Miltä se tuntui kun

Niin pahalta, etten edes antanut itseni ymmärtää asiaa kunnolla. Meni joku automaattisuojaus päälle, jossa oli kilpenä toivo.

Minä viihdyn hyvin yksin, eikä minulla ole ollut mitään pakkoa saada ketään elämääni. Minulle ei ole mikään ongelma olla loppuelämääni yksin. Ymmärrän niitä jotka eivät ole suhteessa koskaan olleet, mutta suhdetta ei voi aloittaa jos tuntuu siltä, ettei toinen ole sellainen jonka kanssa haluaa olla yhdessä.

Hyväksyin sen normaalisti. Ei mun elämä pääty yhteen vaihtoehtoon :D

NEXT!

Puolesta eläminen tuntuu olevan pop.

Pahinta on kuule se, etten mä ole vieläkään sitä tajunnut. Ei vaan tunnu menevän jakeluun, vaikka mitä tapahtuisi ympärillä. :(((

Tämä jatkuva yksinäisyyden tunne saa aikaan alkoholiin turvautumista, aina kun siihen

Väännän itkupotkua pahaa universumia vastaan kunnes kuolo korjaa.

Olo tuli mutta toisaalta olen huomannut että synnyin vain pilkattavaksi ja orjaksi joten ei tässä kovinkaan suuret odotukset elämältä muutenkaan ole.

Eiköhän se mene parisuhteissakin niin että erotessa ensin surraan mennyt suhde ja ero. Se vie kuukausista vuosiin aikaa ja sitten ihastustaan ja rakastutaan uudelleen.

Ehkä se on merkki että yli pääsemässä kun alkaa katselemaan muitakin sillä silmällä vaikka ehkä aina välillä miettisi sitä toista..

Sitten on päässyt oli kokonaan kun ei enää mieti ollenkaan ja huomaa ihastuneensa uuteen.

Olin niin rakastunut. Vaikka tiesin mahdollisuuden, jopa että todennäköisesti siten kävisi.

Ei meitä ole tullut vieläkään, mutta siltikin ollaan vieläkin:)

Muistutuksena tänne: ihmissuhteisiin voi itsekin vaikuttaa paljon.

Käyttäydy hyvin
Ole luotettava
Tee itsekin aloitteita, äläkä palstoilla vaan vingu

Nuokaan ei silti rakkautta sytytä jos tunne ei molemminpuolinen

Itse olen täällä jo monta vuotta sanonut näille palstalaisille jotka huutaa että ” ota yhteyttä ” että

OTA SAATANA ITSE. Uusavuton..

Jokapäivä sama tunne. Ei muutosta. Se olisi ollutkin suuri muutos jos olisi tullut.

Ei ole tullut vielä sellaista ymmärrystä..
Eli toivossa vielä eletään..

meistei tullu koskaa me