Onhan se kaunis ajatus. Sinä ja minä. Kaupunkilainen ja maalainen. Mutta olisiko sillä tulevaisuutta? Olisitko ollut valmis vaihtamaan kaupunkilaiselämäsi maaseutuun ja kumisaappaisiin, seisomaan haravan varressa, leikkaamaan nurmikkoa, istuttamaan perunoita? Pystyisitkö siihen? Pimeisiin iltoihin kahdestaan isossa talossa, kirjoja, lautapelejä, kaakeliuuneja, rantasauna, souturetkiä, omenoita, marjoja, vadelmia, hiiriä lossissa, tuulella ulvovia nurkkia, pätkiviä nettiyhteyksiä, katkeavia sähköjä, maalausurakoita. Ajattelitko tai ajatteletko sitä koskaan? Olisiko sinusta siihen?
Kaunis ajatus
landehiiri
181027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En tiedä kenelle tämä on, mutta silti vastaan ettei minusta ole maalla asujaksi. Riitti nuoruusvuodet maalla asuen. Nuorelle minälle ne olivat mitä parhain asuinpaikka, mutta nyt olen tyytyväinen kaupunkiasuja.
Landehiiri on nainen, joka tänään pohti haravan varressa yhtä miestä. Monesti sitä menee elämässä vain tunteet edellä, mutta vaikka olisikin saanut mahdollisuuden, niin kestäisikö se? Miten hän jaksaisi niin erilaista elämää?
Mun mielestä ihmisten onnistuminen parisuhteessa ei ole kiinni erilaisuudesta tai samanlaisuudesta eikä niinkään edes olosuhteista vaan enemmänkin mielen joustavuudesta. Jos ei omaa joustavaa mieltä ei monesti onnistu edes helpoissa olosuhteissa. Valitettavasti, ihan tutkitusti miehillä on aivojen rakenne jäykempi ja heistä löytyy enempi änkyröitä eli parisuhteeseen sopimattomia ja varsinkin yli kolmevitosista miehistä joustavia ajatusmaailmaltaan ovat miehet, jotka ovat onnistuneet hankkimaan vaimon ja vielä pitämään hänet eli nelikymppisten tai vanhempien naisten on lähes mahdoton löytää parisuhteeseen soveltuvia miehiä, tämä on fakta, surullinen sellainen.
Sanoisin vielä, että ap on aloituksessa myös aika vahvasti romantisoinut maalaiselämää.
En nyt tiedä romantisoinnista. Normiarkea tuo on meikäläiselle.
Ei miehet tule maalle. Pelkäävät työtä ja sitä jos netti ei toimi, voi jäädä päivän tumputukset tekemättä.
Eniten miehet pelkäävät itsenäisiä omillaan toimeentulevia naisia.
Siis pihtaat.
Sinulla näyttää olevan mustavalkoinen ajattelutapa? Äärilaidasta toiseen menevä ihminen ei näe mitä hyvää eri mahdollisuuksien välillä on.
Maaseudun ihminen on maanläheinen ja tekee muuta kuin istuksii kuppiloissa. Tumputus ei ole rakkautta. Maalla ajatus ei kierrä kehää vaan ymmärtää laajemmin elämää.
En voisi kuvitella mitään parempaa elinympäristöä kuin tuollainen minkä kuvailit. Kun vain olisi mahdollisuus tuohon..
En tunne sitä miestä kyllin hyvin tietääkseni mitä hän haluaa. Tiedän, ettei hän oikein ole halunnut muuttaa kotikaupungistaan mihinkään toiseen kaupunkiin, mutta onkohan maaseutukin aivan nou-nou.
Kysymällä se selviää.
Selviää kyllä, mutta tuskin koskaan ollaan siinä tilanteessa, että yhteistä tulevaisuutta tarvitsisi miettiä ja ehkä hän onkin jo tiennyt vastauksen kauan ennen minua. Jotenkin se on ollut aina itselle selviö, että tämän talon haluaisi jakaa hänen kanssaan, mutta ihan loppuun asti en ollut ajatellut - kaikkine arjen kuvioineen.
Mitä merkitsee sanat ihmisenä ihmiselle.
Tuohon ihan hyvin. Maalla on mukavaa! Mutta yksi ehto kuitenkin on... että voitaisiin kerran vuodessa käydä tuulettumassa jonkun kaupungin yöelämässä.
Tuo nyt on aivan selviö. Kannustaisin häntä myös aina toisinaan jäämään kaupunkiin istumaan iltaa tai viettämään aikaa kavereiden kanssa ilman meikäläistä. Ystävät ovat tärkeitä.
Onhan ne joo tärkeitä. Olisko siit haittaa jos toista ei kiinnosta juuri koskaan jäädä ystävien kanssa viettämään aikaa?
Ei mielestäni, eiköhän ystävä ymmärrä.
Eipä oikeastaan, mutta täysin utopistinen ajatusleikkihän tämä on. Parempi jo asettautua siihen olotilaan, että elelen täällä maaseudulla itsekseni ja vanhana piikana loppuikäni.
Ensimmäinen ajatus pitkään aikaan oikeastaan mistä on ollut edes vähän lohtua. On vaikea unohtaa tai päästä yli sellaisesta, joka on niin mahtava persoona, mutta ajatella että ehkä kuitenkin tämä oma elämäntyyli olisi hänelle väärä ja liikaa vaadittu, siinä on surussaankin jotain jolla päästää vähän irti.