tuntuu, että itse ryssityt mahdollisuudet tuntuvat vielä pahemmilta vielä vuosien jälkeen. Kaiken lisäksi sitä miettii mitä olisi voinut olla tai kehkeytyä, jos olisi yksinkertaisesti uskaltanut tarttua tilaisuuteen.
Voi luoja tätä elämää, kaikki mahdolliset epäonnet ja epäonnistumiset on koettu moneen kertaan. Sieluun sattuu, niin kai tätä ahdistuksen, itseinhon, säälin, katkeruuden, häpeän ja yksinäisyyden tuskaa voisi kuvata.
Voi luoja tätä elämää, kaikki mahdolliset epäonnet ja epäonnistumiset on koettu moneen kertaan. Sieluun sattuu, niin kai tätä ahdistuksen, itseinhon, säälin, katkeruuden, häpeän ja yksinäisyyden tuskaa voisi kuvata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mietin usein samaa. Tosin itse en ole asiasta mitenkään ahdistunut, harmissani vain. Silti en osaa ottaa opikseni. Hukkaan edelleenkin mahdollisuuksia pelon, tai ihan vain saamattomuuden vuoksi.
Itse ajattelen että mikään ei ole koskaan menetetty. Aina on mahdollisuuksia. Älä katso menneeseen vaan tulevaan.
Kaikkea ei voi voittaa?
Jos yrittää vaikka 100 kertaa elämässä jotain uusia juttuja, niin osa asioista ei vain koskaan onnistu. Kaikkea ei voi saada. Turhaa murehtia sama juttu kaikilla muillakkin.
Sitten jos on yritteliäs ja yrittää 200 asiaa, niin lopputuloksena on tuplamäärä epäonnistumisia ;)