Onko teidän mielestä syytä olla katkera ja vihainen jos käy vuosia myöhemmin ilmi että henkilö johon olit itse vahvasti ihastunut, tunsi samalla tavalla sinua kohtaan, mutta syystä tai toisesta ei kertonut sitä sinulle?
Huti ja katkeruus
mitensuhtautua
16514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei, jos pystyt tekemään asialle vielä jotain.
Mutta jos ei pysty tekemään asialle mitään niin sittenkö olisit katkera?
Riippuu varmaankin tilanteesta ja miltä kantilta katsot asiaa. Mielestäni katkeruus on luonnollinen reaktio mainitussa tilanteessa, mutta katkeruus pitkän päälle nakertaa ihmistä sisältä huonolla tavalla. Jos olet täysin varma siitä ettet todellakaan kykene enää tekemään asialle mitään niin siinä vaiheessa asiasta murehtiminen on mielestäni myös täysin turhaa. Jos toivoa sen sijaan vielä on niin ehkä katkeruus voi toimia eräänlaisena motivaattorina ja tätä kautta olla jopa positiivista. Katkeruus auttaa myös käsittelemään tilannetta ja mahdollisesti unohtamaan. Loppujen lopuksi positiivinen asenne kuitenkin on yleensä aina se paras vaihtoehto johon kannattaa ensisijaisesti pyrkiä jos siihen suinkin vain kykenee.
Niin tuossa availim ja sitä kokee alkaa pää hajoomaan katkeraa ja pelkoa. Senkin olis voinut sopia.
Kaikki jossittelu ja menneiden muistelu on oikeastaan turhaa. Eipä ne asiat muuksi muutu. Eteenpäin sano mummo lumessa!
Kyllähän se elämä voi muuttua onnelliseksi katkeruudesta jos joku entinen koulukiusaajasi tekee itsemurhan ja testamenttaa koko omaisuutesi sinulle :D
Silloin ei ole enää mummo lumessa, vaan kiusaajan mummo olisi lumessa, eli rehellisyys olisi tapahtunut silloin :D
En olisi katkera enkä vihainen. Ehkä jopa kokisin, että jos toinen jättäisi tuollaisen asian kertomatta, niin ei todennäköisesti edes loppujen lopuksi olisi sellainen ihminen, jonka kanssa olisin halunnut elämääni viettää.
Haittapuolena siinä, että ei tiedä on ainakin se, että omiin tuntemuksiin ei välttämättä voi luottaa enää jatkossa eli jos aiemmin on itsellä ollut tunne molemminpuolisista tunteista, mutta asiasta ei mitään tietoa ole niin kyllähän se ihmisen saa epäilemään.
Jalattomana on toisaalta huono kävellä, sekin pitää huomioida, kuten pyörätuolissa liikkuvat älyköt älyävät...
Kun ei ole koskaan edes kokenut olevansa rakastettu, on vaikea kuvitella että kukaan kaipaisi takaisin.
Niin varmasti onkin.
Ehkä et vain tiedä sitä. Jollakin voi olla tunteita juuri sinua kohtaan.
Ja sanon että ei ole syytä olla katkera ja vihainen.
En olisi katkera enkä vihainen, jos kuulisin sellaista. Olisin onnellinen ja ehkä kuitenkin samaan aikaan hieman surullinen. Ja ehdottomasti haluaisin tietää vielä vuosienkin päästä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Katkeruus se on mikä kannattaa!
Mitä jotkut KKK-ihmiset haluaisivat maailman kaikkeudelle, kun ovat poliittinen järjestö: suojella maailmaa maahanmuuttajilta, värillä ei olisi väriä, mutta maanpetturuus kuten Juha Sipilällä on tuomittavaa KKK:n hänet pitäisi hirttää aamunkoitteessa ja KORKEALLE SUOMEN VALTION PETTURUUDESTA.
Mitä tulee sitten natsien juttuihin, niin... tekevät mitä tekevät, ei kiinnostele kkk:n lohikäärmeitä heidän toimintansa, juuri lainkaan.