En pidä tästä yhtään enempää kuin sinäkään.
Minkä sille voi
Arvaan_sun_ajatukset
12770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et kyllä arvaa. Niin mistä asiasta?😆
Siksi meidän pitäs puhua kaksin ja rauhassa. Ehdotuksia miten se organisoidaan?
Ei tunteille voi mitään. Ei niissä ole edes mitään pahaa. En ainakaan itse suunnitellut mitä tunnen, se tuli yllättäen ja kovaa. Sen jälkeen kävin pitkät keskustelut itseni kanssa.
Näkökulmaa helpottaa hieman se, että kotona elän ilman kosketusta ja läheisyyttä, selibaatissa :-( Olen yrittänyt kaikkeni jo kauan sitten. Toista ei vaan kiinnosta asia yhtään, ei edes keskustelemisen tasolla. Vain minulla on ongelmaa asiassa. Aika umpikuja siis. Se pienikään ei olisi saanut todennäköisesti alkunsa, jollei se olis tapahtunut älyttömän helposti. Silloin olin vielä luottavainen, että on kyse väliaikaisesta jutusta.
En voi sanoa, ettenkö pitäisi tästä tunteesta ja sinun kohtaamisesta. On kuin olisin herännyt talviunilta kauniiseen kevääseen. Se mikä tekee tästä supervaikean asian on lapset. Heistä olen aina vastuussa. Jos tahtoa ja pitkämielisyyttä on, ei ole asiaa mitä ei jossain aikataulussa saisi järjestymään (jos sinne asti päästään).
Jätän valinnan sinulle, haluatko enemmän kuin missä nyt olemme. Kävi miten kävi, olet jo nyt tuonut elämäni isoja asioita. Kiitos, olet ihana! Jos pala on liian iso purtavaksi, ymmärrän sekin täysin. Katellaan ;-)
Puhua kannattaa, mutta missä, teillä siinä ongelma.
Selibaattiselitykset ei uppoo enää.
Tiedän mitä on elää vuosia suhteessa ilman lämpöä tai rakkautta. Lasten takia ei voi suhteeseen jäädä, itseä harmittaa, kun en aiemmin lähtenyt. Ei parisuhde ole mikään lastenhoitosuhde.
Oletko nainen, siis nimimerkki " EiTänänSitäTunnistetta".
Kävin itse aikaisemmin kirjoittamassa pariin ketjuun muutaman kommentin, kun ajatuksissa pyöri, että mahtaako yhdellä kohtaamallani naisella olla kaikki hyvin. Sinun kommenttisi voisi hyvin olla hänen kirjoittama. Haluaisitko kertoa jotain vihjeitä tai asioita, jotka vain me kaksi tiedämme ja joista tunnistamme toisemme?
Onks tää mulle? Tolta se mustakin tuntui, kuin olis talviunilta herännyt. Nyt kun ei olla nähty, yritän sinnitellä etten alkaisi uinumaan uudestaan. Jutella täytyis, todellakin.
En ole Ap, enkä ole tässä ketjussa muuta vielä kirjoittanut kuin tuon yhden ”EiTänän... ”-nimimerkillä.
Olen nainen, olemme toisiamme poikkeuksellisen intensiivisesti suoraan silmiin katsovia kollegoita. Nimimerkkisi saattai osua oikeaan suuntaan. Taisit pe käydä luonani 2-3 kertaa ja minä tulin juttelemaan kerran., jos muistan oikein.
En tähän ala selittämään taustojani ja lasteni taustoja tarkemmin. Hänelle kyllä kertoisin, jos pääsemme sille asteelle. Joskus on tilanteita, jossa ei voi ajatella vain omia tarpeitaan tai ainakin on punnittava omia tekojaan hyvin hyvin tarkkaan.
En usko, että kotiasiat enää. muuttuu.
Et siis tarkoittanut ainakaan minua, vaikka olisitkin hän jonka oloa olen pohtinut. Jos olisit hän, niin on mukava kuulla, että asiat jotka ovat pyörineet mielessä ovat olleet turhia.
Et muuten ihan varmasti arvaa. En usko että olet edes oikeilla jäljillä.
entäpä jos kävisikin niin että "suhteemme" aikana kotikuviot lämpenisikin uudelleen..minä jäisin kuin nalli kalliolle...