Hei!
Onko muilla kokemusta avo/aviopuolisosta, joka ei osallistu kotitöihin eikä liiemmin lasten hoitoon. Olen puolivuotiaan pojan äiti, ja tuntuu, että vastaan yksin lapseni hoidosta ja kodista(ruuan laitto, siivous yms). Mieheni tekee töitä noin 12 tuntia päivässä ja käy nukkumassa ja syömässä kotona...Mikä avuksi???
Onko muilla kokemusta avo/aviopuolisosta, joka ei osallistu kotitöihin eikä liiemmin lasten hoitoon. Olen puolivuotiaan pojan äiti, ja tuntuu, että vastaan yksin lapseni hoidosta ja kodista(ruuan laitto, siivous yms). Mieheni tekee töitä noin 12 tuntia päivässä ja käy nukkumassa ja syömässä kotona...Mikä avuksi???
Vastaukset 13
Vanhimmat
kyllä sinun olisi syytä ymmärtää miestäsi jos hän tekee noin pitkää työpäivää... hänhän se sinulle tuo rahat ruokaan.
hän on myöskin varmaankin aika väsynyt, joten anna toisen nukkua... vaikka mukavaa se ei varmaankaa ole...
Yhdyn edelliseen,mutta teethän sinäkin 24h-päiviä lapsen kanssa.Jätä joskus sivuun kotiaskareita ja lepää ja nauti olostasi ei sinun tarvitse kokoajan rehkiä on noin pieni lapsikin.Olisiko mahdollista et saisit jonkun hoitamaan lasta edes 2h tai yhteyttä kodinhoitajiin jotka auttaisivat kotiaskareissa,pääsisit uupumuksesta.Puhu miehesi kanssa,pääsette varmaan kompromissiin.Miehet vain harvemmin tietävät kodinhoidon raskaudesta mitään.
Kai hän viikonloput on kotona ja auttaa edes silloin.Heittäydy sohvalle ja sano et sun vuoro.
Meilläkin oli vastaava tilanne kun lapsi oli pieni. Tosin meillä on aina ollut sellainen jako, että kotona olija tekee myös kodin työt. Lasta on kuitenkin hoidettu yhdessä. Nyt meillä on osat vaihtuneet. Mies tekee kaikki kotityöt ja minä käyn töissä. On ihanaa mennä valmiiseen ruokapöytään ja jättää tiskit miehelle seuraavaan päivään!
Meillä on hiukan eri tavalla.
Vaimoni on päivät kotona reilun vuoden ikäisen poikamme kanssa, mutta kun mä tulen töistä alkaa mun hommat. Mullakin työpäivät, jos matkat lasketaan mukaan, kestävät yli 10 tuntia, joskus 12.
Kaikki on muuten ok, pitäähän taloustyöt jakaa, mutta joskus tunnen itseni aika voimattomaksi kun äiti ja juniori eivät ole viitsineet edes ruokapöydän siivota käytetyistä lautasista ja kupeista ja likaisista talouspaperimytyistä. Eli silloin mulla palaa pinna ja suutuspäissäni olen kysynyt että kuvitteeko rouva että meidän kotimme on jokin hotelli, ja mä olen joku room service?
Ongelma on siinä että vaimoni ei ole terveimmästä päästä fyysisessä mielessä ja hänkään ei yksinkertaisesti jaksa siivota lainkaan mitään kun saman aikaan pitää hoitaa poikaa. Eli kaikki siivoaminen, tiiskaaminen, ostoksilla käynti, kokkaaminen ja myös pojan hoito jää mun tehtäväksi, kun olen kotona, useimmiten myös viikonloppuisin. "Iltalomaa" saan hyvin harvoin, pitää perustella että se liittyy työhön.
Joskus meillä on ollut kunnan kodinhoitaja muutaman tunnin n. joka toinen viikko, mutta eivät he käytännössä ehdi tehdä juuri mitään, joskus anoppi tai mun äiti ovat olleet meillä hoitamassa poikaa. Hassuinta on, että aina jos meille on tulossa vieraita, mun on siivottava ylimääräinen kerta, jotta ei vieraille, siis vaimoni esimerkiksi oma mutsi, saa käsityksen että hänen tyttärensä ei hoida huushollia kunnolla.
En silti valita osaani. Vaimoni on ihastuttava nainen, hyvä äiti pojalle ja häneen voi luottaa. Olen tehnyt omat valintani kun menin naimisiin hänen kaa. Toivoisin vain että poikamme kasvaisi nopeasti isommaksi että voisin viettää aikaa toisella tavalla kun koko ajan vahtimassa ettei hän aiheuta katastrofia kun samaan aikaan hoidan huushollia.
Oli kiva lukea sinun kokemuksiasi varsinkin miehen näkökulmasta. Meillä minä siivoan ja kokkaan aina, ja hoidan kaupassakäynnit ynnä muut askareet. Mieheni ei ole kuin kerran yhdessäolomme aikana tehnyt ruokaa meille molemmille.
Yritin kerran keskustella asiasta ja ehdotin, että hoitaisimme nuo askareet edes viikonloppusin yhdessä, mutta hän närkästyi ja tiuskaisi, että jos käy viikon töissä, niin pitääkö hänen viikonloppuisin sitten vielä siivota ja kokata?
Niinpä hankin meille siivoojan, joka käy kerran viikossa(kallista, mutta kannattaa maksaa..)
Pelkään, että lapsi vieraantuu isästään, koska viettää hänen kanssaan niin vähän aikaa....
Joku vastasi, että tyytyminen on osaani, koska mies tuo leivän pöytään. Maksamme kaikki yhdessä, äitiysrahasta ostan kaiken itse pojalleni esim. vaatteet ja lelut terveisin Mami
Selvästikään et mielelläsi kanna vastuuta koko perheestä, niinkuin en minäkään. Itse tein puoli vuotta sitten raskaan ratkaisun,otin kolmivuotiaani ja muutin kaksin tämän kanssa pikkukunnan keskustasta vielä pienemmälle paikkakunnalle maalle, oikeaan korpeen.
Vastuu on nytkin yksin minun, mutta eipä ole "aikuista lasta" perässävedettävänä. Ja poikakin on saanut isän, jota hänellä ei ennen ollut lainkaan.
Enpä juuri ole katunut - paitsi ehkä silloin Suurten Sähkökatkosten aikaan, kun sähköt oli pois melkein 4 vrk!
Joissakin miehissä on sellainen vika, etteivät ne ota tosissaan tai eivät lainkaan kuuntele, kun nainen sanoo tarvitsevansa apua tai ettei jaksa.
Meillä vallitsi ainakin käsitys, että äitihän jaksaa aina, ja mitä vaan -ainakin kunnon äiti!
Lapsen- ja kodinhoidon lisäksi olis pitänyt jaksaa olla vielä sulostuttajana makuuhuoneessa!
Nyt puolen vuoden kuluttua kun puhellaan ex-miehen kanssa, tämä on monesti myöntänyt, miten koville ottaa olla vuorokaudet ympäriinsä "kiinni" lapsessa, olla lapsen käytettävissä vuorokauden ympäri. Ei voikkaan lähteä kaljalle ja laittaa ovea perässään kiinni ja tulla, kun muistaa....
No joo, menikös vähän katkeruuden puolelle....
Mulle tai oikeastaan meille kaikille kolmelle ratkaisu oli oikea.
Jos et ole elämääsi tyytyväinen, puhu miehesi kanssa. Selitä, että olet tosissasi ja kerro, mitä haluaisit ja ettet jaksa yksin. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä. Eikä äitiä.
Elämä on rajallinen, älä haaskaa sitä- älä omaasi äläkä muiden...
Hemmetti! Jos se pieni lelli-isi tekee 12h töitä per päivä, niin äiti tekee 24h päivässä. Yöt heräillään vauvan tahtiin, päivät hoidetaan lapsien lisäksi kotia ja illat ja viikonloput vielä isiäkin. Rahapalkka on aika olematon (en edes viitti laskea tuntipalkkaa hoitovapaalta). Palaute työstä on nihkeetä ja lähinnä kritiikkiä :"Kauheen sotkusta","Liian vähän suolaa"...
Äiti tekee miehen puolesta tosi arvokasta työtä hoitamalla isän (ja äidin) lasta niin hyvin kuin pystyy.
Kun siis lelli-isi tulee kotiin kiinnostavia rupattelutuokioita työkavereitten kanssa käyneenä, ruoka- ja kahvitauot pitäneenä, niin kyllä lapsen ja kodin hoitaminen jaetaan puoliksi. Tähän harvempi isi pystyy (naiset ovat jotenkin jaksavampia), joten taakka on useinmiten enemmän naisen harteilla.
Jos miehistä ei kerran ole mitään hyötyä apuna, seuralaisina, niin erotaan naiset työssäuupuvista sohvaperunoista! Rahaa saa kyllä elatusapuina...
Ex-vaimoni valitteli aikanaan sitä työmäärää, mitä kodin ja lasten hoitamisessa on - ja minä hölmö uskoin. Talo oli jatkuvasti sotkussa ja sekaisin, vaikka siivosin kyllä silloinkin minkä töiltäni ehdin. Ruokaa sai jos "oli ehditty laittaa" jne. Viikonloppuisin tosin laitoin ruoat itse koko perheelle jo silloin. Kiitokseksi tältä "kotiäidiltä" sain yleensä vain moitteita, kun "siivosin väärin" enkä "osannut mitään".
Kun vaimo sitten otti ja lähti, mietin, että mitenköhän mahdan kaikesta siitä "työstä" selviytyä??
Vuoden verran olen nyt sitten ollut ja elänyt lasteni kanssa yksin. Yllättävän vähän aikaa tuo kodinhoito loppujen lopuksi vaatii, eikä se nyt niin ihmeellisen raskastakaan ole. Pyykki- ja tiskikasat on hävinneet, talo on siisti, ruokaa pöydässä joka päivä, lapset tyytyväisiä ja aikaa jää vielä harrastuksiinkin.
Mihinkäs minä sitä vaimoa oikeastaan tarvitsinkaan? Missä on se valtava kotiöiden määrä? Työpäiväni ovat edelleen yhtä pitkiä kuin ennenkin, mutta silti jää enemmän aikaa itselle ja lapsille, kun ei tarvitse enää toisen aikuisen jälkiä siivota.
Hyvä kun joku miespuolinenkin huomaa, että miehetkin halutessaan tai pakon edessä pystyvät hoitamaan koko rumbaa...
...asiaan vaikutti sellainen pikkuseikka, että lapset olivat aivan pieniä, kun äiti oli kotona hoitamassa lapsia..? On aikamoinen ero hoitaa vauvaa/vauvoja ja/tai leikki-ikäistä, kuin kahta leikki-ikäistä ja/tai kenties (esi-)koululaista..? Joten on hyvinkin mahdollista, että tässä tapauksessa äiti oli oikeasti uupunut ja kenties kärsi vielä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta...
Meillä ihan sama juttu. Vapaallakaan mies ei omasta tahdostaa leiki lapsen kanssa! Kuitenkin aikoinaan lasta halusi.
Ei mua ne kotityöt niinkään rassaa, ukkohan on paljon töissä, en itsekään jaksaisi siivoilla tai kokata sellaisten vuorojen jälkeen. Haluaisin vaan, että mies viettäisi enemmän aikaa lapsen kanssa ja vielä vapaaehtoisesti!
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että miesten täytyisi viettää aikaa enemmän lasten kanssa.
Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta kaveripiirissäni on miehiä, jotka haluaisivat viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Ongelma on vaan siinä, että äidit eivät anna isän viettää aikaa lasten kanssa ISÄNÄ isän tavalla, vaan arvostelevat ja "neuvovat" lähes kaikessa mitä isä tekee. Ei anneta tilaa olla lasten kanssa ISÄNÄ, vaan vaaditaan tuuraamaan äitiä ja tekemään asioita "niinkuin äiti tekee tai haluaa".
Näin oli omalla kohdallanikin aikoinaan, mutta nyt saan tehdä asiat ihan niinkuin itse haluan ja omalla, ISÄN tavallani.
Kyllä vaan nainenkin voisi enemmän kannustaa ja tukea lasten isää, sen sijaan, että jatkuvasti arvostelee, neuvoo ja oikoo. Antakaa tilaa ja vapautta tehdä asioita miehisellä tavalla. Ei mies suinkaan ole avuton tai kykenemätön tekemään kotitöitä ja viettämään aikaa lasten kanssa. Tilaa vaan ei tahdo olla...
Mitä sitten, jos sukkapari värjäytyy pyykissä, lautaset on väärällä paikalla kaapissa, poikien kengät on kurassa ja vaatteet haisevat kalalle, rakennussarjat on levällään keittiön pöydällä jne jne. Mitä sitten??
Älkää tukahduttako miestä ja hänen suhdettaan lapsiinsa. Roolinsa on perheessä jokaisella...