Mietteitä kateuden ja katkeruuden syistä

Älä kadehti toisen onnea , kun et tiedä hänen salattua surua .

Kyllä näin on....olen kateellinen sättärille ja sättärin sisäpiirille ,olen kateellinen sille että pystyit tuohon ainakaan kun muut jo nukkuvat(normaalit) kirjoittamaan tuon katkeran tilityksen tänne,olen katkera siitä kun en ole päässyt vanhimmat huoneessa etenemään urallani....Kyllä näin on.

Tämä on kyllä ihan totta, että jotkut ko.chathuoneessa on selvästi muita etevämpiä ja kiinnostavampia keskustelijoita.
Verbaalisesti lahjakkaiden ja seurallisten chattareiden juttuja on mukavampi lukea ja ottaa niihin kantaa. Koska heidän kanssaan on mukavampaa keskustella.
Kuin niiden kanssa, jotka harvaan tahtiin ruudulle näpytelee negatiivisia ja nälviviä kommettejaan. Joista paistaa läpi, huonon itsetunnon synnyttämä kateus ja nurja pessimistinen ja huumorintajuton asenne kaikkeen.
Se on jotenkin huojentava tunne, kun huomaa verbaalisesti lahjakkaan chattaajan kirjautuvan mukaan, tyrehtyneeseen ja negatiivisen sävyn saaneeseen yleiseen keskusteluun. Huomaa heti, että hänen myötään keskustelu ikäänkuin, piristyy ja vilkastuu. Ilmapiiri muuttuu heti viihtyisämmäksi. He tulevat ikäänkuin keventämään tunnelmaa.
Tälläisiä chattaajia voisi sanoa, jopa viihdyttäjiksi. Hienoa, että tälläisiä tulee ajoittain mukaan.
Kaikki eivät tälläiseen viihdyttämiseen pysty. Siitähuolimatta, ei jonkun kyvyistä chattailla paremmin ja olla miellyttävämpi kuin muut. Siitä ei kannattaisi kateuttaan alkaa protestoimaan.

Kaikki ihmisillä ei ole yhtä hyvä taito kirjoittaa ajatuksiaan , se pätee myös livessä jossa keskustellaan oikeesti. Osa meistä osaa miellyttää toisia ja sitten "puukottaa" selän takana. Tämä on monen kohdalla totta livessä niin miksei myös chathuoneessa. Ennen kävin aika paljon chatissa en enään , sain sieltä onnen yksinäiseen elämääni , vaikka tätä ette välttämättä usko . Tämä tapahtui pari vuotta sitten. Chathuone voi tuoda myös hyviä asioita ne tulee eteen silloin kun ei osaa edes odottaa :))))

Aloittajalle,aina voi nämä ns. fiksut keskustelut säätää siten että käyt ne "kaapissa" privaatisti tai vaihtoehtoisesti torju komennolla poistaa häiritsevät keskustelijat,miksi täällä niistä valitat,etkö ymmärrä chatin perimmäistä tarkoitusta?

Mikään ei ole surullisempaa kuin katkera vanha ihminen: Elämässä kaikki on mennyt huonosti. Appiukko oli tyranni, puoliso ei kyennyt osoittamaan rakkautta, opiskelemaan ei päässyt. Työ oli raskasta ja sitä oli aivan liikaa. Nyt lapset syyttävät ja riitelevät, eivätkä käy katsomassa.

Yhtä surullista on kuulla ihmistä, jolla elämää on vielä paljon edessä, mutta toiveikkuus hukassa. Lapsuus meni pilalle vanhempien takia. Nainen petti ja jätti. Ura ei urkene. Kavereitakaan ei oikein ole.

Chat on tietysti myös, hyvä paikka ja tilaisuus purkaa ahdistustaan, jos ei ole ketään läheisiä ja ystäviä joille voisi avautua ahdistuksistaan.
Jotkut eivät edes halua ongelmistaan puhua lähipiirilleen, vaan mielummin avautuvat anonyymeina tuntemattomille chateissa.
Kenelläkään meillä ei kaikki päivät ole hyviä, aina ei näy valoa tunnelin päässä.
Joskus tulee aikoja, jolloin kaikki menee pieleen.

Silloin tulee tarve avautua, jotta sisäinen paine ei kasvaisi liian suureksi.
Tämä on ihan oikein, näin pitääkin tehdä. Sitä varten kaikilla pitäisi olla joku jolle voi avautua.
Chatissakin on tälläiseen on mahdollisuus.
Esim. Tukikeskustelu chathuoneessa
http://chat.suomi24.fi/login.cgi?cid=935&gid=20
Löytyy Suomi 24 chat/ yhteisöt/tukikeskustelu.

Mutta, jos muihin chathuoneisiin tulee, ainoastaan purkamaan vain pahaaoloaan ja ahdistustaan. Aivan sama, tapahtuuko tämä, yleisesti, tai privaatisti.
Harvat jaksaaa olla loputtomiin, terapoimassa ja tukemassa ja tsemppaamassa ahdistunutta.
Ainainen valittaminen alkaa kyllästyttää, jopa ärsyttämään muita.

Etenkin silloin, jos valittaja ei edes tee mitään tilannettaan korjatakseen. Vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ikävintä on, jos valittaja tuo pahanoloaan esille, kiukuttelemalla muille.
Ymmärtämättä, että muut on syyttömiä hänen pahaanoloonsa.
Näinhän jotkut chateissa tekee.
On ihmisiä, joilla mikään ei ole koskaan hyvin. Jotka ovat liikkeellä chatissakin katkerina ja ärtyneinä. Ne ihmiset, jotka näkevät elämän valoisammin, he välttelevät tälläisiä negatiivisia henkilöitä, jotka levittävät, joko tahallaan, tai tietämättään ympärilleen toivottomuutta ja alakuloa. Pahaa mieltä voi siis levittää muihin, ihan samalla tavalla, kuin sitä hyvää mieltäkin.

Minulle on tullut Vanhimmat -huoneesta mielikuva, että siellä on kantapeikkokaarti, jotka ovat ihan alistuneita omaan tympeään olotilaansa. He juttelevat mukavia keskenään, heidän mielestään mukavia.... he ovat vähään tyytyväisiä. Osa kantapeikkokaartista on sairaita ja siksi sidottuja neljän seinän sisään, osa on ihan toimintakykyisiä, mutta jääneet loukkoon omassa elämässään, omissa valinnoissaan. Jotkut on ihan invalideja, osa ei, mutta kuitenkin heidänkin elämänsä on rajoittunut todella suppeaan ympyrään.
Näiden joukossa on tyyppejä, jotka hakee elämäänsä äksöniä esittämällä viriiliä, komeaa/kaunista ihmistä, jonka arkipäivä ei käy yksitoikkoiseksi. Nämä esittäjät iskevät romantiikannälkäisiä keski-ikäisiä ihmisiä ja koittavat luoda heihin suhteen. He haluavat puhelimitse ja chattailen elää romanssia. Jotkut onnistuvat tässä jopa vuosien ajan.
Jos chatt -rakkaasi keksii tekosyitä tapaamiselle, hän todennäköisesti on neliraajahalvaantunut ja käytti romantiikannälkääsi vain hyväkseen....

En kyllä ymmärrä aloitusta, mut juurikin varmaan noista syistä pysyn edelleenkin poissa, en ole viihdytysjoukko narsisteille jotka viihdyttelevät aivan liian monia ja väärässä paikassa. Vaihtakaa ryhmän nimeä: loppuunkulutetut ja varatut. Tai kierrätyskalustot. Kimppahauskat.

Jos oli sarkasmia, niin epäonnistunutta.

eipä kyl kauheasti kiinnosta enää tulla vanhimmat huoneeseen sättäämään, jos tälläisen leiman saa otsaansa, että on sellainen ja tälläinen ja siks sättäämässä.

Me jokainen itse päätämme missä käymme ja olemme. Ei pidä huolehtia millainen chattaaja kukin on .Joka viihtyy siellä antaa olla ja sellainen joka ei miksi narista sitä täällä, sieltä on helppoa olla pois ja helppoa palata. Ennen kävin päivittäin en enään.. Elämässäni on sisältöä ilman chattia. Useammalla on varmaan chat vaan hetken käyntipaikka , on siellä paljon myös työelämässä olevia. Annetaan kaikkein kukkien kukkia.........

Tänä päivänä ihmiset uhriutuvat herkästi,ensimmäisenä "räjähtävät" ne ihmiset keitä asia lähinnä koskee sitten tulevat myötäeläjät jotka loukkaantuvat toisten puolesta jäljempänä tulevat muuten vain mukana olijat jotka "räjähtävät" omaksi harmikseen ja kiukkuansa purkaakseen,tässä se loukkaantumisen ja uhriutumisen kulttuuri nykyään on, ei ihmiset enää kestä mitään arvostelua koskee se asia mitä tahansa.

Pidemmälle päässyt chattäri? Onko chatissa kuin koulussa luokat? Kaikessa pitää löytää paremmuus jopa virtuaalimaailmassa...........kait kohta on jo kurssit jotka pitää käydä ennen kuin voi tulla chattiin:)

Itse kyllä koen olevani etevämpi ja siten siis pidemmälle päässyt sättäri. Enkä varmasti ole ainoa, joka näin ajattelee. Ei tässä luokista ole kyse vaan aivan puhtaasti kyvystä käydä mielekkäitä, kiehtovia ja mieleenpainuviakin keskusteluita. Tiedän useita sellaiseen kykeneviä sättäreitä ja olen saanut kuulla olevani itsekin sellainen. Totuuden nimessä nimimerkin "naurettavaa" on syytä tunnustaa että kuten on eroja vesissä ja vesissä niin on eroa sättärittärissä ja sättärittärissä!

Myrkylliset ihmiset sätissä

Koska oikean narsismi-diagnoosin tekeminen vaatisi psykiatria, on myrkyllisyydestä puhuminen parempi vaihtoehto.

Muistatko kun Kalle Palanderilla oli joku talouskriisi ja joutui sen vuoksi myymään Ranskassa omaisuuttaan. Myrkylliset ihmiset sätissä oikein ilahtuivat. Muistan useamman hehkuttaneen oikeen, että "siitäs sai" ja "ihan oikein sille". Minä sanoisin näin asiaa luonnehtinutta/luonnehtineita ihmisiä myrkyllisiksi.
Samanlaisia kommentteja sai lukea kun Jari joutui myrskynsilmään huumekohun vuoksi. Jotkut kirjoittivat lauseita, joissa he ilakoivat näistä vastoinkäymisistä, jotka koituivat lopulta ihan taloudellisiksikin tappioiksi, konserttien peruuntumisen vuoksi taiteilijalle. Näistä vastoinkäymisistä ilahtuneita ihmisiä kutsuisin myrkyllisiksi.

Toisen epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä nauttivia ihmisiä sätissä on runsaasti. Siksipä siellä ei todellakaan pidä mennä niistä avautumaan kellekään edes ns. kaappikeskusteluissa. Varmaa on, että saat ne silmillesi ensimäisen keskustelun aikana, jossa uskallat olla eri mieltä henkilön kanssa, jolle olet aikanaan avautunut. Hän kiristää sinua: älä mulle ala. Muistatko mitä kerroit taannoin, kun sinulla meni huonosti.
Tällaista selkäänpuukottajaa kutsuisin myrkylliseksi ihmiseksi.

Tällainen myrkyllinen ihminen on usein joutunut pettymään omassa elämässään. Se näkyy puheissa/kirjoituksissa sättihuoneessa päivittäin. Pohjimmiltaan kyse on katkeruudesta ja kateudesta niitä kohtaan, jotka näyttäisivät olevan tyytyväisiä elämäänsä.

Ilkeys ilmenee siten, että haluaa haavoittaa muita, kun oma sydän on kipeä.

Syistä?

monien psyykkisten ja fyysisten oireiden taustalla on nöyryyttäviä kokemuksia. Ne on koettu lapsuuden perheessä, nuoruuden ystävyyssuhteissa, työpaikoilla aikuisena tai parisuhteissa. Nöyryytykset oireilevat masennuksena, unettomuutena ja ahdistuksena. Ne tuntuvat kiputiloina, kuten päänsärkyinä tai vatsavaivoina.

Nöyryytys uppoaa syvälle ihmisen tunne-elämään, mieleen ja kehoon. Nöyryytys haavoittaa. Nöyryytys rikkoo ihmistä sielullisesti eikä se ole ohimenevää. Kokemus voi vaivata koko elämän ajan.

Usein hoidetaan vain oiretta eikä tutkita syitä (masennus- ja unilääkkeet).

Nöyryytys voi olla tölväisy, moite, kritiikki tai huomiotta jättäminen. Kovempia tapoja ovat julkinen nolaaminen, mitätöinti tai haukkuminen, yhteisön ulkopuolelle jättäminen, perheessä, työyhteisössä, ystäväpiirissä. Etenkin lapset käyttävät tätä keinoa näkyvästi ja kuuluvasti jättäen jonkun ulkopuolelle, jonkun jota haluavat nöyrryyttää. Me ei leikitä sun kaa. Valitettavasti samaan syyllistyvät aikuiset.

Tunteet meitä stressaavat: kateus, katkeruus, ahdistus, pettymys tai viha.

Nöyryyttäjä pönkittää itseään ja omaa asemaansa toisen kustannuksella.

Kannattaisiko chattaajien ottaa selvää mitä on, radikaali rehellisyys ja mitä siitä on hyötyä?
Chatissakin siitä voi olla hyötyä joskus.
Tässä siitä hieman osviittaa siitä. Alla olevassa linkissä asiasta lisää.
Siinä lukee mm. näin.
Esitämme koko ajan tiettyä kuvaa itsestämme, joka perustuu valehteluun ja sen murehtimiseen, mitä muut ajattelevat meistä. Todellisuudessa identiteettimme on tässä hetkessä havaitseva ja tunteva olento.
Radikaali rehellisyys tukee sinua pääsemään ulos jatkuvasta pakonomaisen ajattelun oravanpyörästä ja murehtimisesta ”Apua, apua… Mitä muut ajattelevat minusta? Mitä muut ajattelevat minusta? Mitä muut ajattelevat minusta? Mitä muut ajattelevat minusta?” Muiden mielipiteiden miettimisen sijaan voit keskittyä siihen, mitä huomaat kehossasi juuri nyt, mitä maailmassa ympärilläsi tapahtuu juuri nyt ja jopa siihen, mitä kaikki ajatuksia päässäsi liikkuu.
Tästä voit lukea lisää- Radikaalirehellisyydestä.
https://www.honestyeurope.com/fi/radikaali-rehellisyys/

Emme kadehdi Vanhimmat-huoneessa kanssakeskustelijoitamme. Emme ole katkeria. Emme halua seuraavalle tasolle. Meidän ei ole vaikea ymmärtää, että onnenavaimet ovat omissa käsissämme, mutta tiedätkö sinä missä omat avaimesi ovat. Emme ole onnettomia ja kyllä, meidän kanssamme jutellaan eli asenteemme on mitä parhain. Ja sitten suurin ongelma, joka ei ole ongelma lainkaan: sisäpiiri on jossain, kuka tietää missä ja onneksi meillä ei ole sinne asiaa eikä kutsua tule koskaan kuulumaankaan.

Sinun on rehellisesti myönnettävä itsellesi tosiasia ääneen: "olen katkera ja kateellinen chat-addikti ja asenteeni on paskamainen" koska vain sillä tavalla kehityt paremmaksi ihmiseksi.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että elämä ei ole sitä mitä sen piti olla ja mitä sen tahtoisi olevan.

Lukekaa nyt vaikka andypoikaa, hirveä halu saada kontakti keinolla millä hyvänsä ja loppujen lopuksi ei mikään keino vie lähemmäksi kun itse on keskiöstä niin kaukana.

Lukekaa nyt vaikka perttipoikaa, joka egoilunsa keskellä muistaa että äiti on kuitenkin se joka tulee poikansa hautaamaan jollei poika sitten ehdi ensin hautajaisjärjestelyissä.

Lukekaa nyt vaikka keitä muita. Yhdellä sanalla heitä voi kuvailla ja se sana on: katkeruus.

Jumala tai joku siunatkoon sitä tosiseikkaa, että on edes chat. Eikö?

Reflection! Rakastan, tiedätkö, tapaasi tehdä kaikesta hlökohtaista ja sinuutesi ohittavaa. Rakastaminen tässä platonisesti, koska ihmisyys on arvo ei hyödyke.

Käsitän nyt, että asetuit heikkojen puolelle. Se on kaunista ja se on oikein! Siihen perustuu länsimainen käsityksemme moraalista.

Jatkokysymys voisi kuulua: Entäpä kun vain heikot määrittävät sen mitä on olla ihminen? Jotain siinä silloin unohtuu; jää huomioimatta...

höpöhöpöä
älä koita olla henkevä, kun et ole sitä
tämä on juntti-punaniskojen keskustelupalsta
tollanen runollinen filosofointi ei kuulu tälle palstalle
Nyt palataan maanpinnalle sieltä sfääreistä!

*maanpinnalla*

Pienet on ympyräsi ja vähään olet tyytyväinen, kun jopa virtuaalimaailman arvoista tappelet ja "onnenavaimet käsissäsi" löytäneenä sättärittärenä puollat sättireviireitäsi, tosissaanko.

Vidduiledko?

Oikeassa elämässä huomaa mitä ihminen todella on. Kirjoittaa voi mitä tahansa kun haluaa loukata ihmisiä.. Kateus on suomalaisen perus-synti. Sillä ei voita mitään.

Loukkaannutaan kaikesta koska loukkaantuminen on nyt muotia.

Kohtele chatissa ihmisiä kuten livessä ja ole oma itsesi. Ketään ei tarvitse kadehtia jokainen meistä kokee ne elämän kolhut silti. Kategorisoida toiset kertoo vain omasta ahdistuksesta ja elämän pettymyksestä. Niin chattiin kuin liveen mahtuu kaikki elämänkirjo.

Toki sätissä ihastutaan muttei se aina vie siihen suureen uuteen, se pitää vain jokaisen hyväksyä. Miksi ei vie? Kuten livessä myös sätissä mielenkiinto voi hiipua ja huomaa ettei ole mitään yhteistä. Ei se silti tee toisesta epärehellistä tai haukuttavaa saati vammaista.

Tietysti vanhimmat-huoneessa on vanhempia ihmisiä ja tietysti he jotka siellä usein ovat, tuntevat toisensa ja ovat siellä kuin kotonaan. Ei siinä mitään pahaa ole. Itsekkin olin joskus "vakkari" jossain soneran sätissä ja mukavia muistoja siltä ajalta minulla on!
Ei olla kateellisia jos toisilla on ystäviä vaan iloitaan että edes jollakin on!

Ei se ole kateutta jos kertoo omat mielipiteensä,ei se ole kateutta jos sanoo suoraan asiat,ei se ole kateutta jos hiukan arvostelee toisia,ei ole sekään kateutta jos on hiukan humoristinen/sarkastinen,ei se ole kateutta jos ei istu sätissä aina,mutta onko se katkeruutta jos "itkee" aina täällä sitä että on tullut väärin kohdelluksi?

Miksi olla kateellinen ihmisellä jos istuu päivät pitkät chatissa , joka on pidemmälle päässyt chattäri omasta mielestä. Kaikille ei ole liion muuta elämää miks kadehtia heidän chatissa olemista. Joskus vuosia sitten olin itsekin aika paljon chatissa , nyt elämäni on ihan paljon muuta ja parempaa .....

sun elämä :) se on sun