Taivaan valtakunnan arvojärjestys

Mikkelinpäivä on evankelisluterilaisessa kirkossamme enkelien sunnuntai. Enkelit ovat Jumalan palvelevia henkiä. ”Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden” (Hepr. 1:14).
Jeesus puhuu ensi sunnuntain tekstissä rinnakkain enkeleistä ja lapsista. Lapset olivat Jeesukselle tärkeitä. Taivaan Isä pitää aina hyvän huolen kaikista omistaan. Suojelusenkelilaulun alkusanat liittävät kauniisti lapset enkelien varjelevaan huomaan: ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' ihana enkeli kotihin vie.” Enkelien palvelutehtävä koskee kaikkia Jumalan lapsia.

Kuka on suurin?

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” He olivat aikaisemmin matkalla Kapernaumiin väitelleet tästä asiasta. Jeesus kutsui luokseen lapsen ja asetti hänet heidän keskelleen. Vastaus oli yksiselitteinen: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lastenkaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”

Aikana, jolloin lapsilla ei ollut juurikaan ihmisarvoa, lasten siunaaminen ja heidän korottamisensa uskovien esikuvaksi oli poikkeuksellista. Miksi Jeesus teki näin? Lapsen usko on Jumalan lahjaa. Taivaan Isä ottaa ihmistaimen jo äidin kohdussa yhteyteensä. Vaikka lapsellakin on syntiinlankeemuksen perintö, Jeesuksen sovitustyössä synnin ja kuoleman valta tuhottiin. Lapsi uskoo aidosti, ei epäile eikä kiellä uskoansa. Vasta synti ja epäusko vieroittavat ihmisen Jumalasta. Lapsen uskon perusta ja suuruus avautuvat Jeesuksen sanoissa: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”

Eksyttäjän kohtalo

Eksyttäjän kohtalo on lohduton: ”Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” Vakava kehotus on, ettemme turmelisi kenenkään uskoa. Sananlaskujen kirjakin varoittaa: ”Joka suoran tien kulkijaa viettelee väärään, putoaa omaan kuoppaansa” (Sananl. 28:10).

Lasten kaltaisten valtakunta

Jumalan valtakunta maan päällä on lasten ja lasten kaltaisten valtakunta. Jumalan armo opettaa pysymään pienen paikalla, uskomaan lapsen tavoin. Kun opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka toivat lapsia Jeesuksen siunattaviksi, Jeesus sanoi: ”Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.” (Matt. 19:14.) Hän varoitti: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Jeesus ottaa lapset, omansa, kuvaannollisesti yhä syliinsä hoidettaviksi ja siunattaviksi. Pienet lapset tyytyvät äidin hoitoon – Jumalan lapset tyytyvät Kristuksen seurakunnan hoitoon. Pienen paikalla oleva ihminen suostuu armohoitoon.