Iltaa vaan tännekkin, teki mieleni avautua saamastani kohtelusta jonnekkin, jos vaikka auttaisi oloa edes pikkaisen niin eipä siinä mitään menettäisi..
Olen nuorehko äiti, olen ollut lapseni kanssa aina kahdestaan. Kun tulin raskaaksi, ensin heitti lapsen isä pihalle ja sitten lensin kotoanikin, kun vanhempani julistivat minun olevan huora.
Apua ei ole tullut miltään taholta, vaikka takana oli ennen raskautta jo itsemurhayritys ja masennusta useampikin vuosi.
Nyt yritin taas itsemurhaa jokunen aika sitten, lapsi oli isällään(suostuu nykyään jopa ottamaan joskus viikonlopuksi luokseen, jos sille päälle sattuu). Kävin sairaalassa sitten mahahuuhtelut(kaveri soitti ambulanssin, kun olin sekoillut puhelimessa ja hän tiesi taustoistani). Sairaalassa minua pidettiin päivä ja sinä aikana kävi ensin joku hoitaja haukkumassa ja huutamassa minulle että olenpa typerä kakara ja että luulenko olevani jotenkin kova kun menen tuommoista yrittämään, että olisin voinut oikeasti kuolla. En osannut moiseen mitään siinä tilassa vastata, itkeskeltyäni itsekseni jonkinaikaa hoitaja lähti ja sanoi että psykologi tulee juttelemaan jonkin ajan päästä. Psykologin juttusilla kävin, löi paketin rauhoittavia käteen ja sanoi että syön niitä ja että joskus seuraavalla viikolla sitten pääsen kriisiterapiaan ja lähetti kotiin. Siitä on nyt mennyt jonkin aikaa, sen verran on viranomaisilta apua tullut, että perhetyöntekijät kävi kuukauden ramppaamassa ja sain sossulta avustukset matkakorttiin. Lastenhoitoapua en kuulemma sossuni mielestä tarvitse ja uhkaili lapsen huostaanotolla jos ei jaksa. Mitään harrastuksia tai omaa aikaa en kenenkään mielestä tarvitse, että "elämä vaan on sitä arkea", kuten sossu asian ilmaisi.
Mutta juu, antaa olla nyt tämä, jos vaikka nukkumaan täältä vinkumasta ja valittamasta, eipä sillä mikään koskaan parane ja tämäkin varmaan niin epäselvä selostus että ei sitä kukaan jaksa lukeakaan..
Olen nuorehko äiti, olen ollut lapseni kanssa aina kahdestaan. Kun tulin raskaaksi, ensin heitti lapsen isä pihalle ja sitten lensin kotoanikin, kun vanhempani julistivat minun olevan huora.
Apua ei ole tullut miltään taholta, vaikka takana oli ennen raskautta jo itsemurhayritys ja masennusta useampikin vuosi.
Nyt yritin taas itsemurhaa jokunen aika sitten, lapsi oli isällään(suostuu nykyään jopa ottamaan joskus viikonlopuksi luokseen, jos sille päälle sattuu). Kävin sairaalassa sitten mahahuuhtelut(kaveri soitti ambulanssin, kun olin sekoillut puhelimessa ja hän tiesi taustoistani). Sairaalassa minua pidettiin päivä ja sinä aikana kävi ensin joku hoitaja haukkumassa ja huutamassa minulle että olenpa typerä kakara ja että luulenko olevani jotenkin kova kun menen tuommoista yrittämään, että olisin voinut oikeasti kuolla. En osannut moiseen mitään siinä tilassa vastata, itkeskeltyäni itsekseni jonkinaikaa hoitaja lähti ja sanoi että psykologi tulee juttelemaan jonkin ajan päästä. Psykologin juttusilla kävin, löi paketin rauhoittavia käteen ja sanoi että syön niitä ja että joskus seuraavalla viikolla sitten pääsen kriisiterapiaan ja lähetti kotiin. Siitä on nyt mennyt jonkin aikaa, sen verran on viranomaisilta apua tullut, että perhetyöntekijät kävi kuukauden ramppaamassa ja sain sossulta avustukset matkakorttiin. Lastenhoitoapua en kuulemma sossuni mielestä tarvitse ja uhkaili lapsen huostaanotolla jos ei jaksa. Mitään harrastuksia tai omaa aikaa en kenenkään mielestä tarvitse, että "elämä vaan on sitä arkea", kuten sossu asian ilmaisi.
Mutta juu, antaa olla nyt tämä, jos vaikka nukkumaan täältä vinkumasta ja valittamasta, eipä sillä mikään koskaan parane ja tämäkin varmaan niin epäselvä selostus että ei sitä kukaan jaksa lukeakaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jaksoihan sen kirjoituksesi hyvin lukea.
olet jo kovia kokenut ja silti kuitenkin menossa eteenpäin.
Ei kukaan tässä elämässä selviä vaikeuksitta.
Vaikka sossun täti puhuu outoja,tekee hän siinä oman osuutensa ja tuen ja ymmärryksen saat ehkä jostain muualta.
Lapsesi pitää sinut arjessa, ei siinäkään sen ihmeellisempää tarvita.Sinun jaksamisesi onkin
tärkeää,olet aikuinen lapsellesi ja tärkeä tällä hetkellä.Koita jaksaa kaikesta huolimatta.
Jossain sinullakin on ystävä!
hei,
pyydäppä lääkäriä kirjottamaan lähete toimintaterapiaan toimintaterapeutille. Mulla oli vähä saman suuntasta mun elämässä ja sain hyvää ohjausta sekä kannustusta sieltä. Käytiin läpi mun elämää ja siinä olevia arkipäiväsiä asioita, tutkittiin harrastusmahdollisuuksia ja ennenkaikkea sitä kuinka pystyisin selviytymään arkipäivästä ja elämään sitä täysipainosesti vaikka elämä näyttikin sillon yheltä kaaokselta... Tsemppiä sulle!
..viestiisi. Tarkoititko, että psykologi antoi sinulle rauhoittavia ja lähetti kotiin? Siinä on varmasti sekaannus, olet ilmeisesti tarkoittanut psykiatria, joka on siis mielenterveydellisiin ongelmiin erikoistunut lääkäri. Psykologit eivät ole lääkäreitä, eivätkä voi siten antaa taikka määrätä lääkkeitä.
Mutta, toivon sinulle, että asiasi selviävät ja pääset asiantuntevaan ja hyvään hoitoon.