...että voiko aineista todella päästä eroon?Mieheni oli ennen sekakäyttäjä ja lopetti vasta tavattuamme.
Kaikkea on kokeiltu mitä ilman piikittämistä voi vetää,eli kirjo on laaja.
kotoa häviää joskus kaikki lääkkeet buranasta opamoxiin enkä enää voi pitää itselleni hätävaraa paniikkioireita varten.Mies syö kaikki.Voi mennä tosi pitkiä aikoja ettei mitään häviä mutta kun tarve tulee niin kas kummaa-lääkkeet on mystisesti hävinneet.
Olen löytänyt opiaattipohjaisia lääkkeitä ja jopa mielialalääkkeitä mieheltäni useamman kerran.Olenko tosiaan vain tyhmä jos kuvittelen että hän oikeasti pystyy olemaan ilman mitään lääkkeitä?Suurimman osan ajasta hän onkin mutta sitten taas löytyy jotain...
Ja kun kysyn löytämistäni lääkkeistä ne ovat aina vain asianmukaiseen käyttöön tai jos kyse on omista kadonneista lääkkeistäni hän kieltää ottaneensa ne vaikka asia on päivänselvä.Valehtelu häiritsee minua paljon enemmän kun lääkkeitten käyttö.Jos tulee takapakkia niin tulee,valehtelu vaan pahentaa asiaa.
Muuten meillä menee ihan hyvin.Vuosien varrella vaan olen niin monta kertaa "saanut ukon kiinni" lääkkeistä...en usko että kärykerrat ovat ainoita,ei minulla niin hyvä vainu voi olla.
Mutta kertokaa kokeneemmat mistä tässä on kyse ja pääseekö tästä lääkerumbasta koskaan.
Kaikkea on kokeiltu mitä ilman piikittämistä voi vetää,eli kirjo on laaja.
kotoa häviää joskus kaikki lääkkeet buranasta opamoxiin enkä enää voi pitää itselleni hätävaraa paniikkioireita varten.Mies syö kaikki.Voi mennä tosi pitkiä aikoja ettei mitään häviä mutta kun tarve tulee niin kas kummaa-lääkkeet on mystisesti hävinneet.
Olen löytänyt opiaattipohjaisia lääkkeitä ja jopa mielialalääkkeitä mieheltäni useamman kerran.Olenko tosiaan vain tyhmä jos kuvittelen että hän oikeasti pystyy olemaan ilman mitään lääkkeitä?Suurimman osan ajasta hän onkin mutta sitten taas löytyy jotain...
Ja kun kysyn löytämistäni lääkkeistä ne ovat aina vain asianmukaiseen käyttöön tai jos kyse on omista kadonneista lääkkeistäni hän kieltää ottaneensa ne vaikka asia on päivänselvä.Valehtelu häiritsee minua paljon enemmän kun lääkkeitten käyttö.Jos tulee takapakkia niin tulee,valehtelu vaan pahentaa asiaa.
Muuten meillä menee ihan hyvin.Vuosien varrella vaan olen niin monta kertaa "saanut ukon kiinni" lääkkeistä...en usko että kärykerrat ovat ainoita,ei minulla niin hyvä vainu voi olla.
Mutta kertokaa kokeneemmat mistä tässä on kyse ja pääseekö tästä lääkerumbasta koskaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämäntapaa ja ajatuksia ei pysty toinen muuttamaan, se pitää lähteä itsestä.
Itselleni ns. huumeet ei ole (ainakaan enää)elämäntapa. En kaipaa pilveä tms.(ei ole siis pakko saada kuten toisilla) Perjantain viinapullo tosin on duunin jälkeen usein haettava, vaikka sekin on nyt vähentynyt just sen takia kun ei siinä enää tunnu järkeä olevan, ainakaan mitään liikoja ottaa. Usein huomaan että pari viinapaukkua riittää mulle.
Itse aikoinaan olen myös vetänyt kaikenlaisia lääkkeitä(viinan kanssakin), mutta kivempaa se loppujenlopuksi on kun tajuaakin jotain. Sitä tekee äkkiä niin tyhmiä sekopäissään että elämä on pilalla kertaheitolla(onneksi itse tajusin ajoissa enkä menettänyt muuta kuin rahaa). Kohtuus kaikessa, sillä selviää pitkälle. Itse olen nyt järki päässä ja velaton..elämä menee hyvin kun osaa olla "kohtuullisesti sekaisin".
Valehtelua en itse siedä edes kavereiltani, joten ihmettelen miten sinä jaksat sietää. Elät niin kuin sallit itsesi elävän. Jos haluat muutosta, niin sun on tehtävä päätös, sillä sun ukkos ei muutu välttämättä koskaan.
Ymmärrän miestäsi, sillä lääkekoukusta on todella paha päästä eroon.
Varsinkin kun on kyse noista opiaatti pohjaisista lääkkeistä. Oikealla annostuksella niillä pystyy nimittäin saavuttamaan paljon paremman olotilan kuin viinalla ja pilvellä yhteensä. Sellaisen lämpimän huolettoman euforian jonka ei halua loppuvan koskaan...
Ja tuota ongelmaa lisää se että noita opiaatti pohjaisia lääkkeitä on varsin helppo saada. Esimerkiksi panacodia saa ihan vain kun valittaa lääkärille kovista kivuista.
Mutta ehkä saat miehesi mielen kääntymään..
Sillä onhan se niin että rakkaus on kuitenkin huumeista parhainta.. Ja jos miehesi sinua todella sinua rakastaa ja sinä häntä niin ehkä yhdessä voitatte tuon ongelman...
Tästä lopettamisesta on aikaa jo 6v ja parempaan mennään koko ajan kaikin puolin.Silti välillä lääkkeitä löytyy kun silloin tällöin olen tylysti tehnyt ratsioita mieheni taskuille.Tosin vain silloin kun on ollut epäilyksiä,ja oikeaan ovat osuneet...
Rauhoittavien käytön huomaan yöllisestä kuorsauksesta eikä isäntää saa silloin edes potkimalla hiljenemään.
Tällä hetkellä taas epäilykset nostaa päätään kun mies on ollut niin hyvällä tuulella ja virkeä,eikä nuku vapaapäivinäkään pitkään niinkuin aiemmin teki.Toivon että kyse olisi vaan kevään tulosta...kevättä rinnassa! On meillä muutenkin hyvin mennyt ja mukavia asioita tulossa,jospa tuo positiivisuus ja jaksaminen tulisi niistä eikä pilleripurkista.
Tein miehelle selväksi jo ennen kuin suhde ehti kunnolla edes alkaa,etten aio katsoa minkäänlaista viinan tai aineitten käyttöä.Kännit silloin tällöin on ok ja otan itsekin,mutta ei joka viikko!Päätös oli täysin hänen,jos minut haluaa niin selvinpäin pitää pystyä olemaan.Yhteen muuttamisen ehtona oli aineitten jättäminen,ja luulen että voisin helpommin antaa pettämisenkin anteeksi kuin huumeitten käytön.Lääkkeet on vähän lievempi mutta sitä tilannetta näköjään joudun seurailemaan edelleen.Temgesiciä ainakin löysin viime ratsian yhteydessä ja jotain opiaattipohjaista kipulääkettä jonka nimi ei nyt tule mieleen...reuman ym hoitoon kuitenkin käytetään.Selkäsärkyyn väitti sitä käyttävänsä.Uskoo kuka tykkää...
No,saan varmaan hirveät haukut nyt kun julkisesti kehtaan tunnustaa käyväni mieheni taskuilla.Jotain on kuitenkin tehtävä ettei käy niin että yhtäkkiä huomaankin miehen olevan koukussa ja itse olen autuaan tietämätön kaikesta.Itseäni,lasta ja tätä meidän yhteistä elämää yritän sillä suojella.Nisti on aina nisti ja näissä asioissa tuskin koskaan tulen aivan täysin luottamaan mieheeni.Ihminen on kuitenkin aika heikko riippuvuuksien edessä.
"Lääkkeet on vähän lievempi"
tuohon on kyllä sanottava että lääkkeet on pahimpia, niihin jää helposti koukkuun ja on helposti saatavilla. Sekaisin käytettynä ei aina tiedä vaikuksia.
Jätä se valehtelija, eihän tuollaista jaksa kukaan pidempään. Pillerinistit on pahimpia.
Veljensä sekoilua vierestä seuranneena.
Hampun kotikasvatuksen puolesta:)
>Jotain on kuitenkin tehtävä ettei käy niin että yhtäkkiä huomaankin miehen olevan koukussa ja itse olen autuaan tietämätön kaikesta.>
Miehesi ON jo koukussa. Olisi niitä raittiita ja kunnon miehiäkin vapaana...
"On niitä kunnon miehiäkin vapaana"...
Niimpä varmaan joo,mutta kukaanhan ei ole täydellinen! Jokaisella on omat vikansa tai omituisuutensa enkä usko että se minun tapauksessani vaihtamalla paranisi.Mieheni on ihana ihminen ja hyvä isä.Lääkkeitä lukuunottamatta meillä on asiat loistavasti,ja lääkkeetkin ovat kausiluonteinen ongelma.
En siis kirjoittanut tänne ohjeitten toivossa että pidänkö vai jätänkö,vaan kysyäkseni että onko muilla kokemuksia pilleristeistä ja onko onnistuttu pääsemään kokonaan eroon.
Ehkä ajatusmaailmani sitten ei käy yksiin nykyisen maailmanmenon kanssa.Olen luvannut rakastaa ja tukea niin myötä- kuin vastamäessä ja sen aion myös tehdä.
Meillä sama ongelma.. Ei tosin pillereiden, vaan pirin kanssa. Yhdessä ollaan oltu jo tosi kauan. Mies käyttää välillä enemmän ja välillä on kuiviakin kausia. Ymmärrän täysin, kun haluat rakastaa ja tukea :) Niin minäkin teen. Mieheni ei koskaan ole esim. lyönyt minua eikä hän koskaan käytä mitään kotonamme. Häviää vaan välillä reissuillensa. Minä tämän hyväksyn, koska rakastan ja hän on kuitenkin hyvä mies ja hyvä isä. Monesti hän aina lopettaa, mutta sitten kuitenkin retkahtaa. Hänellä ei itsellänsä vielä ole sitä halua lopettamiseen, mitä todellakin tarvitaan, että se lopettaminen onnistuu. Ei se, että on päihdeongelma tarkoita automaattisesti sitä että heti on jätettävä. Ymmärrän tietenkin, jos on väkivaltaa ja sellaista, mutta on myös olemassa ihmisiä joiden käyttäminen ei aiheuta "vaaraa" perheelle.