Ehkä hölmöä kirjottaa tänne, mutta pakko avautua jonnekkin.
Jokin aika sitten tajusin ajattelevani sua lähes koko ajan, odotan vaan näkeväni sut uudelleen vaikken sitten suutani auki saakaan.
Ihana rasittava tunne, ehkä tää menee vielä ohi...
Jokin aika sitten tajusin ajattelevani sua lähes koko ajan, odotan vaan näkeväni sut uudelleen vaikken sitten suutani auki saakaan.
Ihana rasittava tunne, ehkä tää menee vielä ohi...
Vastaukset 7
Vanhimmat
No ei se helposti mene ohi. Alkaa vaan pikkuhiljaa ärsyttämään nämä tunteet kun ei siitä mitään tule.
Joo, ei ohi mene. Eikä sen suun avaaminenkaan näköjään helpota ajan kanssa :/
Samaistun tähän. Mullakin on alkanut ilmaantua entistä enemmän ärtymyksen tunteita. Kysehän ei ole siitä että pitäisin häntä syyllisenä mihinkään tai etten enää pitäisi hänestä. Tilanne on vaan niin pirun raastava itselleni koska mitään mahdollisuutta ei ole eikä tule olemaankaan. Päinvastoin mahdollisuudet ovat vain menossa enemmän miinuksen puolelle.
Työpaikan vaihto alkaa tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Ja ei, en todellakaan halunnut ihastua tähän ihmiseen, en vaan voinut sille mitään. En varmasti ole ainoa jolle niin käy, kun töissä on nähtävä päivittäin ja oltava tekemisissä. Nykyään välttelen häntä parhaani mukaan.
Työpaikkaa ei todellakaan kannata vaihtaa mokoman ihastuksen takia. Ihastuksia tulee ja menee. Hoida vain työsi ja anna hänen hoitaa omansa.
Vaikka nyt olet ärsyyntynyt niin eiköhän se helpota ajan kanssa.
Keskity elämässä muihin asioihin jotka tuottavat sinulle iloa ja unohda tuo mies. Tsemppiä!
Kiitos sinulle rohkaisusta. Olet tietysti oikeassa. Sen takia en ole vaihtanut työpaikkaa vielä, vaikka on mennyt jo vuosi ja tunteet ovat vain voimistuneet ja samalla turhautuminen. Ja toki annan hänen työnsä hoitaa, välillä vain omat työni nivoutuvat yhteen hänen töidensä kanssa niin, että on pakko keskustella tms. Mutta kuten sanoin, nykyisin välttelen parhaan kykyni mukaan ja annan meille molemmille näin rauhan toisiltamme.
Työpaikan vaihto saattaa tosin tulla eteen muutenkin, katsellaan nyt vielä. Ei niitä töitä nykyisin niin vain löydy. Kannattavaa voi olla jäädä nykyiseen työhön ja edetä siinä pikkuhiljaa urallaan. Olen kuitenkin jo saamassa taas uusia hommia nykyisessä paikassa, vastuullisempia. Mulla on myös opiskelu alkanut työn ohessa. Mutta nyt eksyin sivuraiteille, sorry.
Niin ja tsemppiä myös kaikille muille! Ei jäädä haaveilemaan mahdottomasta.
En mäkään odottanut ihastuvani, niin vain kävi. Meidän työpaikka on oikeesti tosi pieni ettei vois edes vältellä toista.
Sitäpaitsi mä luulin että tää mies ei oo edes yhtään mistä mä tykkään, vaan päinvastoin.
Mä en sano vielä että tää ois mahdotonta vaan laitan vaaleanpunaiset lasit takas päähän...
Ymmärrän mitä tarkoitat. Joskus sitä voi yllättyä toisen ihmisen suhteen, tämähän pätee myös ystävyyssuhteisiin. Ja jos uskot omassa tilanteessasi toivoa olevan, älä ihmeessä siinä tapauksessa heitä kirvesta kaivoon! :) Äläkä tietenkään myöskään välttele miestä, sillä siitähän saa täysin väärän kuvan tunteistasi.