon tekstiisi varauksellisesti. Jos esittää asioista mielipiteitä, olisi hyvä tietää myös niistä jotain. - sivistys.ei.ketään.tapa
Näinseasiaon kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi siinä että papin on tarpeellista opiskella tietoja myös yleissivistävästi, varsinkin sellaisilta aloilta jotílla on kosketuspintaa uskonnon kanssa kuten psykologia, filosofia, uskontotiede ja varsinkin uskonnonhistoria. Samoin kieliopinnot ovat varmasti hyödyllisiä.
Minusta kirjoituksessasi kuitenkin jotenkin pistää esille käsitys että kirkon papinvirka on kuin mikä tahansa maallinen kutsumus, niinkuin sairaanhoitajan tms.. Ajatteletko että kirkko ja sen papit ovat olemassa ainoastaan tätä elämää ja sen ongelmia; -yleistä hyväntekemistä varten?
Toivottavasti et, sillä silloin jäättäisit kokonaan kirkon tärkeimmän funktion huomioimatta eli sen hengellisen työn: kirkkohan on olemassa ensisijaisesti ja varsinaisesti sitä varten että se kertoo ihmisille että ihmiskunta on syntinen ja syntisyytensä tähden kadotuksenalaisessa tilassa, Jumalan vihan alla, ja että tämän takia Herra Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan ja Hänen armotyönsä takia saa jokainen uskoa kaikki syntinsä anteeksi, jolle se vain kelpaa.
Kirkko ei siis ole hyväntekeväisyyslaitos, vaan pelastuslaitos. Se ei ole "meidän" kirkkomme vaan Kristuksen kirkko jonka tehtävänannon on Kristus itse määritellyt:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Markus 16:15-16)
Toki kirkon olemukseen muuluu MYÖS olla heikomman puolella ja auttaa hätää kärsiviä, mutta vasta toissijaisesti.
Puhuit jotenkin väheksyvästi ja ylhäältäpäin "Ranesta" jolla ehkä viittaat elämänsä tuhlaajapojan teillä viettäneisiin, parannukseen tulleisiin uskoviin? Itse en lähtisi kovin tuomitsevasti esiintymään näitä vastaan sillä kuitenkin pohjimmiltaan on niinkin että uskovainen ja oppimaton maallikko, jopa ymmärtämätön pieni lapsi, voi käsittää uskosta ja evankeliumista paljon enemmän kuin uskosta osaton pappi joka on pelkkä kylmä virkamies vailla henkilökohtaista uskoa. Sellaisia on ihan pilvin pimein nykyään kirkossamme, joten kyllä se "Ranekin" joskus voi olla oikeassa pappia vastaan. Ei pappeihin pidä sokeana luottaaa vain siksi että he ovat virassa. Ennemmin pitäisi kuunnella saarnaako pappi evankeliumia vai hyväntekemistä. Jos hän ei ole käsittänyt mistä uskomisessa on kyse ja saarnaa vain hyväntekemistä niin sellainen on Kristuksen varoittama susi lammasten vaatteissa.
Vaikka toisaalta; kyllä varsinkin vapaissa suunnissa on (ja kirkossammekin) sellaisia "Raneja" joiden ehkä olisi parempi olla hiljaa kuin esittää mielipiteitä asioista joista eivät välttämättä ymmärrä mitään. Sikäli voin yhtyä tuohon tekstiisi varauksellisesti. Jos esittää asioista mielipiteitä, olisi hyvä tietää myös niistä jotain.No paljonhan tuota ajatusta on liikkeellä vapaissa suunnissa, ihan kokemuksenkin mukaan. Siellä usein nähdään papinvirka juurikin aika "yhdeltäkantilta" vaikka todellisuudessa se pappi saattaa olla aika monessa mukana jonkun ihmisen matkalla. Ja tuossa kohtaa , ehkä tullaan inhimillisyyteen . Ihminen joka on vaikkapa surunmurskaama tai toivonsa heittänyt ei kaipaa paasaajaa, syyllistäjää, vaan ymmärtäjää ja kuuntelijaa.
Papin virka on siis hyvin monipuolinen. On olemassa aika voimakkaille saarnoille mutta on olemassa aika myös olla ihminen ja lähimmäinen, ilman torjuntaa tai syyllistämistä.
Tuo ilmeisesti koetaan sitten jotenkin huonoksi asiaksi joissakin piireissä vaikka Raamattun keskeisin opetus on lähimmäisen rakkaus. Raamattu antaa kyllä todella selkeät ohjeet miten käy itsensä korottajille ja toisten tuomitsijoille.
Ehkä sellainen normielämään hyvä sääntö lieneekin se, että koskaan , et tiedä jos olet itse apua vailla ja ihminen ei kuitenkaan asioista loppukädessä päätä.
Enkä muuten tiedä ketään josta olisi parempi tullut haukkumalla. - Näinseasiaon
sivistys.ei.ketään.tapa kirjoitti:
No paljonhan tuota ajatusta on liikkeellä vapaissa suunnissa, ihan kokemuksenkin mukaan. Siellä usein nähdään papinvirka juurikin aika "yhdeltäkantilta" vaikka todellisuudessa se pappi saattaa olla aika monessa mukana jonkun ihmisen matkalla. Ja tuossa kohtaa , ehkä tullaan inhimillisyyteen . Ihminen joka on vaikkapa surunmurskaama tai toivonsa heittänyt ei kaipaa paasaajaa, syyllistäjää, vaan ymmärtäjää ja kuuntelijaa.
Papin virka on siis hyvin monipuolinen. On olemassa aika voimakkaille saarnoille mutta on olemassa aika myös olla ihminen ja lähimmäinen, ilman torjuntaa tai syyllistämistä.
Tuo ilmeisesti koetaan sitten jotenkin huonoksi asiaksi joissakin piireissä vaikka Raamattun keskeisin opetus on lähimmäisen rakkaus. Raamattu antaa kyllä todella selkeät ohjeet miten käy itsensä korottajille ja toisten tuomitsijoille.
Ehkä sellainen normielämään hyvä sääntö lieneekin se, että koskaan , et tiedä jos olet itse apua vailla ja ihminen ei kuitenkaan asioista loppukädessä päätä.
Enkä muuten tiedä ketään josta olisi parempi tullut haukkumalla.Yhdyn mielelläni kirjoituksesi alkuosaan, aina tähän kohtaan asti:
------------------------------
"Tuo ilmeisesti koetaan sitten jotenkin huonoksi asiaksi joissakin piireissä vaikka Raamattun keskeisin opetus on lähimmäisen rakkaus. Raamattu antaa kyllä todella selkeät ohjeet miten käy itsensä korottajille ja toisten tuomitsijoille. Ehkä sellainen normielämään hyvä sääntö lieneekin se, että koskaan , et tiedä jos olet itse apua vailla ja ihminen ei kuitenkaan asioista loppukädessä päätä. Enkä muuten tiedä ketään josta olisi parempi tullut haukkumalla."
--------------------------------
Ymmärrän kyllä näkökulmasi ja olen tosiaankin hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta tässä yllä lainatussa minua häiritsee taas se sama asia eli Raamatun keskeisin osa EI ole lähimmäisen rakkaus, vaan rakkaus Jumalaan. Rakkauden kaksoiskäskyn mukaan lähimmäisenrakkaus tulee vasta sen jälkeen:
"Rakasta Jumalaa yli KAIKEN ja lähimmäistä niinkuin itseäsi!"
Tämä järjestys tulisi pitää visusti mielessä kun puhutaan Kristuksen kirkosta. Ja se myös että Jumalan rakastaminen "yli kaiken" ei ole mitään pois lähimmäisenrakkaudesta vaan asia on juuri päinvastoin: Jumalan rakastaminen ja Häneen uskominen tarjoaa parhaimman pohjan ja lähtökohdan myös lähimmäisen rakastamiselle. Ja tämä sen takia että me emme itse osaa rakastaa koska olemme syntyjämme vihan lapsia, mutta koska Jumala on ensin rakastanut meitä, mekin voimme rakastaa ja palvella toisiamme.
Jumalan sanan totuuden saarnaaminen ei ole koskaan "haukkumista". Se että meille sanotaan että me olemme syntisiä, ei ole "haukkumista" vaan se on samaa kuin huolehtivainen isä varoittaisi lastaan menemästä liian lähelle vaarallista tulta. Näin toimii myös Taivaallinen Isämme; Hän on lähettänyt maailmaan sanansa julistajia jotka ensin varoittavat meitä ja kerttovat miksi tarvitsemme jokainen armoa, mutta eivät pysähdy pelkästään siihen vaan julistavat myös armon ja evankeliumin ilosanoman!
On totta että etenkin vapaissa suunnissa on paljon lainsaarnaajia jotka saarnaavat vain tuomiota ja kadotusta mutta eivät tunne evankeliumia ja armoa. He itsekin elävät jonkinlaisessa hengästyneessä suorituskristillisyydessä. Moni ajattelee että usko on tekemistä, onnistumista, pärjäämistä omillaan yms. Mutta se ei ole. Kristuksen seurakunnassa on vain meitä epäonnistuneita syntisiä, jotka joka päivä teemme ajatuksin, sanoin ja teoin syntiä ja yhtä lailla joka päivä uskomme että Jumala on meidät armahtanut Poikansa tähden ja antaa meille mielellään syntimme anteeksi kun vain uskomme evankeliumiin joka meille tämän väölittää.
Veikkaisin että tunnustuksellinen opetus ei todellakaan riitä aloittajalle, sen opetuksen pitäisi varmasti olla hänen oman raamatuntulkintasa mukaista,.
Ainakin sen perusteella että mainostaa STI:tä joka on varsin lähellä naispeppautta vastustavastaa sley:tä.
"Suomen teologinen instituutti tarjoaa nykyään teologianopiskelijoille arvokasta tukea, vastapainoana "Helsingin hengelle". "
"STI:n ensimmäisenä pääsihteerinä toimi TT 1988–2005 Eero Junkkaala, sijaisenaan pari viimeistä vuotta Leif Nummela ja vuodesta 2006 naispappeuden vastustajana tunnettu rovasti Henrik Perret.[2][3] Nykyinen pääsihteeri TT Ville Auvinen aloitti toimessa elokuussa 2013."
Auvinen:
"Olenko naispappeuden vastustaja? En haluaisi, että se olisi ensimmäinen, eikä edes toinen asia, joka minusta sanotaan. On totta, että kannatan perinteistä virkakäsitystä"
Onko naispappauden vastustus siis oikeaa opetusta kirkon papinvirkoja varten?>Onko naispappauden vastustus siis oikeaa opetusta kirkon papinvirkoja varten?
Vastustan kyllä henkilökohtaisesti naispappautta. Se kuulostaa kyllä aika pervolta, että nainen olisi pappa.RepeRuutikallo kirjoitti:
>Onko naispappauden vastustus siis oikeaa opetusta kirkon papinvirkoja varten?
Vastustan kyllä henkilökohtaisesti naispappautta. Se kuulostaa kyllä aika pervolta, että nainen olisi pappa.:-)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663402Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh463222Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1272850- 462579
- 311973
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271860- 481646
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä871525- 391340
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k391321