Olen ollut yhä syvemmin hulluna mieheen työpaikallani. Nyt on tapahtumassa jotain, minkä vuoksi en voi enää jäädä samaan paikkaan. En minäkään halunnut missään tapauksessa kiinnostua tästä miehestä, joten turha tulla viisastelemaan työpaikkaromansseista. Ja mikään romanssi nyt ei edes ole kyseessä vaan yksipuoliset tunteet ainoastaan. Käytöstäni pystyn hallitsemaan, mutta tunteeni vain pääsivät syntymään kuin varkain.
Nyt olen tilanteessa, jossa en kestä ajatusta jäädä enää työpaikkaani, ihan mukavaan työpaikkaan jossa olisi etenemismahdollisuuksiakin tulevaisuudessa. Kaikki tämä vain omaa tyhmyyttäni, kun siihen mieheen menin hullaantumaan. Sopivat työpaikat ovat kiven alla (en sentään ihan mihin tahansa työhön vaihda tätä nykyistäni, vaikka tilanne kurja onkin) ja jos paikka löytyykin tuntuu kurjalta lähteä juuri kun minulle on siirtymässä lisää vastuuta. Tottahan paikalleni silti joku löytyy, tarjokkaita paljonkin.
Te jotka ette ole vielä sen syvemmin kiinnostuneita työkaveristanne, harkitkaa tarkkaan kannattaako antaa tunteiden syttyä vai voisiko sen vielä jotenkin estää ja nähdä toisen vain työkaverina. Totta kai jotkut löytävät aidon rakkaudenkin työpaikalta, en sitä kiistä. Mutta riskit ovat suuret että ongelmia tulee. Sanoisin tämän itselleni jos pääsisin vielä taakse päin vähän yli vuodella.
En oikeastaan välitä lukeeko tätä kukaan ja montako päänaukomisviestiä mahdollisesti vastaukseksi tulee. Ne eivät edes pysty minua loukkaamaan. Tulin vain purkamaan suruani, joka juuri nyt tuntuu hukuttavan minut loputtomien aaltojen alle enkä tiedä miten enää nousta pinnalle. Mukavaa lauantai-iltaa.
Nyt olen tilanteessa, jossa en kestä ajatusta jäädä enää työpaikkaani, ihan mukavaan työpaikkaan jossa olisi etenemismahdollisuuksiakin tulevaisuudessa. Kaikki tämä vain omaa tyhmyyttäni, kun siihen mieheen menin hullaantumaan. Sopivat työpaikat ovat kiven alla (en sentään ihan mihin tahansa työhön vaihda tätä nykyistäni, vaikka tilanne kurja onkin) ja jos paikka löytyykin tuntuu kurjalta lähteä juuri kun minulle on siirtymässä lisää vastuuta. Tottahan paikalleni silti joku löytyy, tarjokkaita paljonkin.
Te jotka ette ole vielä sen syvemmin kiinnostuneita työkaveristanne, harkitkaa tarkkaan kannattaako antaa tunteiden syttyä vai voisiko sen vielä jotenkin estää ja nähdä toisen vain työkaverina. Totta kai jotkut löytävät aidon rakkaudenkin työpaikalta, en sitä kiistä. Mutta riskit ovat suuret että ongelmia tulee. Sanoisin tämän itselleni jos pääsisin vielä taakse päin vähän yli vuodella.
En oikeastaan välitä lukeeko tätä kukaan ja montako päänaukomisviestiä mahdollisesti vastaukseksi tulee. Ne eivät edes pysty minua loukkaamaan. Tulin vain purkamaan suruani, joka juuri nyt tuntuu hukuttavan minut loputtomien aaltojen alle enkä tiedä miten enää nousta pinnalle. Mukavaa lauantai-iltaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voimia sinulle kuka oletkin. Itsellänikin takana melkoinen syksy erään työpaikkaromanssin seurauksena erääseen naiseen tulisesti ihastumisen johdosta, joten tiedän todella hyvin, että työpaikalla ihastuminen voi ottaa todella koville. En osaa neuvoa tai antaa mitään apuja kun en tunne tilannetta, mutta sympatiani saat kuitenkin.
Eihän mitään ole vielä menetetty, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Mutta jos et jaksa kyseisen ihmisen seuraa millään tavalla enää, niin ei kai siinä muuta vaihtoehtoa ole, kuin vaihtaa näkymiä. Toisaalta, jos se on aitoa, niin ei se raapimalla parane.