Heitä on kaksi, hän itse ja hänen kuvansa

Paskanjauhaka on kusipää. Eli tämä kurja aloittaja

Kuvaavaa oli, että se kuvajainen nimenomaan oli se joka vei. Varsinaiseen henkilöön en alun huuman mentyä ohi enää saanut edes hetkeä kestävää yhteyttä. Tietenkin tuo kaksikko oli alussakin mitä suurimmassa määrin olemassa, mutta se stemmasi minua miellyttävästi.
Keksin aika pian, miten häneen (heihin) voi vaikuttaa. Viesti lähetetään kuvajaiselle, niin kuvajainen liikuttaa sitten häntä (heitä) ja niin sain hänet (heidät) luokseni jos vaikka niin tahdoin.

Mutta siis ällistelin tuota ilmiötä. Aika hitaasti nämä yksityiskohdat pystyy sulattelemaan, ainakin kun on muutakin tekemistä. Luultavasti vielä jää eläkevuosiinkin pähkäiltävää tämän parissa.

Surkimus paskanjauhaja ei muuta.

On parempi kuin hän itse, koska hän on
siirtänyt huonot ominaisuutensa uhriinsa.

Mielenkiintoista että kaksikko ei piirtynyt palstaa lukevien mieleen ilmeisesti... kun ei tule muita havaintoja.
Ei siis ilmeisesti ole edes havaintoja? Ei yhtään bongausta?

Siis sellaiset tyypit, että se toinen väsynyt, jäykkä, kulkee jopa kumarassa vähän. Ja toinen ylpeä ja itseriitoinen, aina valmis peleihin. Se toinen, se väsynyt katsoo sen toisen perään väsynein tyhjin silmin eikä voi sille mitään että se toinen vie häneltä kaiken, mutta hänen on pakko sitä seurata koska hän myös saa siltä kaiken. Eikä se väsynyt voi elää ilman sitä toista.

Orja ja loistelias kuvajainen... Ei siis muita näköhavaintoja?

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html
"Narsisti ei ole virittynyt pelkästään omille tarpeilleen. Päinvastoin, hän ei piittaa niistä, koska monet niistä ovat ristiriidassa hänen kaikkeen kykenevän ja kaiken tietävän kuvansa kanssa. Hän ei aseta itseään ensimmäiseksi - hän asettaa itsensä viimeiseksi. Hän huomioi kaikkien ympärillään olevien ihmisten toiveet ja tarpeet - koska hän vaatii heidän rakkauttaan ja ihailuaan. Heidän reaktioidensa kautta hän saa tunnun itsestään erillisenä ihmisenä. Hän mitätöi itsensä monin tavoin - vain keksiäkseen itsensä uudelleen toisten suhtautumisen kautta. Hän on se, joka on vähiten herkkä omille todellisille tarpeilleen."

Tuossa se juttu mikä sai minut haukkomaan henkeä... Että mikä ihmeen tapaus? Tyyppi ei toimi edes omien etujensa mukaisesti.. ja vaikka ilmiselvästi sen ymmärtää tekee silti toisin. Mokaa oikeen kunnolla oman elämänsä suurinpiirtein mistään piittaamatta, mikään ei tunnu merkitsevän mitään.
Ja kun tuota ihmettelin ihan äimänä, niin yritti epätoivoisesti keksiä jotain kelvollista selitystä jolla olisi rauhoittanut minut, jonka minä olisin voinut uskoa...
Mutta eikun mitä vielä, hupsista heijaa, uskoin tai en, niin sen oli mentävä, ihan minne vain että jo kauvan sitten luotu ja kehitetty kuvansa sai jatkaa eloaan, hänestä itsestään huolimatta...
Oli siinä sulattelemista meikäläisellä...
Sen todellisen tyypin ja sen tyypin kuvajaisen välillä on melkoinen ero.