Onkohan muilla näin, että välillä kaikki ottaa päähän jopa omat ystävät? Onko tässä jatkuvassa oravanpyörässäkään mitään järkeä. Aamulla töihin, kotiin, syöt jotain ja menet suihkun kautta nukkumaan ja seuraavana aamuna sama. Ystävien ainaiset ja samat jorinat kans ärsyttää. Samat puujalka vitsit. Samat työkaverit joilla aina samat jutut. Tee sitä ja tee tätä. Kuitenkaan koskaan kukaan ei anna kiitosta. Yhtä hullunmyllyä. Netti pursuaa paljasta pintaa niinkuin elämässä ei olisi muuta. Tekisi mieli vain ottaa ja lähteä taakseen katsomatta. Jonnekkin kaus. Lämpimään. Ruokakaupassa samat ihmiset. Lapset itkee. Sama liikenne aina kun ajan töistä kotiin. Aina joku joka ärsyttää liikenteessä.
Tällä hetkellä minun mieltäni painaa suuresti laiton irtisanominen joka tapahtui vajaa 2 vuotta sitten ja josta en ole vieläkään päässyt yli. Nyt asia menossa käräjäoikeuteen. Minua työpaikkakiusattiin jonka vuoksi olin paljon sairaslomalla. Olen melkein varma siitä, että irtisanominen johtui siitä vaikka esimieheni vetosi tuta syihin. Mieleni on ailahdellut paljon. Olen kokenut varmaan kaikki mahdolliset tunteet kuten viha, suru, katkeruus ja välillä olen jopa onnellinen, että tuo jatkuva työpaikkakiusaaminen päättyi vaikka jäinkin kaipaamaan työtäni. Tunnen vääryyttä. Miksi minä. Miksi juuri minun tuli kokea tuo. Miksi minun pitää kestää tuo paska. Meitä oli kaksi joita irtisanottiin. Hän on ainoa joka tuntee tämän saman vääryyden. Nyt miltei 2 vuoden jälkeen asia on edennyt siihen pisteeseen, että minulle on järjestetty liittoni kautta lakimies ja 99% varmuudella juttu menee nyt käräjäoikeuteen koska sovittelua ei saatu aikaiseksi. Prosessi on ollut pitkä ja henkisesti raskas jota kukaan ei voi tajuta ellei ole itse tätä kokenut. Kaikki aika on mennyt siihen, että jaksan kannatella itseni aina uuteen päivään. Aamulla ensimmäisenä mielessä ja illalla viimeisimpänä. Olen pettynyt siihen kuinka en ole saanut haluamallani tavalla tukea kuten esim. siskoltani. Olen kokenut, että tämä on minun syytäni vaikka enhän minä itse itseäni irtisanonut. Minä en jaksanut tuolloin sitä henkistä kiusaamista jota koin eikä minun tarvinut kestää. Esimieheni oli saamaton joka ei saanut sille loppua muutakuin irtisanomalla minut. Jokainen voi tulla itse kokemaan tämän kaiken jonka jälkeen voi tulla arvostelemaan ja kertomaan minulle kuinka tämä asia tulee hoitaa. Minulle on jopa sanottu, että ei tätä kannata viedä eteenpäin. Olen kyllä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa mutta jos en vie tätä nyt niin tämä asia tulee vainoamaan minua vielä 10 vuosien päästä. Tiedän sisimmissäni, että tämä on ollut väärin. Toivon vain, että entinen esimieheni saa kovimman mahdollisimman rangaistuksen. Uskon, että voin olla tuon jälkeen vapaa ilman, että tunnen kuristuvani. Olenkin miettinyt, että mille alan sen jälkeen koska sittenhän olen vapaa ja kaikki ovet ovat auki. Vielä kun vain jaksaisin muutaman vuoden koska sen ajanhan oikeudenkäsittely tulee ainakin viemään. Tämän asian vuoksi olen sivuttanut ihmissuhteita yms. koska tämä vie kaiken energian.
Nykyään olen työllistynyt mutta en voisi koskaan kertoa tätä nykyisessä työssäni. En koskaan. Eihän tätä kukaan ymmärtäisi. Luottamus on viety. Minulle tarjottiin tilaisuutta töissä jossa voisin ottaa enemmän vastuuta mutta kieltäydyin. Miten voin ottaa enemmän vastuuta koska enhän minä ole hyvä työntekijä. Esitän vain, että kaikki on hyvin. Illalla kotona voin irroittaa tekohymyn pois kasvoiltani.
Kiitos ja anteeksi.
Tällä hetkellä minun mieltäni painaa suuresti laiton irtisanominen joka tapahtui vajaa 2 vuotta sitten ja josta en ole vieläkään päässyt yli. Nyt asia menossa käräjäoikeuteen. Minua työpaikkakiusattiin jonka vuoksi olin paljon sairaslomalla. Olen melkein varma siitä, että irtisanominen johtui siitä vaikka esimieheni vetosi tuta syihin. Mieleni on ailahdellut paljon. Olen kokenut varmaan kaikki mahdolliset tunteet kuten viha, suru, katkeruus ja välillä olen jopa onnellinen, että tuo jatkuva työpaikkakiusaaminen päättyi vaikka jäinkin kaipaamaan työtäni. Tunnen vääryyttä. Miksi minä. Miksi juuri minun tuli kokea tuo. Miksi minun pitää kestää tuo paska. Meitä oli kaksi joita irtisanottiin. Hän on ainoa joka tuntee tämän saman vääryyden. Nyt miltei 2 vuoden jälkeen asia on edennyt siihen pisteeseen, että minulle on järjestetty liittoni kautta lakimies ja 99% varmuudella juttu menee nyt käräjäoikeuteen koska sovittelua ei saatu aikaiseksi. Prosessi on ollut pitkä ja henkisesti raskas jota kukaan ei voi tajuta ellei ole itse tätä kokenut. Kaikki aika on mennyt siihen, että jaksan kannatella itseni aina uuteen päivään. Aamulla ensimmäisenä mielessä ja illalla viimeisimpänä. Olen pettynyt siihen kuinka en ole saanut haluamallani tavalla tukea kuten esim. siskoltani. Olen kokenut, että tämä on minun syytäni vaikka enhän minä itse itseäni irtisanonut. Minä en jaksanut tuolloin sitä henkistä kiusaamista jota koin eikä minun tarvinut kestää. Esimieheni oli saamaton joka ei saanut sille loppua muutakuin irtisanomalla minut. Jokainen voi tulla itse kokemaan tämän kaiken jonka jälkeen voi tulla arvostelemaan ja kertomaan minulle kuinka tämä asia tulee hoitaa. Minulle on jopa sanottu, että ei tätä kannata viedä eteenpäin. Olen kyllä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa mutta jos en vie tätä nyt niin tämä asia tulee vainoamaan minua vielä 10 vuosien päästä. Tiedän sisimmissäni, että tämä on ollut väärin. Toivon vain, että entinen esimieheni saa kovimman mahdollisimman rangaistuksen. Uskon, että voin olla tuon jälkeen vapaa ilman, että tunnen kuristuvani. Olenkin miettinyt, että mille alan sen jälkeen koska sittenhän olen vapaa ja kaikki ovet ovat auki. Vielä kun vain jaksaisin muutaman vuoden koska sen ajanhan oikeudenkäsittely tulee ainakin viemään. Tämän asian vuoksi olen sivuttanut ihmissuhteita yms. koska tämä vie kaiken energian.
Nykyään olen työllistynyt mutta en voisi koskaan kertoa tätä nykyisessä työssäni. En koskaan. Eihän tätä kukaan ymmärtäisi. Luottamus on viety. Minulle tarjottiin tilaisuutta töissä jossa voisin ottaa enemmän vastuuta mutta kieltäydyin. Miten voin ottaa enemmän vastuuta koska enhän minä ole hyvä työntekijä. Esitän vain, että kaikki on hyvin. Illalla kotona voin irroittaa tekohymyn pois kasvoiltani.
Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.