The Captain of Her Heart

DArtagnan

Aikojen alun D'Artagnan, eilisen Presenthasnorhythm , tänään taas D'Artagnan ja huomenna kenties aivan jotain muuta, mutta rakkaus ...se vaan säilyy ja paranee.


Part one


Ilta oli
viilennyt

(ajattelin taas itsekseni)

täydellinen vastakohta
menneelle,
sellainen tyyneys
ja
rauhallisuus
etäisyydessä

taaksejääneen
hetken vastakohtaisuus

miten se
ikuisesti sapettanut
tihkusadekin
tuntui ihanalta
hiljaisuudessaan

kumma kuinka
sitä katsoo
samaa maisemaa

vuodesta toiseen

samaa sadetta

ja vasta nyt
huomaa kuinka
kaunista se on

kuinka aistit
olivat jääneet
vajavaiseksi
etsiessään vapautta
ja miehuuttaan

jättivät vaan
verhonsa
avaamatta ja
tutkivat elämän
näyteikkunoita
neonvaloillaan



tuijotin kuvia

sisimpäni kirjoittamaa
sanomaa,
puun väkevää
tuoksua

kaikessa tuntui
vehreys,
eläväisyys

pulssini sykintä
ajasta irronneena
aaltona

äänen täytyy
olla
suoraan elämästämme,
kellon tarkkuudella

sekunnilleen
olisi jätettävä
jäähyväiset

puhuttava pilville,
taivaalle,
elämälle

joita olin lukenut
kuin avointa kirjaa
ja
kuullut
kuinka ne
ovat kulkeneet
jalan kanssani



mietin usein

heidän
kanssaan

voiko rakastaa
ilman
täyttymystä

voiko rakastaa
ilman varmuutta
käpertymättä
sieluunsa

menettämättä itseään
rakastamansa
kohteen silmissä




miksi pieni
yksityiskohta
osaakin
tehdä kokonaisuudesta
niin hämärää

yrittäessään
vain yksinkertaisesti
voittaa
sisäisen taistelunsa

ja siinä
samalla

häviääkin elämän




kävelin ja
kuuntelin sadetta




aistillisuus on
hieno lahja,
hieno ele

miten sen
tunteekin,
että ajatus
on jonkun toisen

ja toisen taas
saa tuntemaan
omalta

tänään oli
sieluni iloa
täynnä ja
sateen pisarat
tuntuivat
kyyneliltä

kummallista,
todella merkillistä

miten onnellisuus
osaa vaipua
niin nopeasti
surumielisyyteen

miksi herätä
vielä näistä rakkauden
haaveista,
ihanteista

kun
tietää
todellisuuden
kohtaavan
kohtalonsa

naamioita
naamioiden takaa

kaikki satunnaiset
päämäärät,
joista ei
tavallinen
”erkkikään”
osa ottaa selvää

ihokin osaa
olla tunnoton
sellaiselle
tuulelle

5

160

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • DArtagnan

      Part two

      Siksi on
      parempi
      vielä
      jatkaa tovi

      tuntea kuulaan
      ilman tiedottomuus

      sen suoma
      vetovoima,
      jota niin
      monena
      olin kuunnellut

      pitäisikö sitä
      kutsua herraksi,
      tunne, joka
      johtaa ja
      kihelmöi

      vai menisinkö
      vain
      muina miehinä
      eteenpäin

      päästäkseni
      päämäärään

      päästäkseni
      kosketusetäisyydelle

      avaimen mentävään
      lukkoon,
      jotta muistaisin
      käyneeni jossain

      jossain jolla
      on korkea taivas

      korkea kyky
      loihtia hyvää,
      toimia viisasti
      korkeudessaan



      kumma juttu,
      vaikka
      on petollisen
      pimeää

      niin sen
      avautumisen tuntee

      kuinka oikea
      tuoksu tulee
      sieraimiin

      joku ottaa
      oikeasti
      syliin

      sillä on
      valtava voima,
      valtava rajattomuuden
      kokemus

      kuinka syvältä
      sitä pitääkin
      kutsua




      se on
      kuin tanssia
      ei siihen musiikkia
      tarvita,
      selkärankaa
      jousena

      sellainen on
      musiikkia korvalle,
      olla oikeassa asennossa

      vartalon kiertyä,
      matkata maanpäällä

      toisen viedä
      toisen haluta

      ihana valloitus

      ja toisen
      vuoro viedä
      toisen haluta

      halu haluttomuudelle

      ja mitä enemmän haluan
      sen enemmän
      kaikki on




      kaikkeuden
      ääri
      kysymyksiä täynnä




      olenko
      liian onnellinen

      olenko minä
      pilvieni vartija

      se on kuin
      leikkiä
      uskoa tuoksuusi

      uskoa sieluunsa,
      onnensa olemassaoloon




      sataa jo kaatamalla,
      tulvimalla

      kuinka se
      tyydyttää nälkänsä

      tahtonsa tahtoa,
      jotain
      joka on tuntematon

      jotain, joka
      on lähellä
      rajaa

      josta alkaa tyhjyys,
      epätoivon
      kuva

      silloin kun
      iltakin viilenee,
      pudottaa normi
      sapettavan sateensa



      mikä on hänen nimensä

      mikä avara
      kielensä

      olla oikea,
      sekö joka
      jää eloon

      vai se joka
      kuolee

      kuinka me
      kasvamme
      kieleemme

      takerrumme
      järkeemme

      menettäen
      näin vapautemme




      olen taas
      yksin,
      yksin
      elävän suhteeni
      kanssa

      olen käynyt
      esteettisellä
      tason
      turhamaisuudessa

      olen ratsastanut
      eettisyyden
      harjalla

      pikkutarkan
      paholaisen
      velvollisuudentunteessa



      jumalani,
      rakkaani

      pelkkää
      lihaa ja
      verta

      olevaan
      henkeen
      kerääntynyt
      materia

      taivas ja
      pilvet yläpuolellaan

      kokonaisuuden elää
      kädestä suuhun
      ja

      minä itkin



      rakastan pilviä,
      metsää, merta
      ja elämää

      mutta ei
      niille oikeasti
      voi puhua

      eivät ne
      oikeasti
      osaa kutittaa
      selkäydintä

      tatuoituun
      sydämeen
      pesiytynyttä rakkautta



      muistan sen
      vaan taas erilailla,
      sellaista
      kaunista unta

      säkenöivää
      satua ja
      hiljaisuuden
      hiipiä
      hetken luomaan
      aavistukseen



      sadekin
      on loppunut,
      raikastanut ilmaa

      syvä suru on
      vapautunut

      kykyyn ymmärtää
      miten suurenmoinen
      elämä
      kaikkineen on

      olen iloinen miten
      syvälle olen päässyt
      ja silti
      kovin pinnallinen

      ihmisten välinen etäisyys
      on huima kuilu,
      samoin aistillinen
      intohimo

      tai kaikki
      sielua liikuttavat
      voimat,
      tarkastelut,
      jotka

      korostavat
      kaiken kauneutta

      heikkoutta,
      jotka muuttuvat
      niin helposti
      raakuuteen

      ja takaisin
      lempeyteen
      ollaksemme
      intohimoinen
      itsekkyys

      tapahtuman
      viedä itsensä
      niin lähelle
      todellisuutta,
      kuolemaa



      tajuta sen
      kerran koetun
      rakkauden
      olevan kaikki

      ja sen jälkeen
      ei välttämättä
      enää mitään

      silloin ei enää
      ole historiaa

      keskipistettä tai
      jumalaa tai
      muutakaan
      tuntematonta

      näkymätöntä
      nautintoa



      mutta se rakkaus
      vaan aina tulee,
      ennen tai
      jälkeen kyynelien

      istuu siinä
      vierelläni

      katsoo pilviin,
      katsoo minuun

      en tiedä
      mitä aion,
      mutta jotain
      ihanaa sen
      on oltava

      jotain josta
      kirjoittaa,
      jotain mikä
      vahvistaa
      tätä tunnetta



      muistaa ne
      yöt,
      sinisyys kaiken
      kauimmaisena

      kuinka ne
      ulvovat mysteerille,
      eikä niille
      mitään oikeita
      nimiä ole

      niille elämäni
      kaikille ulottuvuuksille

      olla vaan

      puhua valkeille
      pilvilleni
      rakkaudesta

      hiljaisuuden
      keskellä,
      lumoavana

      josta itseni parhaiten
      tunnen



      äänen ja liikkeen
      suruton kaiku

      ohut ja irtonainen
      niin kuin
      kasvot ilman rakkautta

      kirjoitetun sanan
      kyvyttömyys löytää
      paikkaa johon
      kätkeytyä

      ja silti tietää
      sen siellä
      olevan

      valkoisiin pilviin
      pukeutuneena




      https://www.youtube.com/watch?v=WvVv8R--6TQ

    • Viivipiste

      Pitkästä aikaa runo sinulta, comeback?

      • DArtagnan

        En tiedä mikä minuun taas meni, mutta ajattelin pitkästä aikaa kokeilla. Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää, mikä on comeback ja mikä jäähyväinen, ainakaan minun tapauksessa.Huomasin, että kappalejakokaan ei toimi ilman apuviivoja, joten alustakaan ei ole näemmä parantunut? Rakkaudesta ja elämästä yleensäkin kannattaa aina kirjoittaa. Miettiä ja kirjoittaa. Miksei joskus välillä myös elää sitä unelmaansa, ainutkertaista mahdollisuutta, joka meille tarjotaan.


    • IchBin

      Ihan kelpo kokeilu pitkästä aikaa :) Syksyn makuinen...mmm..
      Tervetuloa takaisin!

      • DArtagnan

        Kiitos itsellesi, du bist!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      195
      4564
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      255
      2582
    3. 133
      1687
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1381
    5. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      202
      1273
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      84
      1126
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1104
    8. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1047
    9. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      74
      1047
    10. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      76
      1041
    Aihe