..tässä sairaudessa kun jaksaa aluksi käydä kaupassa ja ostaa ja tehdä ruokaa ja ruokakin maistuu. Niin jossain vaiheessa se unohtuu. Ei maistu ja neljän viiden päivän jälkeen en kyllä syö samaa ruokaa varsinkaan jos se on unohtunut jääkaappiin enkä ole edes viitsinyt laittaa pakkaseen. Tuhlausta sekin. Litran kossulla ja pari iltaa baarissa ja sitten lähtee loiventavat makeat nelossiiderit lähikaupasta. puolen litran tölkkejä jalat ei kanna kun krapula iskee. Tasottelua ..maksaan ja sydämeen pistelee. onkohan sisuskalut kunnossa? Labroissa käyty ja keskustelemassa asioista. Koskakohna tämä päättyy..ja toivottavasti hyvin kuitenkin. En ole kuitenkaan edes keski-ikäinen. No milloin se nyt sit nykyään alkaakaan? Siiderit tulee halvaksi ja baarissa rattoisaa seuraa. paras olis mennä jonnekin lepäämään. mutta minne.? No ois jotain mökkejä mut eipä taida auttaa ilman tukea.
ärsyttää myöskin se..
kunhanvalitanelämää
3326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kandee ryypätä lisää ja helvetisti koska se on niin siistiä, olet jo hyödytön ihmisraunio josta kukaan ei pidä
Oikeasti sairaat eivät voi parantua ryhdistäytymällä ja itsekurilla. Sinä voit!
Kirjoitit rehellisesti! Kuulostat siskoltani, vaikken tiedä oletko mies vai nainen. Siskoni on yli 50v ja teinin yksinhuoltaja. Tätä "sairautta" hän on osannut piilotella tosi viisaasti…. kesti kauan ennen kuin älysin missä mennään.
Hän suuttuu hirveästi, kun puhun tilanteesta. Enkä halua menettää ainoaa siskoani. Asumme kaukana muista sukulaisista. Nyt hänen teinilapsensa kävi kylässä luonani ja kertoi tosi juttuja kotoaan, ihan nousi tukka pystyyn…. hirveää.
En itsekään sylje lasiin, enkä ole kireäpipoinen, mutta siskon meininki menee jo yli kaikkien reunojen. Hän juo kotona salaa. Öisin menee 1-2 pulloa viiniä, päivällä hän juo viiniä kahvikupista ettei lapsi huomaisi.
Lasta ei enää kiinnosta koulunkäynti. Ja vaikka hänet laitetaan toiseen perheeseen, tai toiseen kouluun, hän palaa äitinsä luo vaikka kävellen. Vaikka kymmeniä kilometrejä.
Ja hän häpeää rakasta äitiään. Heidän kotonaan ei käy ketään.
Halusin kertoa tämän aloittajalle, että vaikka huomaisit kuinka juominen vaikuttaa muihinkin ihmisiin. Se on oikeasti suuri pelko ja suru meille muille.
Tämän teinin elämä on jo lähtenyt niin "vinoon", ettei kohta kukaan usko hänen selviytyvän koulusta, tai oppivan ammattia.
Entä sitten? Mitä sitten tapahtuu?
Tiedämme kaikki……