Digiyhteiskunta on tulossa. Tähän asti aloitettu digiloikka on hyödyttänyt lähinnä omistavaa luokkaa, jonka ehdoilla uudistuksia on tehty. Useilla aloilla työpaikat poistuvat tai vähenevät, joten pitääkö työaikaa pidentää ja eläkeikää myöhentää? Arvioiden mukaan julkishallinnon tehokkailla (isot osaamiskeskukset auttajina) digiratkaisuilla voidaan henkilökuntaa vähentää noin neljännes.
Kysymys kuuluu eläkkeelle vai työttömyyskortistoon?
Suomessa julkishallinnon digitalisointi on aluillaan. Ongelmia on siinä, että pienillä kunnilla ei ole resursseja hoitaa hommaa ja pelkäävät isojen jyräävän ne, joten katsovat parhaakseen "itseohjautua" digipalveluiden kehittämisessä, ja näinollen se on jäänyt.
Erittäin hyvä olisi, jos kuntien valtuustojen kokoukset voisi jokainen nähdä netistä. Myös kuntien kilpailuttamat hankinnat pitäisi olla veronmaksajien näkyvillä. Jos maakuntauudistus toteutuu, tiedonsaannin ja hallinnon pitäisi alun alkaen olla julkista ja läpinäkyvää että äänestäjien helposti saatavilla.
Suomessa vanhusten määrä kasvaa nopeasti samalla kuin nuorten määrä pienentyy, joten miten digiyhteiskunta pitäisi suunnitella väestön muutokset huomioiden? Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2017 lopussa alle 15-vuotiaita 890.424 ja 15-64-vuotiaita 3.443.388 henkilöä. 65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2017 lopussa 1.179.318. Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65-vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden oli 60,1. Itsenäisyyden ajan huoltosuhde on ollut korkeimmillaan v. 1917 (67,6) ja matalimmillaan v. 1984 (46,7).
Pitäisikö digiyhteiskuntaan siirtyä hallinnoidusti, huomioiden myös Suomen huoltosuhde ja väestörakenne, ei ainoastaan kilpailukyky tai yritysten voittojen maksimointi. Ja mitä tapahtuu, ellei huomioida syrjäytymisvaaraa ja kahtia jakautuvaa yhteiskuntaa, eli digi-osaajia ja digi-osaamattomia eikä vastaavasti lainsäädännössä huomioida syrjäytymisvaaraa ja eriarvoisuuden kasvua?
Vanhusten hoivapalveluiden automatisointi ei ole ollut onnistunutta. Sitä on tehty kunnissa lähinnä vain työntekijöiden kustannuksella "raha edellä", joten vanhuspalvelut ovat huonontuneet ja resurssit heikentyneet.
Suomessa puhutaan DIGILOIKASTA. Siitä kenen hyväksi ja ehdoilla DIGILOIKKAA tehdään ja suunnitellaan, ei ole puhuttu. Miten digiloikka muuttaa ja miten se sopii hyvinvointipalvelujen tuotantoon, liike-elämän palveluihin, julkisen sektorin toiminnan tehostamiseen, yksityisen sektorin palvelujen tehostamiseen jne.
Digiloikan digisana on työn TUOTTAVUUDEN lisääminen, eli MONEY MONEY MONEY...
Digitaalinen työnseuranta seuraa entistä "kellokalle" systeemiä. Esim. hoivatyössä itsemittaus otetaan käyttöön ja asiakkaita (hoivaa tarvitsevia vanhuksia) ei aina tarvitse kohdata kasvokkain. Koulutusta ei enää pidetä tärkeimpänä tiedon, tuottavuuden ja hyvinvoinnin tuojana. Esim. kaupan alalla ei tarvitakaan enempää koulutusta, koska se ei lisää tuottavuutta, vaan sensijaan tarvitaan digiloikkaa, eli prosessien hallintaa ja ymmärtämistä. Onkohan tämän vuoksi tärkeää, että pienten yritysten irtisanomissuojaa pitäisi hallituksen mukaan heikentää? Onkohan hallitus valmistamassa julkista hallintoa ja kaupan alaa digi-loikkaan?
Tiedon uusien teknologioiden asiantuntija Ristimäen mukaan teknologian ymmärtäminen, vaikkapa keinoälyn hyödyntäminen robotiikkaan, olisi hyvä hallita.
Niinpä. Entäpä robotiikan vaikutukset digiyhteiskunnan työllisyyteen ja huoltosuhteeseen?
Lasten ja nuorten säätiön toimitusohtaja Olli Ailanen on todennut "Tuntuukin hassulta, että nyt on alettu luomaan hirveästi uhkakuvia ja lähestymään tätä sinänsä todella myönteistä teknologista kehitystä kauhuskenaarioiden kautta, vaikka tosiasiassa me pääsemme kohta tilanteeseen, jossa ihmiset pääsevät käyttämään enemmän inhimillisiä taitoja".
(MTV: Tekoäly muuttaa työelämää, viekö se lopulta luovatkin työt..." )
Niinpä. Tarvitaan siis muutoksia, jotta uusi digiyhteiskunta tarjoaisi tilanteen, jossa ihmiset pääsevät käyttämään enemmän inhimillisiä taitojaan. Miltä vaikuttaa - tarjoaako digi-yhteiskunta positiivista muutosta liki miljoonalle suomalaiselle pienituloiselle, joista syvässä köyhyydessä (837-1234 e/kk) elää 440.000 suomalaista? Vai lisääntyykö syvässä köyhyydessä olevien määrä, jos hallitus helpottaa irtisanomissuojaa pienyrityksissä? Kilpailukykyyn ei hallitus voi vedoteta heikentäessään pienyritysten työntekijöiden työehtoja digiyhteiskunnassa, joten hallitus vetoaa työllisyyteen. Miten digi-yhteiskunnassa parannettaisiin isojen ja pienten yritysten kilpailukykyä ja työllisyyttä. Kannattaisko kuulla alan asiantuntijoita, juuri niitä kaiken maailman tutkijoita ja professoreita?
Todellinen kauhuskenaario on se, että digiloikka tehdään alun perin rikkaiden ja ahneiden ehdolla, jotta heidän oma hyvinvointi ja rikastuminen jatkuu digiyhteiskunnassa eriarvoisuuden kasvaessa ja köyhyyden syventyessä.
Kysymys kuuluu eläkkeelle vai työttömyyskortistoon?
Suomessa julkishallinnon digitalisointi on aluillaan. Ongelmia on siinä, että pienillä kunnilla ei ole resursseja hoitaa hommaa ja pelkäävät isojen jyräävän ne, joten katsovat parhaakseen "itseohjautua" digipalveluiden kehittämisessä, ja näinollen se on jäänyt.
Erittäin hyvä olisi, jos kuntien valtuustojen kokoukset voisi jokainen nähdä netistä. Myös kuntien kilpailuttamat hankinnat pitäisi olla veronmaksajien näkyvillä. Jos maakuntauudistus toteutuu, tiedonsaannin ja hallinnon pitäisi alun alkaen olla julkista ja läpinäkyvää että äänestäjien helposti saatavilla.
Suomessa vanhusten määrä kasvaa nopeasti samalla kuin nuorten määrä pienentyy, joten miten digiyhteiskunta pitäisi suunnitella väestön muutokset huomioiden? Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2017 lopussa alle 15-vuotiaita 890.424 ja 15-64-vuotiaita 3.443.388 henkilöä. 65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2017 lopussa 1.179.318. Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65-vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden oli 60,1. Itsenäisyyden ajan huoltosuhde on ollut korkeimmillaan v. 1917 (67,6) ja matalimmillaan v. 1984 (46,7).
Pitäisikö digiyhteiskuntaan siirtyä hallinnoidusti, huomioiden myös Suomen huoltosuhde ja väestörakenne, ei ainoastaan kilpailukyky tai yritysten voittojen maksimointi. Ja mitä tapahtuu, ellei huomioida syrjäytymisvaaraa ja kahtia jakautuvaa yhteiskuntaa, eli digi-osaajia ja digi-osaamattomia eikä vastaavasti lainsäädännössä huomioida syrjäytymisvaaraa ja eriarvoisuuden kasvua?
Vanhusten hoivapalveluiden automatisointi ei ole ollut onnistunutta. Sitä on tehty kunnissa lähinnä vain työntekijöiden kustannuksella "raha edellä", joten vanhuspalvelut ovat huonontuneet ja resurssit heikentyneet.
Suomessa puhutaan DIGILOIKASTA. Siitä kenen hyväksi ja ehdoilla DIGILOIKKAA tehdään ja suunnitellaan, ei ole puhuttu. Miten digiloikka muuttaa ja miten se sopii hyvinvointipalvelujen tuotantoon, liike-elämän palveluihin, julkisen sektorin toiminnan tehostamiseen, yksityisen sektorin palvelujen tehostamiseen jne.
Digiloikan digisana on työn TUOTTAVUUDEN lisääminen, eli MONEY MONEY MONEY...
Digitaalinen työnseuranta seuraa entistä "kellokalle" systeemiä. Esim. hoivatyössä itsemittaus otetaan käyttöön ja asiakkaita (hoivaa tarvitsevia vanhuksia) ei aina tarvitse kohdata kasvokkain. Koulutusta ei enää pidetä tärkeimpänä tiedon, tuottavuuden ja hyvinvoinnin tuojana. Esim. kaupan alalla ei tarvitakaan enempää koulutusta, koska se ei lisää tuottavuutta, vaan sensijaan tarvitaan digiloikkaa, eli prosessien hallintaa ja ymmärtämistä. Onkohan tämän vuoksi tärkeää, että pienten yritysten irtisanomissuojaa pitäisi hallituksen mukaan heikentää? Onkohan hallitus valmistamassa julkista hallintoa ja kaupan alaa digi-loikkaan?
Tiedon uusien teknologioiden asiantuntija Ristimäen mukaan teknologian ymmärtäminen, vaikkapa keinoälyn hyödyntäminen robotiikkaan, olisi hyvä hallita.
Niinpä. Entäpä robotiikan vaikutukset digiyhteiskunnan työllisyyteen ja huoltosuhteeseen?
Lasten ja nuorten säätiön toimitusohtaja Olli Ailanen on todennut "Tuntuukin hassulta, että nyt on alettu luomaan hirveästi uhkakuvia ja lähestymään tätä sinänsä todella myönteistä teknologista kehitystä kauhuskenaarioiden kautta, vaikka tosiasiassa me pääsemme kohta tilanteeseen, jossa ihmiset pääsevät käyttämään enemmän inhimillisiä taitoja".
(MTV: Tekoäly muuttaa työelämää, viekö se lopulta luovatkin työt..." )
Niinpä. Tarvitaan siis muutoksia, jotta uusi digiyhteiskunta tarjoaisi tilanteen, jossa ihmiset pääsevät käyttämään enemmän inhimillisiä taitojaan. Miltä vaikuttaa - tarjoaako digi-yhteiskunta positiivista muutosta liki miljoonalle suomalaiselle pienituloiselle, joista syvässä köyhyydessä (837-1234 e/kk) elää 440.000 suomalaista? Vai lisääntyykö syvässä köyhyydessä olevien määrä, jos hallitus helpottaa irtisanomissuojaa pienyrityksissä? Kilpailukykyyn ei hallitus voi vedoteta heikentäessään pienyritysten työntekijöiden työehtoja digiyhteiskunnassa, joten hallitus vetoaa työllisyyteen. Miten digi-yhteiskunnassa parannettaisiin isojen ja pienten yritysten kilpailukykyä ja työllisyyttä. Kannattaisko kuulla alan asiantuntijoita, juuri niitä kaiken maailman tutkijoita ja professoreita?
Todellinen kauhuskenaario on se, että digiloikka tehdään alun perin rikkaiden ja ahneiden ehdolla, jotta heidän oma hyvinvointi ja rikastuminen jatkuu digiyhteiskunnassa eriarvoisuuden kasvaessa ja köyhyyden syventyessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.