Miehelläni masennusta mitä hittoa teen?

Olen seurustellut mieheni kanssa 6 vuotta . Avoliitossa siitä lähes 5 vuotta. Minä olin 17 ja mieheni 18, kun aloimme seurustella. Noh mieheni lapsuus/ teiniaika kului pikkuveljeään hoitaessa ja kun muut nuoret rälläsivät mopoilla ulkona hän hoiti pikkuveljeään ( pikkuveli Aspergerin oireyhtymästä kärsivä). Lisäksi hänellä oli paljon vastuuta muutenkin aivan liian paljon tuon ikäiselle. Melkein joka päivä sai hoitaa pikkuveljeään ja tehdä ruoat siivota pestä pyykkiä jne. Meillä kummallakin on tapahtunut ja sattunut lapsuudessa. Minusta ei sen enempää. Joka tapauksessa aiheeseen. Mieheni sairastui jossakin vaiheessa masennukseen. Taustalla on jatkuva rahahuoli, perhesuhteet niin paljon ettei sitä jaksa tässä selittää tai viitsi. Masennusta on jatkunut jo ainakin se 4 vuotta siitä ajasta, kun olemme olleet yhdessä. Hän on käynyt juttelemassa ammattilaisella, mutta aina lopettaa jossakin vaiheessa käynnit. Ne eivät auta kuulemma ja hän ei pysty avautua jutuistaan. On todella sulkeutunut ja patoo asiat sisälleen. Olen tapellut tässä hänen kanssaan monta kertaa, että hänen pitäisi käydä säännöllisesti juttelemassa jollekin. Ja kun tarpeeksi kauan jaksaa yrittää löytyy jossakin vaiheessa varmasti joku ammattilainen kuka osaa työnsä ja ymmärtää. Ei niin ei hän on erittäin itsepäinen. Mulla alkaa menemään jaksaminen ja hermot. Saan joka päivä kuunnella mieheni kiukutteluja pienistä asioista jne. En kohta enää itse jaksa. Tästä olen hänelle monta kertaa sanonut. Mikään ei muutu. Jos hän ei hae itselleen apua en jaksa tässä enää itsekään olla tukena. Mitä teen? Miten saan miehen ymmärtämään, että hän tarvitsee apua ja minäkään en ikuisesti jaksa tätä katsella. Olen jaksanut tätä katsella jo 4 vuotta. Musta tuntuu, että pitää jo itsestään selvänä asiana, että pysyn rinnalla kaiken kiukuttelujen ja tän p.... n mukana. Sori jos ei oo kirjoitettu äidinkielellisesti oikein. Ps. Hän on itsetuhoinen, muttei kuitenkaan voisi satuttaa itseään.