Minulla oli jo vuosia sitten sellainen pelko, että jos tämäkin rakkaus menee puihin ja hänkin leikkii tunteillani, niin menetän uskoni rakkauteen.
Katsoin eilen pitkästä aikaa Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvan, jonka alkup. teos on ollut jo pitkään suosikkikirjani. Havahduin vaan siihen, että miten kaikki on minusta nykyään vain epäuskottavan kliseistä, enkä enää koe romanttisia elokuvia tunteiden kautta. Miehiä, jotka niin avoimesti tunnustaisivat tunteensa. Ei sellaisia ole. On vain tiukasti ne itseensä sulkevia syvän meren simpukoita, jotka jättävät epävarmana miettimään merkitsinkö lainkaan ja olinko yhtään tärkeä. Tiesin, että jos sydämeni taas särkyy, niin olen aika valmis toivottamaan minua lähestyvät miehet jo ennakolta helvettiin, enkä uskalla enää tuntea. Vaikka sitä ei ehkä päältä uskoisi, niin sisimmässäni olen kuitenkin siipirikko lintu, joka yhä odottaa, että nämä viimeisimmät vammat korjaisi hän, joka ne aiheuttikin. Ei kukaan muu.
Katsoin eilen pitkästä aikaa Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvan, jonka alkup. teos on ollut jo pitkään suosikkikirjani. Havahduin vaan siihen, että miten kaikki on minusta nykyään vain epäuskottavan kliseistä, enkä enää koe romanttisia elokuvia tunteiden kautta. Miehiä, jotka niin avoimesti tunnustaisivat tunteensa. Ei sellaisia ole. On vain tiukasti ne itseensä sulkevia syvän meren simpukoita, jotka jättävät epävarmana miettimään merkitsinkö lainkaan ja olinko yhtään tärkeä. Tiesin, että jos sydämeni taas särkyy, niin olen aika valmis toivottamaan minua lähestyvät miehet jo ennakolta helvettiin, enkä uskalla enää tuntea. Vaikka sitä ei ehkä päältä uskoisi, niin sisimmässäni olen kuitenkin siipirikko lintu, joka yhä odottaa, että nämä viimeisimmät vammat korjaisi hän, joka ne aiheuttikin. Ei kukaan muu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei miehetkään halua rikkoa omia sydämmiään.
Ei niitä vammoja voi korjata kukaan muu kuin sinä itse. Joudut työstää ne asiat itsessäsi, jotka "korjausta" vaativat. Meillä jokaisella on omat "elämänläksymme", jotka meidän tulee oppia. Sinun kohdallasi yksi on todennäköisesti itsensä rakastaminen ja arvostaminen. Jos sen opit, ei kukaan pääse sinua rikkomaan, sillä osaat nykyistä paremmin säädellä kenet ylipäätään päästät lähelle. Osaat sulkea ne pois, jotka kohtelevat sinua jotenkin huonosti.
Ja joku päivä se aidosti hyvä mies tulee elämääsi ja huomaat, että kaikki tekemäsi korjaustyö itsesi kanssa oli todellakin sen arvoista. Paljon tsemppiä sinulle ja mukavaa syksyä! 😊
Positiivinen ajattelu on aina plussaa ja sillähän moni tsemppaa eternpäin. Itekin iloitsen kauniista aamusta, upeista värisävyistä auringon laskiessa ym, mutta sanon, että onhan se tietynöaista itsensä huijaamista tsemoata elämästään elämisen arvoista vain pienilöä hippusilla, joilla jollekin toiselle ei ole paskankaan väliä, mutta pakko kaivaa se pienikin ilo, jos aikoo hengissä pysyä. Tiedän, että osa käsittäö mitä tarkoitan ja osa ei, sillä asiat ei oo niin samoanmoisia. Sensijaan edellisen viestin kirjoittaja katsoo asioita hieman yksisilmäisesti ja ymmärtämättömästi vai oletko tosiaan ex-siipirikko sitä mieltä, että ihminen ihan yksikseen korjaa itsensä ilman ketään läheisiä? Itse en tuota mieltä ole ja mielestäni edes asiantuntija-apu ei korvaa sukulaisten, ystävien, miksei uuden tai vanhaan rakkaan apua. Sellaisten ihmisten on yleensä helppo sanoa noin, joilla on lähellä tukevia ihmisiä, mutta on paljon, liian paljon niitä joilla vain joitain läheisiä tai pahimmillaan ei ketään. Sori, mutta mun niskakarvat sattuneesta syystä johtuen nousee aina pystyyn, kun joku korostaa oman pärjäämisen, itsekseen toimimisen suurta arvoa. Sellainen ihminen ei oikeasti tiedä mitä puhuu. Tottakai ihmisen pitää tehdä itsekin jotain korjatakseen asioita, liikaa on niitä saamattomiakin tumpuloita, mutta yksin pärjäämisen ajatus on perseestä.
Ei kenenkään tarvitse missään nimessä pärjätä yksin. Apua saa ja tulee pyytää. Tarkoitin sitä, että kukaan ulkopuolinen ei voi tehdä sitä sisäistä työtä, joka "särkyneen" ihmisen täytyy itse tehdä. Jos ihminen ei itse käsittele niitä asioita, joita hänen tulee työstää, vaan odottaa jonkin ulkopuolisen hoitavan asian puolestaan, ei hän eheydy. Tukea siihen on hyvä saada ystäviltä, perheeltä ja tarvittaessa myös ammattilaisilta. Kukaan toinen ei kuitenkaan voi tehdä sinua ehjäksi. Sen tekee jokainen itse. Siihen menee aikaa ja se ei todellakaan ole helppoa, mutta se on todellakin sen arvoista. Halusin vain viestilläni auttaa ap:tä, sillä itse opettelin itseni rakastamisen kantapään kautta. Pahoittelut siitä, että tulkitsit viestini ihan väärin.
Ja mainitsemasi positiivinen ajattelu on kaiken a ja o. Hyvää syksyä sinullekin! 😊
Pysyt vain kaukana niin ei tule ongelmia.
Kun lukee näitä niin tulee mieleen että montako kertaa olet leikkinyt kenenkin tunteilla kun itse en oo ikinä tänne laittanut mitään henkkohtaista ja näitä piisaa loppua ei näy