Hei,
Olen yliopistollisen sairaalan osastolla nyt neljättä päivää 2 viikon hoitonjaksosta. Ensinnäkin sen sanon, että koen, että täällä on ihan hyvä olla, ja minulla ei sinänsä mitään täällä vastaan olemista ole, sillä koen, että olen liian laiha. Kuitenkin, minua häiritsee ihan hirveästi se, että lääkärini ei ole juuri kertonut minulle mitään. Ensinnäkin hän sanoi, että hoitojakso on ehdottomasti (ainakin) 10 päivää, ja että siitä ei voi joustaa. Sitten pari päivää myöhemmin hän sanoi, ettei kymmenen päivän mininimi onnistukaan, koska sunnuntaisin ei kotiuteta!
En ole täällä missään pakkohoidossa, vaan tulin vapaaehtoisesti, ja kysynkin että voinko PERIAATTEESSA lähteä täältä milloin vain pois? (en kysy, että onko se järkevä ratkaisu, vaan lähinnä oikeuksiini viitaten).
Toinen asia, joka häiritsee on, ettei minulla ole hajuakaan paljonko täällä ollessa nenämahaletkuruokinnassa ( syön kaiken ruoan, jonka tarjoavat, jotta pääsisin pois nopeasti) lihoo, joka myös ahdistaa, koska pelkään, että kun menen kotiin ja astun vaa'alle, alan uudelleen laihduttamaan.
Myöskään psykologia/psykiatrian en ole voinut tavata, ja syömisestä on tullut yhtä itkemistä, kun olen niin ahdistunut. Periaatteessa koen, että olisin mieluummin kotona syömässä yksin kuin täällä, sillä olen niin ahdistuneessa mielentilassa, että luulen sen haittaavan parantumisprosessiani.
Toivon ihan asiallisia vastauksia, kiitos etukäteen.
Olen yliopistollisen sairaalan osastolla nyt neljättä päivää 2 viikon hoitonjaksosta. Ensinnäkin sen sanon, että koen, että täällä on ihan hyvä olla, ja minulla ei sinänsä mitään täällä vastaan olemista ole, sillä koen, että olen liian laiha. Kuitenkin, minua häiritsee ihan hirveästi se, että lääkärini ei ole juuri kertonut minulle mitään. Ensinnäkin hän sanoi, että hoitojakso on ehdottomasti (ainakin) 10 päivää, ja että siitä ei voi joustaa. Sitten pari päivää myöhemmin hän sanoi, ettei kymmenen päivän mininimi onnistukaan, koska sunnuntaisin ei kotiuteta!
En ole täällä missään pakkohoidossa, vaan tulin vapaaehtoisesti, ja kysynkin että voinko PERIAATTEESSA lähteä täältä milloin vain pois? (en kysy, että onko se järkevä ratkaisu, vaan lähinnä oikeuksiini viitaten).
Toinen asia, joka häiritsee on, ettei minulla ole hajuakaan paljonko täällä ollessa nenämahaletkuruokinnassa ( syön kaiken ruoan, jonka tarjoavat, jotta pääsisin pois nopeasti) lihoo, joka myös ahdistaa, koska pelkään, että kun menen kotiin ja astun vaa'alle, alan uudelleen laihduttamaan.
Myöskään psykologia/psykiatrian en ole voinut tavata, ja syömisestä on tullut yhtä itkemistä, kun olen niin ahdistunut. Periaatteessa koen, että olisin mieluummin kotona syömässä yksin kuin täällä, sillä olen niin ahdistuneessa mielentilassa, että luulen sen haittaavan parantumisprosessiani.
Toivon ihan asiallisia vastauksia, kiitos etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vapaaehtoisena pääsee periaatteessa pois milloin haluaa, mutta jos lääkärisi katsoo sinun täyttävän pakkohoidon kriteerit, tekee lääkäri helposti lähetteen pakkohoitoon(M1). Tämän jälkeen lääkäri voi pitää sinua 3 kk hoidossa, ennenkuin pakkohoidon tarpeesi on lain mukaan tarkastettava uudelleen.