kuvien säilytys

Ei ole. Viimeistään kunnon aurinkomyrsky tekee kuvista bittihistoriaa.

Kestävin sähköinen säilytystapa on tällä hetkellä CD-levy, jossa metallina on käytetty kultaa. Kauanko niille saa lukulaitteita, on toinen juttu. Tuolla kaiketi päästään lähelle sataa vuotta.

Hyvällä kotitulostimella arkistokelpoiselle paperille tulostettu kuva kestää 50-vuotta. Se on tällä hetkellä käytännössä paras tapa säilyttää kuvia. Kuvavalmistamoissa on samat ongelmat kuin kotitulostuksessakin, etkä voi edes vaikuttaa käytettyihin materiaaleihin etkä musteisiin.

Tulevaisuuden arkeologeilla onkin sitten ihmettelemistä, että mihin korkealle tekniselle tasolle yltänyt valokuvaus katosi ja melkein yhtäkkiä.

Tallennusvälineitä on ollut monenlaisia vuosien varrella. Jossain vanhassa läppärissä saattaa olla erilaisia levyasemia useampia, USB-liitäntöjen lisäksi.

Yksi tapa varmistella säilyvyyttä on tehdä varmuuskopioita eri paikkoihin. Muistitikku, levyasema, sanelukoneen muistikortti... Tiedonkeruun ja tallentamisen välineitä kun on monenlaisia. Monia pystyy liittämään USB-liitäntään tietokoneeseen. Vaikkapa MP3-soitin voi toimia tallennuspaikkana...

Uudesta Zeiss ZX1 -kameramallista väitetään puuttuvan muistikorttipaikka, mutta sisäistä muistia on runsaasti. Tällainen jos menee rikki jostain syystä, ja jos et tehnyt varmuuskopioita, mitenkäs sitten saat kuvat esille?

Ainut lähes varma tapa säilyttää kuvia on riittävä kopiointi ja kopioiden riittävä hajautus.

Kopiointi usealle tallennusvälineelle suojaa yhden tallennusvälineen rikkoutumiselta, mutta jos ne ovat samassa paikassa, muu tuho (tulipalo, tulva, rosvo...) vie ne kaikki kerralla. Sama koskee myös paperikopioita.

Eli siis riittävän monta eri tallennusvälinettä/palvelua, jotka sijaitsevat fyysisesti mahdollisimman etäällä toisistaan. Pilvitallennus on hyvä lisä, koska palveluntarjoajan konesali on yleensä kaukana, mutta sitäkään ei pidä jättää ainoaksi varmuuskopioksi.

Lisäksi pitää huomioida edellä mainittu tiedostomuotoja koskeva ongelma. Jpg on standardi, joka on luettavissa vielä pitkään. Sen sijaan kameravalmistajien raakatiedostoformaatit muuttuvat jatkuvasti, ja on enemmän kuin todennäköistä että jossain vaiheessa tulee vaikeuksia löytää sellaista toimivaa ohjelmaa, joka osaisi lukea vanhoja raw-tiedostoja.

Hyvälaatuiselle happovapaalle paperille vedostettu mustavalkokuva säilyy hyvissä olosuhteissa kuivassa, viileässä ja valolta suojattuna satoja vuosia.

Kaikki bittimedia on kovin katoavaista.

Varmuuskopiointi on ainoa tapa. CD/DVD-levyt unohtaisin työn paljouden takia. Se kuitenkin jää ennen pitää tekemättä. Irtokovalevyjä saa halvalla teraisen saa jo 40 eurolla. Se riittää normipulliaiselle 10 vuoden kuville. Raw-kuvaajat ja muut kovat harrastajat ovat sitten erikseen. Yksi kopio pitää olla off site, esim. varkauden tai tulipalon varalta.

Pilvipalvelu on myös hyvä. Siinä tulee off site samalla. Microsoftilta saa Officen kylkiäisenä teratavun 69 eurolla vuodessa. Googlelle voi ilmaisesti tallentaa rajoittamattoman määrän, mutta huononnetulla laadulla. Pilvi ei täysin korvaa omaa valokopioita.

Paperikuva varmuuskopiona on lähinnä huono vitsi.

Itselläni tietokoneen kovalevy ja varmuuskopiointi kahdelle USB kovalevylle. Aika halpoja ne on. Kopiointiin on monta keinoa mutta https://freefilesync.org/ (mac, linux, windows) on näppärä synronointiohjelma, se vertailee mitä on muuttunut ja kopioi (synkronoi) vain muuttuneet tiedostot.

Oikeasti toimii: aineisto säilytetään tietokoneen kovalevyllä varmuuskopio tai pari ulkoisella kovalevyllä.

Sekin toimii, että uutta konetta / kovalevyä vanha otetaan irti ja arkistoidaan kaapin perälle. Tällaiseltakin on onnistuneesti palateltu aineistoa, monia vuosia myöhemmin.

Ei toimi: nauha-asemat (silloin joskus), kiiltävät lasinaluset eli CD-rom levyt.

Noita lasinalusia joskus polttelelin huolella. Joku kolme vuotta systeemi käytössä. Sitten huomasin, ettei kuukautta aiemmin poltettuja levyjä pystynyt lukemaan, vaikka kaikki testattiin aina välittömästi polttamisen jälkeen. Seuraavaksi kokeilemaan vuotta aiemmin poltettuja - pilalla nekin. Kuten myös kaikkein vanhimmat. Polttavan aseman laatu oli koko ajan mennyt alamäkeä eli uusi vehje teki 3 vuotta kestäviä levyjä ja 3 vuotias yhden viikon kestäviä levyjä. Koko arkisto mätäni käsiin aikalailla kertalaakista.

Kun asiaa moisesta suivaantuneena selvittelin, niin löytyi mm. suositus polttaa kaikki aineisto varmuuden vuoksi kahdella eri asemalle ja 2-3 eri levymerkille moisen ilmiön välttämiseksi...

Jossain tekniikka-artikkelissa esiteltiin keino, jolla digitaali-informaatio voidaan säilyttää lähes ikuisesti. Kyseessä oli jonkinlainen keraaminen "read only" platta, johon tieto oli kirjoitettu.
Sellaisenkin kanssa tulee ongelmia, jos tekniikka ja tietotaito romahtaa.
Siis mitään varmaa keinoa muutamaa kymmentä vuotta pidempään säilytykseen ei ole.